tiistai 26. lokakuuta 2010

Olkhon-saari, Venäjä

Shamanismia, banjaa ja kulkukoiria

Olkhon-saaren lehmukkaidylliä

Matka kohti Olkhon-saarta alkoi mukavasti perjantaina 15.10, kun minibussi tuli noutamaan meidät aamulla hostellimme edestä. Matka saarelle kesti kokonaisuudessaan kuutisen tuntia pysähdykset ja lauttamatka mukaanlukien. Koko matkan lossisatamasta saaren suurimpaan kylään Khuzhiriin maisema näytti samalta: karua, kuivaa ja kumpuilevaa ruohomaisemaa. Perillä majoituimme Nikita's Guesthouse-majataloon, kylän suurimpaan ja maineikkaampaan majapaikkaan. Aluksi suhteellisen kalliina pitämämme yön hinta sisälsikin yllätykseksemme kaikki ateriat ja kahden hengen huoneen, joten loppujen lopuksi tämä paikka olikin hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen. Huone muistutti kotosaisasti suomalaista hirsikesämökkiä tilkkutäkkeineen ja räsymattoineen. Ainoa ongelma paljastui vasta myöhemmin sillä huoneen lämmityspatterissa oli vain kaksi asentoa, päällä ja pois. Päälläollessaan huoneen lämpötila muistutti etäisesti suomalaista saunaa ja poissaollessaan iglua.


Kotoisa huoneemme

Nikita's Guesthouse on puuarkkitehtuuriltaan erittäin koristeellista ja kunnioittaa perinteistä venäläistä käsityötä

Hostellin kaunista ulkoseinää

Iltapäivällä auringon paisteessa lähdimme kävelylle katselemaan Baikal-järven kauneutta sekä lähistöllä sijaitsevia shamaanikiviä.


Olkhon-saaren shamaanikivet. Olkhon-saarta on pidetty perinteisesti yhtenä vahvimmista shamanismin harjoittamispaikoista Siperiassa

Shamanismi on ikivanhaa viisautta ajalta, jolloin elettiin luonnon ehdoilla ja luonnon kanssa sopusoinnussa

Shamanismissa haetaan voimaa elämään oman sisäisen maailman kautta

Shamanismin harjoittaja shamaani luo elämää

Värikkäät nauhat liehuvat tuulessa välittäen näin rukousta

Eläminen harmoniassa luonnon kanssa kuuluu shamanismiin

Shamanismin voimaeläin liittyi seuraamme ja tarjosimme sille palan suklaata

Päiväkävelyn päätteeksi pääsimme banjaan eli aitoon venäläiseen kansansaunaan. Mikä erikoista, itse löylyhuone sijaitsi vasta viidennen oven takana. Ensimmäinen huone oli raikkaalta pihkalta tuoksuva puuvarasto, josta siirryttiin sujuvasti pukeutumistilaan. Kolmas huone oli kiukaan lämmityshuone, neljännen huoneen toimiessa pesutilana. Viimeisessä huoneessa sijaitsi itse pyhin eli löylyhuone, joka olikin sitten lämmitetty suomalaisittain "hiukan" yli perinteisten saunomislämpötilojen. Lauteet polttivat persvarustuksen ja seisomapaikallakin pystyi sinnittelemään vain pari minuuttia. Ulospyrkiessä satunnaisseikkailija poltti vielä kätensä tulikuumaan ovenkahvaan. Ja tällä kertaa ei edes heitetty löylyä. Ensimmäisenä iltana banja oli ilmeisesti kuitenkin ylilämmitetty (toim.huom. meidän makuumme), sillä seuraavina iltoina se palveli paremmin tarkoitustaan.

Hyvin arktisesti nukutun yön jälkeen lähdimme kävelylle kohti saaren pohjoisempaa kylää. Oppaan mainitseman kilometrimäärän sekoittamina emme tätä kylää kuitenkaan löytäneet, vaan käännyimme yhtä kukkulaa liian aikaisin takaisin. Paluumatkalla meidät yllätti paikallinen pakettiauto suloisilla merkkitorven tööttäyksillä. Etupenkin herrat likimain pakottivat meidät kyytiinsä meidän kieltäytyessä kohteliaasti kaikilla venäjänkielisillä kieltosanoilla. Spektaakkeli sai huipennuksensa, kun auton kuljettaja nousi ulos autosta ja tempaisi takakontista ulos päättömän jäniksen esitelläkseen meille hienoa saalistaan. Tästä päättömyydestä johtuen päätimme kävellä takaisin kotikylään oikoreittiä torven edelleen soidessa taustalla. Pitäkää jäniksenne.


Kylässä meidät yllätti keski-siperialainen lumipyry

Khuzhirin laakeat kadut

Lumipyryn ja lyhyiden päivänokosten jälkeen kaupunki näytti uuden puolensa ilta-auringon paljastaessa sen kauneuden.


Me

Elämän virta

Khuzhir auringonlaskun aikaan

Ämpäri ja koira nauttivat auringon lämmöstä

Lehmä-rap:
"Mun turkki on aika turru, mä en oo paljoo elämässä surru.
Koska mä oon vapaa sielu ja mul' on hyvin toimiva nielu,
mil' mä voin märehtii, samal' ku aurinko sädehtii.
Peace man."
 -Arual Aniraak

Kolmantena saaripäivänä lähdimme hostellin järjestämälle pohjoisniemen valloitusretkelle. Matka taittui pomppivien teiden ja töyssyisten tunnelmien siivittämänä muutamassa tunnissa sisältäen pari hieman pakollisen tuntuista valokuvaushetkeä. Viimaisan sään hivellessä miinusasteisena vasten kasvoja kohtasimme järven ylle kurottavan pohjoiskärjen, Khoboi-niemen. Tuulen vaikutuksesta pakkanen lähenteli varmasti -30°C.


Khoboi-niemi

Viides maailma

Tolppien kohtaaminen

Muhkeat valloittajat

Paluumatkan aikana näimme upean hevoslauman laukkaavan ohi. Jähmetyimme ihastelemaan näiden vapaiden henkien vauhtia, joten unohdimme täysin ikuistaa tämän mieleenpainuvan hetken. Hevosten lukuisat eri värit, niiden sävyjen syvyydet ja eri sukupolvien saumaton yhdessäolo muistuttivat vääjäämättömästi luonnon puhtaasta harmoniasta.

Laura ja Simo


Viimeisellä pysähdyksellä näimme, kun paikalliset lehmät menivät Baikalliseen järvibaariin juopottelemaan

Laura rakastui (taas)

  Muita mieleenpainuvia kuvia Khuzhirista:


Auringon viimeiset säteet saattavat päivän uneen

Auto, jolla vielä muutama vuosikymmen sitten hurmattiin naisia, elää nyt eläkepäiviään syvällä Siperiassa

Lehmänkakkajono

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Khuzirissa

Pilvet koskettavat veden pintaa eräänä utuisena iltana

9 kommenttia:

  1. Terve moppitukat! Hienoja kuvia ja hyvää luettavaa, tunnelma välittyy tänne Lappiinkin. Kiireetöntä matkaamista teille sinne :)
    T. Pekka

    VastaaPoista
  2. Tenttiviikon kunniaksi kävin tutustumassa blogiinne: sehän on Mahtava!

    Ajatus vapaaksi heittäytymisestä, sujuvan lennokas kerronta ja loistavat kuvat saavat mielen pysähtymään ja miettimään maailman menoa uudelta kantilta. Hauskaa ja rauhallista matkantekoa teille!

    -Jani J.

    VastaaPoista
  3. Pitäkää jäniksenne! Ihana! Ja loistavia kuvia, varsinkin tuo vino rantakuva. Tää blogi on ihan loistava.

    Rennonletkeää matkanjatkoa!

    T: Kaisa H.

    VastaaPoista
  4. Hyvä Laura ja Simo ; kuvitus ja sanallinen tykitys eikun paranee ; mihin vielä päädyttekään ! Todella ilo katsella korkealaatuisia ja hauskoja kuvia ; ja kiva kun olette itse niissä (isän näkökulma). Kuvista ja tekstistä välittyy yhteiselon aitous ja mukavan rohjkea uskallus heittäytyä ympäröivään elämään. Jänis ei ole hääppöistä; vodkalla höytettynä varsinkaan. Kimmo

    VastaaPoista
  5. Kerrassaan nerokasta lähteä reissuun pakoon ihmisenpyörää. Katsoin karttaa Venäjän niistä seuduista joilla seikkailetta ja laulun sanoin:

    Siperian lakeus on suuri
    Simppa siellä lunta lapioi...

    T: Topias

    VastaaPoista
  6. "Shamanismin voimaeläin", hah. Rentoa reissunjatkoa Mongolian lakeuksille!

    VastaaPoista
  7. Vaude vaude! Ihan pakko nyt kysyä: mikä kamera teillä on? Mie haluan myös reissuun tuonne!

    VastaaPoista
  8. Kiitos hyvästä blogista! Kyllä tätä kelpaa matkakuumeisen lueskella!

    Terv,
    Pirjo

    P.S. Suklaa on koiralle myrkyllistä...

    VastaaPoista
  9. Moi Pirjo!

    Kiitos kommenteista. Emme oikeasti antaneet koiralle suklaata, satuilimme hieman. :)

    Ja edelliselle kysyjälle: nämä kuvat on kuvattu Nikon D90:lla, uusimmat kertomukset D700:lla.

    VastaaPoista