tiistai 19. lokakuuta 2010

Pietari, Venäjä

 Pietari Suuren suuruudenhullu rakennusprojekti suolle

Vuonna 1811 valmistunut Kazanin kirkko on arkkitehtuuriluomus Keisarillisen pääkaupungin ajoilta

Torstaina 6.10 me satunnaisseikkailijat pääsimme vihdoin aloittamaan retkemme. Bussi Pietariin hoitui vaivatta vinkin avulla. Tennispalatsin edessä nököttää venäläisiä turistibusseja, joihin voi ostaa lipun paikan päällä. Hinta on vaivaiset 15 euroa. Tämä on huomattavasti halvempi vaihtoehto, kuin junalla tai suomalaisella bussilla matkaaminen. Bussit lähtevät puolenpäivän aikaan ja matkan kesto on noin 9 tuntia. Ennen kuin Venäjän raja on kuitenkaan ylitetty, täytyy ostoksille pysähtyä kaksi kertaa ja tyydyttää venäläisten turistien osto- ja tavaranhamstraamisvimma. Oma hamstraamisvimmani oli sensijaan jo multihuipentunut Helsingissä, kun kilo Makuunin irtokarkkeja vaihtoi omistajaa.

Rajamuodollisuudet sujuivat ilman hässäkkää ja Venäjän puolella olimme turvallisesti kolminkertaisen passintarkastuksen jälkeen.

Saavuimme Pietariin illalla. Alkuvaikutelma kaupungista olikin yllätys. Pietari on todella siisti ja kaunis. Häivähdys keisarillista loistoa tuulahti heti kasvoille. Sankarikaupunki Leningrad taitaa olla enään vain muisto. Hetken ihmeteltyämme otimme taksin ja löysimme vahingossa hostellimme. Vahingossa siksi, että kyrillisin aakkosin kirjoitettuja kadunnimikylttejä on hankala tulkata (jos niitä kylttejä ylipäätänsä on olemassa), katujen numerointi on surkea ja hostellin nimi löytyi 5cm x 5cm kokoisesta plakaatista. Hostellin panssarioven takana näpsäkkä respaneito kertoi, että varauksessamme on ongelma ja että kaikki paikat ovatkin täynnä lauantaiyöksi. Kohtaloksemme koituikin myöhemmin nukkua yksi yö aulan lattialla.

Iltapalaa etsiessämme saimme ensimmäisen kerran huomata, että paikalliset eivät puhu englantia. Meidän täytyisi siis alkaa puhua venäjää. Mutta illan katastrofi oli vielä edessäpäin. Hostellille pientä makeanhimoaan tyydyttämään saapunut allekirjoittanut huomasi kuukausiksi eteenpäin haalittujen irtonamien jääneen bussiin. Se hetki jää historiankirjoihin riipimään vielä monen syntymättömän sydäntä.

Perjantaipäivän lampsuttelimme ympäri kaupunkia. Kiersimme ruskan värjäämiä puistikoita ja bongasimme kirkon nimeltään Kirkko veren päällä. Perunavarastonakin vielä menneinä vuosikymmeninä pidetty kirkko on rakennettu Aleksanteri II:n murhapaikan päälle. Kirkko on satumaisen kaunis värikkäine sipulikupoleineen. Bongasimme myös mm. Talvipalatsin, Iisakin Kirkon ja Nevsky Prospektin, Pietarin pääkadun. Kaupungissa tuntuu olevan vain vanhoja arvokkaan näköisiä krumeluurirakennuksia, joiden julkisivuista on pidetty hyvää huolta.


Satunnaisseikkailijat perunavaraston edessä

Maatuska- tuo Nobelin arvoinen keksintö, jossa tilankäytön tehokkuus suhteessa kloonien määrään, lisättynä näpertämisen tuoma suunnatton riemu, nousee uusiin ulottuvuuksiin

Pietari elää tätä päivää

Karvalakkeja ja krääsätori

Lauantaipäivä alkoi järkyttävissä merkeissä.. Simpan pipo oli kateissa! Tätä järkytystä ei vähentänyt edes pipon löytyminen. Päivän kaupunkikävelyn jälkeen päätimme mennä Pietarin vanhaan sirkukseen. Liput ostettuamme totesimme näytöksen alkuun olevan vielä muutama tunti, joten kävimme syömässä. Palattuamme sirkukseen oli sankareilla taas itku herkässä. Täyteen ahdetussa tilassa oli täysi hulina päällä. Emme löytäneet istumapaikkojamme ja tungimme itseämme eteenpäin 35 asteen hikisen tunkkaisessa ilmatilassa. Ystävälliset ihmiset tekivät kuitenkin meille tilaa jostain ja istuimme alas. Sen jälkeen seurasikin loppufanfaarit ja väliaika. Satunnaisseikkailijamme olivat unohtaneet siirtää kelloa kaksi päivää sitten Venäjän aikaan, joka on +1h. Olimme sokeasti luottaneet Wanhan suomalaisen gummitehtaan elekroniikan "automaattinen ajan ja päivämäärän asetus"-toimintoon. Toisella puoliajalla saimme kuitenkin nauttia täysin siemauksin perinteisestä sirkuksesta. Tarjolla oli mm. huutava ja syljeksivä kameli sekä liuta pelleiksi puettuja surullisia karhuja. Tunnelman kruunasi edessä häämöttävä yö hostellin lattialla. Helpottaaksemme oloamme suunnistimme mukavaan pikkubaariin.


Venäläinen sirkuskarhu, joka elää syvänvihreissä sammalmetsissä vain haaveissaan

Pääkatu Nevsky Prospect

Sunnuntaina herättyämme lähdimme matkaoppaan suosittelemaan Cafe Idiotiin, jonka menu painottuu kasvisruokiin. Päivä lähti edellisen päivän vastoinkäymisten jälkeen mukavasti käyntiin, kun eteemme kannettiin aterian hintaan kuuluvat vodkashotit. Ruoka oli aivan ihanaa ja hintansa väärti. Illalla hostellille palatessamme päätimme kokeilla kuuluisaa kansantaksia. Homma toimii seuraavasti- Asetu tienviereen seisomaan ja nosta käsi ylös. Auto pysähtyy muutaman minuutin sisällä. Tarjoa summa, odota hyväksyvä vastaus ja kerro määränpää. Kaikki tämä tietenkin sujuvalla venäjän kielellä. Ensimmäisen kansantaksikokeilun jälkeen emme muuta kulkuneuvoa käyttäneetkään. Saimme iloksemme yhden kyydin myös venäjän autoteollisuuden helmellä, Ladalla.


Leningradin aikaan Stalinin johdossa kaikki oli paremmin

Kaipuu suuren ja mahtavan Neuvostoliiton hellään huomaan

Kansantaksilla minne vain

Maanantaina olisimme halunneet vierailla Pietarin kuuluisimmalla näntävyydellä Eremistaasissa mutta se sattuu kuitenkin olemaan maanantaisin suljettu. No tästä opimme kantapään kautta, että kohteiden aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen, jotta pettymyksiltä vältyttäisiin. Päätimmekin korvauksena takaiskusta vierailla eläintieteellisessä museossa. Paikka olikin sitten omaa luokkaansa. Esillä oli täytetyistä lemmikkikoirista Napeleonin täytettyyn karvattomaan hevoseen. Erilaiset sammakot ja nilviäiset lilluivat lasipurnukoissaan samoin kuin ne ovat lilluneet viimeiset kaksisataa vuotta. Myös rispaantuneiden nisäkkäiden vieressä olevista lappusista saatoimme lukea niiden menehtyneen jo 1700-luvulla. Kattavaa kokoelmaa on siis ruvettu kartuttamaan jo vuosisatoja sitten. Kovasti odottamamme mammuttikin tuotti pettymyksen karvattomalla läsnäolollaan. Lisäksi emme löytäneet matkaoppaan mainitsemaa luodinreikää Suomenlahden lintujen osastolta.


Sivistys ja tiede on rantautunut Venäjälle
 
Uusi asfaltti polttaa
 
Rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa

Myöhemmin ruokailimme Teplo-nimisessä ravintolassa, joka ihastutti uniikin kotoisalla sisustuksellaan ja ruokalistallaan. Menut olivat tehty käsin ja koristeltu vanhoilla mustavalkoisilla valokuvilla. Illalla oli edessä lähtö yöjunalla Moskovaan. Olimme varanneet liput testimielessä platskartny-osastolle, joka on halvin mahdollinen kansanosasto. Yhden platskartny-yön jälkeen totesimme, että tämä osasto on oikein mainio, jos satut olemaan 165 cm pitkä ja erittäin hoikka henkilö. Saapi kuitenkin kelvata meille matkalla läpi Siperian.

Laura


Iltajunalla Moskovaan




Plussat ja miinukset Pietarista:

+ kaunis ja siisti kaupunki
+ kohtuuhintainen
+ hyviä ravintoloita ja saatavilla myös hyviä kasvisruokia
+ jalankulkemisen vaivattomuus

- ajoittainen tympeä asiakaspalvelu
- maailman ruminta ja hyödyttömintä matkamuistokrääsää








Ruskan aikaan
 

3 kommenttia:

  1. Kiitos tästä valaisevasta ja informatiivisesta kommentista. Odotamme innolla lisää. B)

    VastaaPoista
  2. Vaan hei.

    Kun/jos maltatte jossain vaiheessa olla sen verran aloillanne, että ehtii kusti polkea, niin tehdäänkö seuraavanlainen koplaus: Käyn ostamassa ohjeiden mukaan tai ilman niitä Makuunista kilon irtopäkyä ja postitan sen teille. Nyt meinaan korpeaa sen verran armottomasti tuo bussiin jäänyt nyssäkkä.

    VastaaPoista