tiistai 28. joulukuuta 2010

Hoi An, Vietnam

Keskiaikaista lääkäritiedettä ja räätälitaidetta

Rukouskynttilämyyjä

Ostimme perjantaille 17.12 yhdistetyn bussi-lautta-bussi-bussi-matkan Cat Ba-saarelta Hoi Aniin, joka sijaitsee Keski-Vietnamissa. Viimeisen bussin oli määrä olla yöbussi, jossa on myös sängyt. Emme olleet aiemmin kokeilleet tämän tyyppistä linja-automatkailua, joten odotimme innolla mitä tuleman pitää. Bussimatkaamme sisältyi kaksi lounasta, joiden määrää aluksi ihmettelimme, koska bussin oli määrä lähteä illalla ja olla perillä Hoi Anissa yhdeltätoista seuraavana aamuna (ainakin matkatoimiston mukaan). Asiaan löytyi kuitenkin selitys, kun seuraavana päivänä aurinko alkoi painumaan mailleen ja olimme edelleen tien päällä.


Bussin pysähdystauolla alkuruoaksi järin jännää suikaloitua juustoa avec oliivi ja chilikastike

Matkustaminen saattaa väsyttää

Ensimmäinen yö sleeper-bussissa, joissa siis jokaisella matkustajalla on oma epämukava sänkypaikkansa

Henkilöautot saavat ajaa Vietnamissa 80km/h, bussit 70km/h ja mikä hienointa, turisteja sisältävät bussit vain 60km/h -- Älkää kysykö miksi--, joten matkanteko bussilla Vietnamissa on hermoja ja aikaa vievää puuhaa. Matkaa ei helpottanut se, että yöbussissa nukkuminen on likimain mahdotonta kuskin painaessa tööttiä jatkuvasti ja koko ajan aivan pakkomielteisesti. Bussi ei ollut myöskään torakka-vapaata aluetta, joten pienet nitistyssessiot olivat taas paikallaan. Juutuimme matkalla myös vajaaksi tunniksi liikenneruhkaan, josta vapauduttuamme tööttifanfaareiden määrällä ei ollut rajaa. Olimme ostaneet liput suoraan bussiin Hoi Aniin mutta kas-kas, bussi jättikin meidät noin 40km päähän Da Nangin kaupunkiin. Matkustimme tässä vaiheessa hollantilaisen pariskunnan kanssa, joiden kanssa suuntasimme kohti keltaista kukkabussia määränpäänä lopulta Hoi An. Matka ei kuitenkaan sujunut aivan lehtimainosten mukaan. Ensimmäisestä bussista jouduimme likimain hyppäämään lennosta pois, kun kaksi lipunmyyntihuijaria alkoi ahdistelemaan meitä. Yrittänyttä ei lannisteta ja toisen bussin kyydissä pääsimme perille Hoi Aniin.


Pirteä pikkukaupunki

Polkupyörän selässä matka taittuu

Satoja vuosia vanha japanilainen silta

Ostimme neljä kappaletta vietnamilaisia kangaslamppuja tuomaan valoa kaamoksen keskelle

Hoi Anissa vietimme muutamia päiviä. Kävelimme söpössä pikkukaupungissa ympäriinsä, pyöräilimme polkupyörillä kolme päivää ja tutustuimme myös kaupungin lähiympäristöihin. Pääsimme myös ensimmäistä kertaa tällä matkalla kävelemään hiekkarannalla kuuman auringon paahteessa.


Menikö ravulla hiekkaa silmiin?
  
Hoi Anin vanhaa kaupunkia

Öinen kaupunki houkuttaa kulkijaa

Tunnelmallisia rantakapakoita

Hoi An on yksi Aasian tunnetuimmista räätäli- ja vaatturikaupungeista. Mittavaatteiden teon juuret ulottuvat kauas historiaan ja nykypäivänä yksittäisten vaatetaitelijoiden rinnalla toimii kymmeniä liikkeitä, joista jo muutamilla kymmenillä euroilla saa teetettyä itselleen takkeja, pukuja, mekkoja yms. Hieman ajatusta sulateltuamme päätimme mekin teettää omia vaatteita, omat tyylimme huomioiden. Simolle ei tullut pukua kauluspaitoineen eikä Lauralle pikkumustaa hartiahuivin kanssa. Sen sijaan Laura teetti itselleen kauniin oranssin villakangastakin kukka-brodeerauksineen ja Simo ruskeasta vakosamettikankaasta hieman hipahtavat housut. Näin yksinkertaista vaatteiden teko ei kuitenkaan ollut. Aluksi pitää löytää itselleen sopiva liike, johon periaatteessa vaikuttaa liikkeen tarjoamien kankaiden valikoima ja hintahaarukka vaatteista. Seuraavaksi on hyvä pitää silmällä myyjää sillä nuo ammatikseen vaatteita mittaavat ihmiset saattavat muuttua silmänräpäyksessä rahanahneiksi korppikotkiksi. Ja tämän me myös pääsimme toteamaan käytännössä.


Räätäli tekee sinulle aivan mitä haluat, kunhan oravannahkapuoli on vain kunnossa

Löysimme varsin mukavan liikkeen, josta löytyi meille myös halutut kangasmateriaalit sopivaan hintaan. Ensimmäisellä kerralla otimme mitat tulevia vaatteita varten ja suunnittelimme yksityiskohtia mukavan myyjän kannustaessa meitä haluamiimme muutoksiin suhteessa vaatteen perusmalliin. Kun seuraavana päivänä tulimme ensimmäiseen sovitukseen, oli myyjän ääni muuttunut kellossa. Yllättäen meistä oli tullut liian vaativia asiakkaita ja meidän pitäisi vaan hyväksyä tulleet vaatteet sellaisinaan. Lauralle tehty takki oli kuitenkin aivan liian pieni ja siihen halutut lisäbrodeeraukset eivät tulleet kuuloonkaan, vaikka hän niitä pyysi. Tai ainakin niissä menisi useita päiviä tehdä ne valmiiksi. Simon housuihin taas ei oltu tehty haluttuja muutoksia lainkaan. Kuitenkin kymmenellä ekstradollarilla sai myyjän nyrpeälle naamalle taas hymyn takaisin ja kuulimme vaatteidemme olevan seuraavana päivänä valmiita.

Toisena sovituskertana Simon housut oli saatu jo mittoihin vaatturin pienten kikkojen avulla mutta Lauran takki oli ommeltu helmasta auttamattomasti tällä kertaa liian isoksi ja muutosten tekeminen oli kuulemma täysin mahdotonta (ja elämä muutenkin kamalaa tämän myyjän mielestä). Olimme kuitenkin sinnikkäitä ja pienten sananpainotusten jälkeen Lauran takki tulisikin olemaan mitoissaan jo 15min kuluttua. Se siitä mahdottomuudesta. Vietnamissa aikamääreet eivät ole kuitenkaan niin tarkkoja ja lopulta Laura sai upean takkinsa tunnin odottamisen jälkeen. Loppujen lopuksi olimme varsin tyytyväisiä uusiin vaatteisiimme, jopa niin tyytyväisiä, että lähetimme ne suoraan kalliilla lentorahdilla Suomeen vastaanottamaan pakkasta ja tulevaa vuotta ilman käyttäjiään.


Sonja Lumme

Olemme olleet varsin onnekkaita tällä matkalla terveytemme suhteen, emmekä ole juurikaan kärsineet flunssaa vakavammista sairauksista. Välillä kuitenkin korva saattaa tukkeutua vahasta ja sen avaamisesta tulla sitäkin suurempi operaatio. Näin kävi Lauralle Hoi Anissa. Vaikka Lauralla on ollut huonoja kokemuksia ammattitaidottomista lekureista pitkin maailmaa koskien ahtaita korvakäytäviään, päätti hän ottaa riskin ja lähteä pesettämään korvaansa, koska kuulo oli poissa vasemmasta korvasta. No, aluksi hänet pistettiin makaamaan patjalle ja ruiskutettiin korvaan jotain erittäin kuplivaa (oma veikkaus Coca-cola), jonka annettiin olla siellä kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen apulainen alkoi venytellä korvaa, lääkärin suihkiessa ties-minne huuhteluruiskullaan. Hetken päästä lääkäri tajusi itsekin, että ammattitaito ei riitä tähän pesuoperaatioon ja totesi uskomatta itsekään valkoisiin valheisiinsa: "Olemme saaneet poistettua 60% vahasta". Hän lisäsi vielä, että takaisin pitäisi tulla seuraavana päivänä, jolloin toimintaa jatketaan asiaakuuluvin instrumentein. Näin Laura lähti hotellille korva vielä enemmän tukossa ikävöiden Leppävaaran terveyskeskusten näppäriä sairaanhoitajia, jotka suihkaisevat korvan muutamalla vedolla puhtaaksi.

Menimme kuitenkin seuraavanakin päivänä paikalle korva törkkimisestä tulehtuneena, ja mieli täynnä epätoivoista toivoa. Tällä kertaa kaksi lääkäriä alkoi äheltää korvan parissa. Erinäisiä metallisia instrumentteja toisensa perään tungettiin korvaan ja jätettiin pystyyn sojottamaan, joita sitten rummuteltiin kapuloilla etnisin rytmein. Korvanlehteä myös venyteltiin ja nakuteltiin luunapein, yllättäen vailla tulosta. Kun kaikki poppaskonstit olivat käytetty, täytyi kahden lääkärin vain hissun kissun rustata reseptille antibioottikuuri korvan tärvelemisestä ja toivottaa paranemisia. Ja kaiken tämän jälkeen, oli Lauralta mennyt kuulo lähes täysin vasemmasta korvasta ja aikaisemmin hyvin voinut oikeakaan korvakaan ei enää oikein kuullut. Korvavaikun poistaminen saattaa siis olla joskus ylivoimaisen vaikeaa. Tätä kirjoittaessa odottelemme edelleen, josko kuulo palautuisi ennalleen vai suuntaammeko länsimaisen terveydenhuollon pariin kenties Ho Chi Min Cityssä.


Kausiluontoiset hinnat

Vietnamilaista ravintolakulttuuria: paikat menevät kiinni jo noin klo 22, jolloin pöydät ja tuolit kannetaan sisään ja vain hankalimmat asiakkaat jäävät istumaan pöytäänsä syömään ja juomaan ateriansa loppuun

Tämä koira jäkitti keskellä katua täysin liikkumattomana lasittunut hullun kiilto silmissään. Syyksi tähän paljastui vieresessä puussa naukunut hemaiseva kesäkissa

Vaatteista tyytyväisinä ja toisella korvat ummessa päätimme poistua Hoi Anista kohti Nha Trangin rantaelämää. Pakkasimme laukkumme yöbussiin mukavasti jouluaaton aattona ja pääsimme näin vastaanottamaan jouluaattoa meluisaan rantakaupunkiin.


Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Hoi Anista

+ tunnelmallinen kaupunki
+ sää
+ vähäinen liikenne
+ hiekkaranta

- jatkuvan häiritsevä myynti turisteille












Ihanan ryppyinen myyntimuori

1 kommentti:

  1. IHANAA LAURA JA SIMO!!! KIITOS "KIRJEISTÄ JA KUVISTA". TÄTÄ TÄYTYY SAADA LISÄÄ !!!!! ON TOSI KIVAA KU PISTÄTTE POSTIA TULEMAAN! ON MIELENKIINTOISTA SEURATA TEIDÄN REISSUANNE JA MYÖSKIN RAUHOITTAVAA TIETÄÄ ETTÄ OLETTE KUNNOSSA JA EHJINÄ! TERKKUJA JA TOSI TOSI HAUSKAA JA ANTOISAA JATKOA TV. "REKKAMIES" PS. ISO HALI MOLEMMILLE!!!

    VastaaPoista