tiistai 19. lokakuuta 2010

Moskova, Venäjä

Moskovan karhu ei ollutkaan tällä kertaa sirkuksen karhu

Gorbatzhov, mustat mersut ja ankeat betonirakennukset kylmänä pakkasyönä. Siinä kaikki mielikuvat ennakkoon Moskovasta lyhyesti. Ja kun nousimme maantasolle ylös metroasemalta tiistaina 12.10, ei tarvinnut kauaa miettiä miksi kaikki nämä kasarifiilikset olivat pyörineet mielessä läpi lyhyen yön junassa.

Suuntasimme välittömästi metrolla kohti hostellia, jonka olimme menestyksekkäästi bookanneet edellisenä iltana Pietarista. Hostelli oli jopa matkaoppaan "our pick" -valinta, joten odotukset olivat korkealla. Mutta ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Ilmeisesti klo 08 ti-aamuna oli respaukolle liian aikainen aamu, sillä saamamme palvelun taso oli samaa luokkaa kuin mitä Pasilan poliisiaseman sedät tarjoavat viikonloppuöisin kanta-asiakkailleen.


Moskovan metroasemat on rakennettu toimimaan myös pommisuojina, joten asemat ovat syvällä maankamaran alla ja rullaportaat sen mukaiset

No, kamat odottamaan hostellin aulaan ja tutkailemaan mitä Moskova tarjoaa satunnaisseikkailijalle vuonna 2010. Pietarista saatujen opetusten johdosta olimme laatineet tarkan päiväohjelman, jotta tällä kertaa emme menettäisi katsomisen arvoisia nähtävyyksiä esim. aukioloaikojen johdosta. Suuntasimme siis jalka toisen perään kohti Kremliniä, Punaista toria, Leninin hautamausoleumia, Basilin katetdraalia sekä muita Moskovan perinteisiä turistinähtävyyksiä.


Kylmää räntää tihkuva Moskova antaa oivan mahdollisuuden suomalaisten perinteiselle tuulipuku-urheilulle

"Kun juokset, juokse kovaa." Ja näin teimme.. kolmelle päivälle suunnitellut nähtävyydet oli katsastettu reilussa kuudessa tunnissa ja samalla olimme jo kokeneet Moskovan kylmän kosketuksen lompakoissamme. Maksettuamme ensiksi itsemme kipeiksi, pääsimme näkemään millaisista kultamaljoista entisaikojen hallitsijat joivat shamppaanjansa ja myös miltä Fabergen kuuluisat pääsiäismunat näyttävät. Rikkaat olivat jo tuolloin rikkaita ja köyhät köyhiä, asia joka edelleen muistuttaa itsestään Moskovan kaduilla jatkuvasti ohikiitävien törkykalliiden huippuautojen muodossa. Jalokivimuseon sisäänpääsylipulla ei kuitenkaan vielä päässyt muualle Kremlin alueelle, joten suuntasimme jäätävästä ilmasta ja tihkusateesta kylmettyneet nokkamme kohti läheisen ravintolan lämpimiä patoja.


Leninin viimeisen leposijan ovilla. Herran korvan takaa ja varpaiden välistä löytyy kuulemma jo hometta, joten jos kyseisen miehen balsamoitu vartalo oikeasti kiinnostaa, kannattaa seuraava matka suunnata kohti Moskovaa
Taustalla Basilin katetdraali, edessä iloa Moskovassa parhaimmillaan

Piirakkabrunssi sisältäen kaalipiirakkaa, sienipiirakkaa ja juustopiirakkaa, kaiken makunautinnon suusta alas huuhtelee monikansallisen juomayhtiön kolajuoma

Päästyämme takaisin hostellille oli ilo mitä korkeimmillaan.. tai ainakin odotukset. Huoneen oli pitänyt vapautua klo 13.00 iltapäivällä, mutta vielä iltaviiden korvilla huoneen edellinen asukas pyöri puolialasti huoneessa kertoen omasta surffauslomakohteestaan Balilla. Huoneeseen oli myös tungettu tavaraa enemmän kuin Pekingin metroon ihmisiä sillä neljän hengen huoneeseen oli pakotettu kolme kerrossänkyä eikä omille tavaroille ollut tilaa kuin omassa sängyssä.


Satunnaisseikkailija ei pelaa eikä pelkää. Rinkka mukaan omaan sänkyyn ja onnellisesti nukkumattia moikkaamaan

Alustaviin suunnitelmiin kuuluneet Nikulinin Sirkus ja Moskovan nukketeatteri jäivät välistä aikatauluteknisistä syistä, missään tapauksessa satunnaisseikkailijoita ei voi syyttää väärässä paikassa väärään aikaan olemisesta. Keskiviikon päätimme näpsäkästi paikallisessa irkkupubissa kumoten pari tuoppia paikallista olutta ja murtautuen kapakan vessaan, kun pihit venäläiset päättivät lukivat kyseiset kopit tuntia ennen pilkkua. "Ystävällinen" ovimies saattoi meidät illan päätteeksi ulos kyseisestä kansansirkuksesta.

Pietarin sirkuksen toinen puoliaika, Moskovan Nikulinin sirkuksen väärät esitysajat netissä... huooh. Mitä vielä? Mutta hei, kaupungissahan on sattumalta juuri nyt Cirque de Soleil esityksellään Corteo, sinne siis. Yritimme bookata liput netistä mutta digiajan varausjärjestelmät eivät yllättäen toimineet, joten lähdimme pikapikaa hakemaan lippuja paikanpäältä. Saimme hyvät paikat kohtuuhintaan vielä saman illan esitykseen ja pääsimme molemmat todistamaan ensimmäistä kertaa elämässämme äärimmilleen vietyä todellista ihmismielen taiteellistä viihdyttämistä. Kertakaikkiaan aivan uskomattoman hieno show, esitykset olivat loistavia osoituksia siitä kuinka yksinkertainen voi olla niin kaunista, miltä äärimmilleen viety akrobatia näyttää, kun unohdetaan perinteiset fysiikan lait ja annetaan sirkuksen mystiikan verhoamalle lumolle sen ansaitsema voima.


Laura täydentämässä irtokarkkivarastojaan Pietarissa kohdanneen suuren menetyksen jäljiltä. (Larpun kommentti asiaan: "Siellä se hampaaton pietarilaismummo nyt mussuttaa bussista löytämiään huolella ja rakkaudella kerättyjä ja valittuja nameja :(  )

Pietarin ja Moskovan matkaoppaissa mainittiin useaan otteeseen Venäjän mummot ja se kuinka koko kansankunta rakentuu tämän mummoyhteisön varaan. Pietarissa piti olla mummoja vastaanottamassa turistibusseja, mummoja piti näkyä kaikkialla ja muutenkin näiden herttaisten mummojen piti olla näiden kahden suurkaupungin "se" juttu. Emme kuitenkaan törmänneet käytännössä juuri yhtenkään mummoon, emme edes kirjaimellisesti. Ovatko sukupolvet vaihtuneet ja uuden ajan Venäjää hallitsevatkin 70/80-luvuilla syntyneet karvakaulustakkeihin pukeutuvat ainakin omasta mielestään trenditietoiset ihmiset? Mene ja ota selvää.


Moskovassa kameran linssin eteen tallentui kaksi mummoa, jotka keräsivät turistien heittämät onnenkolikot suoraan maasta, välillä jopa likimain suoraan lennosta

Perjantaina 15.10 ja samalla myös viimeisenä aamuna Moskovassa kirjoitimme Lonely Planetille oikaisuehdotukset hostellin tiedoista ja sattumalta myös Hostelsbooker -nettisivusto halusi meiltä arviota hostelliyön laadusta. Ja sitä saa mitä tilaa. Perjantaina kävimme myös etsimässä paikallista ruokakauppaa tulevaa junamatkaa varten, tosin löysimme ainoastaan stokkan herkkua vastaavan gourmet-kaupan, josta ostimme vaatimattomasti pari banaania ja appelsiiniä tyydyttämään nälkäiset reissuvatsamme. Kaupan maitohyllyä koristaneet Suomessa pakatut Valion litran maitotölkit muistuttivat kotimaamme kotoisesta läheisyydestä, joten oli aika vaihtaa maisemaa ja jatkaa matkaa.


Vege-saslikia Moskovassa, hinta yrmeät 7,50e... ei naurattanut. Tosin kuvan ulkopuolelta voisi mainita, että pullo shamppanjaa maksoi 10e samassa ravintolassa

Siis kamat kasaan, kohti Yarolavskyn juna-asemaa sekä 60 tunnin junamatkaa kohti Krasnoyarskin kaupunkia ja Stolbyn luonnonpuistoa. Sopivasti juna-asemalla myytiin vielä juuri ennen junaan nousemista moottorisahoja ja sähkötyökaluja, ihan jos vaikka vaan olisi tarvetta. Pietarin ja Moskovan suurkaupungit nähty - seuraavaksi kohti luonnonrauhaa.

Simo


Satunnaisseikkailijat nousemassa junaan kohti tulevaisuutta, jättäen samalla taakseen vanhan neukkukarhun kynnenjäljet lompakoissaan



Plussat ja miinukset Moskovasta:

+ toimivahko metrojärjestelmä, tosin vaatii paljon tarkkaavaisuutta matkustajalta hankalien opastekylttien ja poissaolollaan loistavien nimikylttien johdosta

- kallis hintataso
- jalankulkemisen ajoittainen mahdottomuus, koko kaupunki on rakennettu yksityisautoilua varten
- ravintoloiden ruokien hinta-laatusuhde

2 kommenttia:

  1. Matka tuntuu alkanee hyvin avoimin, rohkein, monipuolisin ja vastaanottavin mielin ; hyvä, hyvä.
    Ja jos samalla tavalla jaksatte tulevista seikkailuistanne kirjoitella,eli erittäin moninaisesti, hauskasti ja äitienne kieltä kunnioitettavasti hyödyntäen, niin voimme todeta vanhaa slogania törkeästi lainaten ; lukeminen kannattaa aina.
    Kommentoitte, että Pietarin yksi miinus-asia oli "maailman turhimmat turistikamat" : yksi asia on varmaa, että tulette törmäämään matkallamme niin uskomattomaan muovituristipaskaan, että kaiholla muistelette Pietarin sivistynyttä tarjontaa. Matkanne jatkukoon suotuisissa merkeissä....Kimmo

    VastaaPoista
  2. Mä oon törmännyt Pietarin reissuilla mummoihin, niitä on löytynyt niin metroasemilta pienistä kopeista vahtimassa sekä Eremitaasista (ja muista museoista) valvomasta näyttelytiloja huivit päässä ja toppasaappaat jalassa! Mutta hyvää jatkoa reissulle, oli kiva lukea teidän kuulumisia!
    Laura K.

    VastaaPoista