torstai 11. marraskuuta 2010

Irkutsk ja Listvyanka, Venäjä

Unelmana uppotalo?

Vanha puutalo Irkutskissa, jonka perustukset ovat hieman pettäneet

Olkhon-saaren seikkailun jälkeen vietimme vielä muutaman päivän Irkutskissa, joka osoittautui myös tuiki tavanomaiseksi venäläiseksi kaupungiksi. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia kaupungista onkin vain sen viriili puluelämä.


Rakkaudenjanoinen pulu lähenteli Lauraa

Viemäriverkosto on saapunut kaupunkiin

Siperialaista katuhuumoria parhaimmillaan

Torstaina 28.10 päätimme lähteä Listvyankaan, joka on Baikal-järven rannalla. Sissi-iskumme tänne Baikal-järven "helmeen" piti sisällään myös vierailun kuuluisassa Taltsyn puuarkkitehtuurin museossa, joka sijaitsee puolessa välissä matkaa. Pääsimme sujuvasti museon eteen minibussilla, kun paikalliset kaljaveikot ilmoittivat pysähdyksestä kuljettajalle oikealla hetkellä.


Koivukatu

Vastaanotto museolla oli vallitsevan koleaa ulkoilmaakin hyytävämpi. Kassaneiti ei vaivautunut sanomaan ensimmäistäkään sanaa meidän latoessa hänelle kopeekoita pinoon sisäänpääsylippuja ja valokuvauslupaa varten. Museo itsessään oli tylsääkin tylsempi ja koostui mielestämme pääasiassa tavallisista hirsimökeistä. Huraa. Poistuimme paikalta vähin äänin kohti Listvyankan kylää bussikuskin niistäessä meiltä vielä viimeisetkin roposet.


Taltsyn mökkirivistö

Kauniin koristeelliset ikkunanpielet

Listvyanka osoittautui yhtä ankeaksi ja mitäänsanomattomaksi kuin muutkin Siperian taajamat. Edes pieni kävely ja järvimaisema ei pelastanut tilannetta parempaan suuntaan. Tästä murheen murtamina jouduimme tarttumaan jälleen kerran venäläiseen vesipulloon. Kyytipoikana toimi tällä kertaa aitovenäläiset suolakurkut. Hetken päästä olimmekin jo valmiita ostamaan lomaosakkeen läheisestä luksushotellista. Myöhemmin saimme kyydin Listvyankan keskustaan paikalliselta nousukkaalta. Loppuiltana Irkutskissa muistamme ajaneemme trollikalla pummilla ja kipittäneemme vartijaa karkuun koivupuun pahoinpitelyn vuoksi.


Lounas,  joka kärvisteli hieman vatsassa

Simo kävi tarkastamassa vielä varmasti seuraavatkin 20 vuotta rakenteilla olevan osakehuoneistomme

Paikallista kauneutta ja vaurautta

Perjantaina pääsimme vihdoin aloittamaan matkan kohti Mongoliaa. Yhtään jäähyväiskyyneltä ei tarvinnut tirauttaa, koska loppujen lopuksi rakas naapurimme, kulta-/rautahampainen ja karvalakkinen Venäjä ei ollut tehnyt satunnaisseikkailijoihimme lähtemätöntä vaikutusta. Spasiba, kiitos. Moido.

Laura ja Simo





Plussat ja miinukset Irkutskista

+ erittäin hyvä ja kotoisa hostelli
+ halpaa vodkaa (2e/pullo)
+ Baikal-järvi lähellä

- tavallinen venäläinen pikkukaupunki








Tuoretta kalaa järvestä

Muita huomioita Venäjästä:

- Useilla kaduilla soi musiikki, joten kävellessä voi samalla vaikka tanhuta
- Suojatie on paikka, missä ihmisten päälle ajetaan, ja jonka kohdalle autolla on kiva pysähtyä ja tukkia jalankulku
- Monet ihmiset ovat tympeitä ja auttamishaluttomia
- Ruoka-annokset ovat todella pieniä
- Poliisit, vartijat, poliisien vartijat, liikennepoliisit ja muut virkapukuiset hiipparit täyttävät kadut ja liikkeet
- Poliisiautojen ääni kuullostaa vihaiselta elektroniselta gorillalta. Tätä mölinää et pääse karkuun
- Miesten musta nahkatakki kruunattuna lättätukalla ja naisten piikikorkoiset nahkasaappaat sekä kiiltokangastakit turkiskauluksella pitävät pintansa muodin huipulla vuosikymmenestä toiseen
- Vodkaa juodaan ja paljon
- Hääjuhlia vietetään koko ajan ja joka paikassa riippumatta päivästä


Nikolai II

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti