maanantai 27. joulukuuta 2010

Cat Ba, Vietnam

Kivenkovaa liikuntaa Cat Ban saarella

Ulkoilmaurheilu pitää mielen virkeänä

Meluisan Hanoin jälkeen päätimme suunnata maanantaina 13.12 Cat Ban saarelle. Cat Ba sijaitsee Halong Bayssa, joka on Unescon maailmanperintökohde samanlaisine karstivuorineen, joita näimme jo Kiinassa. Halong Baylle suunnatut risteilyt ovat yleisiä mutta risteilyn tasot vaihtelevat todella paljon. Tämän vuoksi olimme pääättäneet tutkia alueen omatoimisesti. Ostimme hostelliltamme piletit määränpäähämme ja luulimme, että pääsemme perille suorinta ja nopeinta reittiä. Toisin kuitenkin kävi ja meidät olikin sitten tuupattu valmismatkapaketin sisälle. Kierreltyämme ensin korttelin ympäri reilun tunnin ajan poimien turisteja bussiin, pääsimme vihdoin matkalle. Muutaman tunnin ajomatkan kuluttua saavuimme satamaan ja astelimme paattiin, jossa saimme kuulla, että ensin vieraillaan jossain luolissa ja sitten kelluvassa kylässä ja perillä olisimme vasta seitsemän aikaan illalla. Seurasimme siis kiltisti turistiryhmää ja kuljimme kuin lampaat paimenen perässä koko päivän.


Vanha jännittävä piraattien aarrekätköluola oli koristeltu nyt neonvalosirkukseksi. Taitavaa, eikö?

Valot mahdollistivat myös pikasmurffauksen

Kelluvan kylän lapset töissä...

...toisten yrittäessä viettää vielä lapsuuttaan.

Muutaman perinteisen turistinähtävyyden ja sumussa seilatun iltapäivän jälkeen saavuimme lopulta Cat Ban saarelle. Ensivaikutelmat saaresta toivat etäisesti mieleen 90-luvun dinosauruselokuvan kulissit ja kostean pimeä sää vahvisti tunnelmaa. Pystyimme lähes tuntemaan maan värähtelen lähestyvän dinon askelten painosta. Taisi taivaalla vilahtaa jopa yksi lentoliskokin. Emme olleet varanneet tulevaa majoitusta etukäteen vaan luotimme tiukasti vaistoihimme ja myös kenties hitusen matkaoppaan vihjeisiin. Luotsasimme itsemme lopulta huokeaan 6 USD/2hh -hotelliin, joka oli tasokas ja siihen nähden todella halpa.


Saaret horisontissa

Muuttumaton maailma

Tiistaina ajattelimme kokeilla kalliokiipeilyä, johon Cat Ba tarjoaa mainiot puitteet. Matkustimme veneellä saarelle, joissa hyvät kiipeilyseinät odottivat jyrkkinä ja kutsuvina. Pidemmittä puheitta laitoimme kypärät päähämme ja aloimme kiipeilemään parhaimmillaan noin 25 metrin korkeuteen. Seinältä olikin sitten mukava katsella maisemia merituulen kuivatessa hikeä iholta.


Simpukkatutkija ahertaa rannalla, kun muut tarkkailevat opettajan kiipeämistä ja ottavat siitä oppia

Etsi kuvasta Laura

Terävät kivet tarjoavat hyviä otteita mutta saattavat myös satuttaa

Vuorigaselli vauhdissa

Veikan opit mielessä kohti korkeuksia

Muutama tunti kiipeilyä riitti varsin hyvin, koska kiipeilyyn tottumattomat kätöset eivät jaksaneet kannatella loputtomasti pystysuoralla seinämällä. Muistoksi tästä mukavasta iltapäivästä saimme aimo kasan mustelmia polviimme, muutaman pienen haavan ja irtonahasta kuoriutuneet kädet. Palasimme veneellä takaisin kaupunkiin ohittaen jo toisen kelluvan kylän, joka tuntui huomattavasti autenttisemalta kuin tulomatkalla kohtaamamme turistirysä.


Kelluvia koiria, jotka eivät ole koskaan päässeet ruikkimaan lyhtypylväitä maan kamaralla

Kelluvalla pankilla on rahanpesuun loistava sijainti

Seuraavana päivänä päätimme jatkaa hyvin alkanutta urheilu-uraamme ja marssimme taas matkatoimiston puheille, koska halusimme lähteä vaeltamaan. Ja koska myös halusimme hiukan haastetta tavalliseen köpöttelyyn, valitsimme "The Most Extreme"-kuuden tunnin vaelluksen viidakossa. Saimme kyydin lähtöpaikalle ja aloimme tarpomaan tasaista maata pitkin kahden englantia puhumattoman oppaan viihdyttäminä. Muutaman sadan metrin jälkeen tasaisuus olikin sitten muisto vain ja itse vaellus alkoi. Vaellusreittejä ei ollut vaan seurasimme osittain eläinten polkuja ja muuten rämmimme tiheässä umpiviidakossa. Maasto-olosuhteet olivat hankaluudessan lupausten mukaiset ja saimme nauttia viidakkoeksotiikasta täysin siemauksin kiipeillen kaksin käsin ylös ja alas jyrkillä rinteillä. Kävelimme koko matkan terävien kivien päällä, missä kaatuminen olisi merkinnyt minimissään veren roisketta ja pahimmillaan jopa tapaturmaista menehtymistä. Jouduimme keskittymään tarkasti joka askeleeseen, jottei lipsahduksia sattuisi. Äärimmäisyydessään äärimmäisen hauskaa!


Silloin, kun oli vielä tasaista maata jalkojen alla

Terävä polku

Näiden päällä et halua horjahtaa

Vaelluksen floran ja faunan anti oli myös omaa luokkaansa sillä näimme kuristajapuita, jättiläissaniaisia ja suuria hyönteisiä. Valtavat hämähäkit leijuivat polun varsilla isoissa seiteissään odottaen avuttomia piensiivekkäitä ja näimme myös tappavan myrkyllisen käärmeen roikkumassa puusta noin rinnan korkeudella. Käärme oli kirkkaan vihreä, aivan kuten kaikki muukin ympärillä, ja hankala havaita, joten kohtalomme tiheässä viidakossa oli jätettävä herran haltuun. Tilannetta ei helpottanut yhtään se seikka, että alkoi satamaan ja kivistä tuli liukkaita. Jouduimme siis ottamaan tukea puunrungoista ja liaaneista toivoen, että ne eivät paljastuisi eläviksi, viattomia seikkailijoita vaaniviksi tappajakäärmeiksi, jotka hotkaisisivat meidät yhdellä nielemällä.


Tämän veijarin pituus oli noin 10cm

Taistelu elämästä ja kuolemasta kuristajapuun otteessa

Vaelluksen jälkeen meidät oli luvatttu mopokyydittää takaisin keskustaan. Muiden lähtiessä ensimmäisestä risteyksestä oikealle, Lauran viinanhajuinen mopokuski päräytti suoraan vasemmalle ties mitkä ajatukset mielessään. Tästähän Laura ei ilahtunut vaan suoritti kengänpohjajarrutuksen ja evakuoi itsensä liikkuvasta moposta. Ja kun vielä viimeiseksi jäänyt Simo kaartoi oman kuskinsa kanssa edessäpäin huomaamatta hätälippua liehuttanutta Lauraa, jäi Lauran ainoaksi vaihtoehdoksi keskellä-ei-mitään suorittaa kansainvälinen mielenosoitus ja hypätä takaisin tämän rattijuopon kyytiin. Loppumatka olikin sitten kahelin kaaharin oma näytös, missä Laura huusi kypärä viimasta takaraivolle pudonneenna, "aja hiljempaa", kuskin samalla vääntäessä lisää kaasua kammesta. No loppu hyvin kaikki hyvin. Simo oli ehtinyt ihmetellä perillä vain hetken, mihin edeltä lähtenyt Laura oli hävinnyt, kun kaksikko kaartoi pihaan ja Laura pomppasi toistamiseen vauhdista kengänpohjat savuten. Tällä kertaa tekemään reklamaatiota.


Sumuiset viidakkokukkulat

Olisimme halusimme jatkaa urheilullista aikaamme tällä jurakaudesta muistuttavalla saarella, mutta sää muuttui niin sateiseksi ja koleaksi, että lisäaktiviteetit jäivät välistä. Sen sijaan suoritimme palauttavia venytyksiä hotellihuoneessa ja varasimme menoliput kohti Etelä-Vietnamia. Viidentenä päivänä nousimme innosta virkeinä kohti tulevaa bussimatkaa ja tottakai aurinko lämmitti taustalla bussinpenkit hehkuvan kuumiksi. Kuinkas muutenkaan.

Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Cat Ba-saaresta

+ uudet ja ainutlaatuiset kokemukset
+ hienot maisemat
+ monipuoliset aktiviteettimahdollisuudet
+ luonto

- vaihteleva sää
- ravintoloissa ei puhuta lainkaan englantia
- huono ruoka




Tätä kiveä eivät töhrijät pääse sotkemaan...?

1 kommentti:

  1. Ei kyllä pystyis tollasten hämyheikkien kanssa samassa viidakossa käyskentelemään. (en tarkottanut teitä :D )

    Terkuin: Sanna

    VastaaPoista