maanantai 25. lokakuuta 2010

Krasnoyarsk, Venäjä

Sielun ja ruumiin verryttelyä Krasnoyarskissa

Ateriointia tirpin tapaan

Pitkän mutta yllättävän nopeasti menneen junamatkan jälkeen saavuimme maanantaiaamuna 18.10 Krasnoyarskin sivistyksen piiriin. Ensiajatukset luonnonhelmassa käyskentelystä ja huumaantuminen linnunliverryksestä osoittautuivat harhakuvitelmiksi. Mikäli Moskova oli jalankulkijalle painajainen, osoittautui harmaa neuvostoarkkitehtuurin täyttämä Krasnoyarsk todelliseksi pakokaasupieruksi vasten kasvoja. Raskaiden kantamustemme vuoksi olimme pakotettuja ottamaan taksiauton matkaoppaan suosittelemaan hostelliin. Taksikuskin jätettyä meidät hostellin eteen ja kaasutettua tiehensä, huomasimme sen olevan kuitenkin suljettu. Reippaina lähdimme tarpomaan kohti oppaassakin mainittua edullista hotellia.


Krasnoyarskin juna-asemalla

Edukkuus osoitti taas terävät kyntensä valitessamme suihkuttoman huoneen säästääksemme muutaman kopeekan. Huoneen käytävällä sijainnut suihku olikin "yllättäen" maksullinen ja homeen peittämä ällöttävä kylpyamme, jossa edellisten suihkijoiden orvaskeden hippuset lilluivat polviin asti. Kolmen päivän junamatkan jälkeen nirsoilulle ei ollut varaa, joten suihkumyssy päähän ja kylpemään. Hiio-hei.

Päiväunien jälkeen seikkailijoiden vatsat kurnivat tyhjyyttään. Ainoa huoneesta löytynyt ravinto oli kuitenkin lime-hedelmä, joskin sekin oli jo valmiiksi liuotettuna nesteeseen nimeltään vodka. Jouduimme siis tyytymään tähän trooppiseen vaihtoehtoon ruskeankirjavien mahorkalta haisevien neukkutapettien kuiskiessa meille historiaansa antavan iloisesta 70-luvusta. Pullon luovuttaessa viimeisen nektariinitippansa nyt jo huolettomille seikkailijoille, oli aika myöntää myös kiinteän ravinnon tarve.

Myöhemmin löysimme mukavan ravintolan, jossa söimme ja joimme hyvin. Juuri kun olimme tekemässä lähtöä, meidät kutsuttiin naapuripöytään jatkamaan illanviettoa. Koska ujoutemme oli karissut jo tovi sitten, rohkenimme vastata myöntävästi. Uusi pöytäseurueemme koostui isosta pomosta, hänen ystävästään ja kahdesta alaisesta. Seuraavien muutaman tunnin aikana saimme todistaa aidon työhierarkian todellista parodiaa, kun seurueen johtaja ei sallinut alaistensa keskustella kanssamme suoraan, vaikka he olivat ainoita englanninkielen taitajia. Itsensä mukavaksi juonut rehvakas ja itserakas valkokaulusjohtaja täytti tulevien päiviemme suunnitelmat tyhjillä lupauksillaan kaataen samalla vodkaa lisää laseihimme. Iltamme sujui siis näin loppuun asti mukavasti venäjää rupatellen.


Venäläinen illallisseurueemme

Tiistai meni huiliessa. Keskiviikkoaamuna pääsimme todistamaan jotain todella ainutlaatuista. Huoneemme hintaan kuului aamiainen, jonne tänä aamuna pääsimme ajoissa. Venäläinen ruokalista ei edelleenkään auennut meille lukuisista yrityksistä huolimatta ja tarjoilijatar ei luonnollisesti puhunut sanaakaan englantia, mutta saimme kuitenkin lopulta pinnistettyä tarjoilijattarelta kaksi aamiaisvaihtoehtoa: englantilainen tai italialainen. Tästä italialaisesta vaihtoehdosta viehtyneenä jäimme romanttisin mielin odottamaan mitä tuleman pitää. Romantiikka rapisi hetkessä, kun eteemme tuotiin lautasellinen keitettyä spagettia, jota oli höystetty turauksella ketsuppia. Menun kruunasi maailman pienin minisalaatti, viipale pullaleipää, uhkea kermaleivos ja kuppi teetä. Tämän aidon italialaisen tunnelman nostattamina emme voineet muuta, kuin mielikuvamatkata kohti sumuista Venetsiaa, missä gondolit lipuvat äänettömästi kanavia pitkin alittaen hitain vedoin Huokausten Sillan.


Uusilla energioilla kohti uusia haasteita

Tämän ainutkertaisen aamiaisen täyttäminä suuntasimme Stolbyn luonnonpuistoon, joka on kuuluisa kivimuodostelmistaan. Oli tullut aika verryytellä jo kankeiksi ja veltoiksi käyneitä käpäliä. Minimoidaksemme kuitenkin mahdollista yliverryytystä, nousimme ensimmäisen etapin ylöshiihtokeskuksen tuolihissillä diskojytkeen rytmittämänä. Jytke jatkui vielä yläasemallakin peittäen näin mahdolliset luonnon omat suloäänet.


Hiihtopummi vei Lauran sydämen

Ensilumi saapunut Siperiaan

Tavattiin Veikka Gustafsson

Tak Mak-vuoren jylhät maisemat

Notkeina pikku-siperiantiikereinä kiipesimme Tak Mak-vuorelle alta aikayksikön ja ikuistimme itsemme vuoren jylhässä syleilyssä. Kirpeässä pakkassäässä päiväämme tuli ilahduttamaan myös pieni tirppi, joka lopulta uskaltautui kohtaamaan seikkailijan leivänmurusten houkuttelemana. Illalla jatkoimme jo tutuksi tullutta junamatkailua, määränpäänä tällä kertaa Irkutsk, tuo legendaarisin välistoppi Trans-Siperian junaradalla.

Laura ja Simo


Onni on...

Taustalla Krasnoyarskin hemaiseva kaupunki





Plussat ja miinukset Krasnoyarskista

+ Moskovaa edullisempi hintataso
+ Stolbyn huurteiset kukkulat

- paljon yksityisautoja ja pakokaasuja
- rumahkon tylsä kaupunki







Laura kesytti luonnon (Bonustehtävä: Mikä lintulaji kyseessä? Oikein vastanneiden kesken arvotaan aito venäläinen illanvietto tai alkoholittomana vaihtoehtona italialainen aamiainen.)

6 kommenttia:

  1. Toi on Обыкновенная каменка.

    VastaaPoista
  2. Vanhana bongarina pähkinänsyöjä näyttää pähkinänakkelilta ! Kiitos taas mukavasta
    kirjoittelusta ! Kimmo

    VastaaPoista
  3. Panun venäjänkielinen vastaus oli googlen kuvahaun perusteella väärä, voitto menee pähkinänakkelille. Onnittelut bongarille Helsinkiin.

    VastaaPoista
  4. ei perkele :D italialainen aamiainen!

    VastaaPoista
  5. Moi moi vaan!! Niin kyseessähän oli ilmiselvästi kuukkelinpoikanen Kiilopäältä :) :) Rattoisaa ja turvallista matkaa vaan reissaajille! t. "rekkakuski" pohojanmaalta :)

    VastaaPoista