maanantai 25. lokakuuta 2010

Junamatka Moskova - Krasnoyarsk, Venäjä

Elämää Trans-Siperian junassa

Junan vaunuemäntä tarkastaa satunnaisseikkailijan passin ja matkalipun

Siperia 15.10 - 18.10

Juna körrööttelee hissukseen eteenpäin. Se lähti minuutilleen aikataulussa Moskovan asemalta liikkeelle yllättäen meidät täsmällisyydellään. Vauhtia lienee hidastaa raiteiden vanha kunto. Junavaunu sen sijaan on uusi ja siisti. Patja ja tyyny vaikuttavat puhtailta, eikä pieneliöstö tunnu vainoavan rastatukkaisia satunnaisseikkailijoitamme. Venäläiset insinööritaidot ilahduttavat: kuinka kätevästi pöydät ja sängyt keikahtavat eri asentoihin.


Junan interiööriä

Maisema näyttää ankealta. On loppusyksyn aika. Se hetki vuodesta, kun melkein kaikki lehdet ovat jo pudonneet ja vettä ja räntää satelee aina silloin tällöin. Luonto näyttää samalta kuin Suomessa, paitsi että metsäharvennukset on unohdettu tehdä jo vuosia ja metsä näyttää niin tiheältä, että sisään olisi vaikea sopia. Marjastaminenkaan tuskin onnistuisi. Myös myrskyn ja lumen runtelemat puut on jätetty korjaamatta. Jotenkin metsä näyttää sotkuiselta.

Ohi sujahtelevat rakennukset näyttävät siltä kuin Venäläisissä kuvitelmissani. Ohittaessamme Moskovan lähiön tuntui siltä, että siellä ei haluaisi elämäänsä asua. Yksinäinen leikkikenttä näkyi keskellä Neuvostoaikaisia ränsistyneitä kerrostaloiksi kutsuttuja betonikuutiota. Graffitit ja kummalliset pienvarastot savupiippuineen hallitsivat näkymää. Maaseudulla osittain maalatut puutalot aidattuine puutarhoineen vilistävät ohi. Ränsistyneitä suurin osa.


Lähiöromantiikkaa

Maaseutu näytti koko junamatkan kaikkialla samalta

Koko aamun nenässäni pisti vahva valkosipulin lemu. Yö sujui suuremmitta ongelmitta junan hyssytellessä seikkailijatarta uneen. Silmien eteen asetettava suojus oli ensimmäistä kertaa elämässä tarpeellinen sillä yöllinen valoshow etsi taas vertaistaaan elämystä; valot päällä, valot pois valot puoliksi päällä, valot täysiä päällä jne..


Omat eväkset täyttävät matkalaisen masun

Nyt on aikaa. Ei ole kiire mihinkään. Matka kestää 60 tuntia. Seuraava pysähdys on Krasnoyarskissa. Tässähän ihan laiskistuu ja lihakset veltostuvat. Konetta näpytellessä ja lukiessa matka taittuu kuitenkin kuin siivillä. Päivä loppuu ja yö alkaa. Ja kelloakin pitäisi siirrellä eteenpäin. Kaikki Venäjän junat ja asemat näyttävät ainoastaan Moskovan aikaa huolimatta missä aikavyöhykkeellä ollaan. Tämä on hiukan hämmentävää mutta ymmärrettävää, koska Venäjällä aikavyövyöhykkeitä on eniten koko maailmassa. Aika kuitenkin menettää merkityksensä. En ole tiennnyt enään moneen päivään mikä viikonpäivä on menossa. Pimeäkin tulee milloin sattuu ja nukkuminen hoidetaan milloin vaan. Ja samainen vastapäinen komeaviiksinen heppu iskee koko ajan silmää.


On aikaa muistella mennyttä rakkauden kesää ja ideoida tulevaa talvea

"Hyj helvete, jonkun tennissukat haisee. Millon syödään?"

Maisema ei ole vaihtunut juuri ollenkaan koko matkan aikana. Tasainen heinäkenttä, jota reunustaa koivut ja pensaat alkoi toisen päivän aamuna ja on jatkunut siitä lähtien samana. Missä ovat kaikki vuoret ja kukkulat? Yksitoikkoista.


Tasaista heinäkenttää loputtomiin

Jokaisessa vanussa on oma junaemäntä. Ja emännällä on homma hanskassa. Hän ottaa matkustajat vastaan mustissa korollisisssa nahkasaappaissa, minihameessa ja karvareunuslakissa. Näppärästi vaihtuu myös tarjoilijan asu siivojaan asuun essuineen ja töppösineen. Käytävän matto on käännetty ja vaihdettu satakunta kertaa. Imurointi alkoi aamun pikkutunneilla mutta palvelu on yllättävän ystävällistä. Kuumaa vettä saa noutaa samovaarista itselleen kellon ympäri ja vaunusta ja asemilta voi ostaa pientä syötävää kuten nuudeleita. Asemien pysähdyksten pituuksista painettuun infoon ei kuitenkaan kannata uskoa. Vaikka pysähdyksen kuuluisi olla 20 minuuttia, oli se kerran vain 5 minuuttia, meinaten jättää shoppailevan Simon laiturille yksin laulamaan. Päätäpudisteleva junaemäntä avasi kuitenkin vielä oven ja laski portaat takaisin viime hetkellä.

Laura


Iltateetä omassa loossissa

Asemalla

1 kommentti:

  1. Taas olette monia kokemuksia ja tuntemuksia rikkaampia. Hyvä kun edes nuudelia löytyy syötäväksi kaalin lisäksi. Onneksi kohta pääsette kasvisruokailijoiden paratiisiin, Mongolian aroille...
    Matkanne jatkukoon suotuisissa viimoissa.
    Tosi kiva lukea menostanne. Kimmo

    VastaaPoista