maanantai 6. joulukuuta 2010

Peking, Kiina

"Hän, joka ei ole kiivennyt Kiinan muurille, ei ole mies eikä mikään." (Mao Zedong)

Jinshalingin osuus muurista on rakennettu vuonna 1570

Reilun 9000 kilometrin ja kuuden viikon matkanteon jälkeen saavuimme maanantai-iltapäivänä 15.11 punaisten lippujen ja temppelien kaupunkiin Pekingiin. Olimme siis lopulta suorittaneet yhdistetyn Trans-Siperian sekä Trans-Mongolian radan välillä Moskova - Peking. Venäjän monotonisen maaseudun ja Mongolian loppumattomien arojen jälkeen ensivaikutelma Pekingistä oli varsin positiivinen. Kaupunki seisoi uljaan ryhdikkäänä ja mystisenä sankkaan saastesumuun verhottuna. Päätimme ottaa taksin hostellille, koska olimme unohtaneet ottaa uuden kotimajamme osoitteen ylös, ja koska olimme kuulleet taksin olevan edullinen kulkuväline Pekingissä. Taksikuskin ilmoittaessa matkan hinnaksi 280 yuania (~28 euroa) loksahtivat leukaperustuksemme kuitenkin ammolleen. Hostelli sijaitsi keskustassa, joten hinta tuntui eri härskiltä huijaukselta. Suuntasimme siis kysymään turisti-infosta hostellin osoitteen säästääksemme rahnaa ja otimme lopulta metron (lippu 2 yuania eli 20 senttiä) määränpäähämme. Ystävällisten ihmisten avustamina löysimme nopeasti hostellille ja säästimme näin piiitkän pennin. Myöhemmin meille selvisi, että noin 15 minuutin taksimatka hoituu oikeasti huokeasti 20 yuanilla.


Tuhdit tussahdukset toivottavat tervetulleeksi Kiinaan

Punaiset liput Tiananmenin aukiolla nostetaan salkoon auringonnousun aikaan ja lasketaan auringon laskiessa suurielkeisten seremonioiden saattelemana

Kiinalaiset pitävät punaisista lyhdyistä

Hostelliin päästyämme huomasimme iloksemme, että huoneessamme asui edelliseltä Mongolian retkeltä tuttu Sacha. Olimme muutenkin huomanneet, että samat ihmiset tuntuivat tulevan pitkin matkaa vastaan kerta toisensa jälkeen. Myöhemmin illalla pinkaisimme lastaamaan apetta kupuihimme. Vaikka tilasimme mielestämme kasvisvaihtoehdon, pääsi Laura tahtomattaan natustamaan kuuluisaa Pekingin akuankkaa, koska tämä sitkeä sorsaeläin oli naamioitu sulavasti kasvisten sekaan. Kvaak-röyh.


Ravintolakatu

Raikas minttuinen tuorekurkkusalaatti

Illan kruunasi sokeriporsas tikun nokassa

Tiistaiaamuna heräsimme varhain suunnitelmissamme ponkaista kohti Kiellettyä Kaupunkia. Metrolippuja ostaessamme ostimme suoraan 10 erillistä lippua tarkoituksena nopeuttaa matkustamista jatkossa. Lippukone puhui englantia mutta koneelta jäi kuitenkin jotain oleellista mainitsematta: yksi lippu on voimassa vain ostopäivänä ja vain kyseisellä ostoasemalla. Myöskään lipuissa tätä asiaa ei kerrottu. Näin ollen myöhemmin päivällä ymmärsimme muilla asemilla, että kädessämme oli aimo nivaska hyödyttömiä metrolippuja.


Pekingin metron aamuruuhka

Matkalla Kiellettyyn kaupunkiin

Pääsimme sujuvasti Kiellettyyn kaupunkiin hyvissä ajoin ennen pahimpia turistivirtoja. Kielletty kaupunki oli ennen muinoin Kiinan Ming- ja Qing-dynastioiden temmellyskenttä, jonne ulkopuolisilla ei ollut asiaa 500 vuoteen. Jotta saisimme täyden täyttymyksen tästä Pekingin suosituimmasta historiallisesta nähtävyydestä, päätimme ottaa audio-oppaan molemmille. Riemuksemme tarjolla oli myös suomenkielistä selostusta, tosin kiinalaisella aksentilla ja kolmannesta oktaavista... "Täsä näeemme täämän yliimmmän halmonian salin ja täsä seulaavaksi mielen viiljelyn salin." Lampsimme näin naureskellen pitkin kieeletyä kauupunkia muutaman tunnin.


Kielletty ovi. Menneiden aikojen kutsumattomien vieraiden kohtaloksi koitui välitön kuolema

Kielletyn kaupungin Ylimmän Harmonian sali, jossa vietettiin keisarin seremonioita

Simo nauttii kielletystä audio-opastuksesta

Kielletyt kattokoristeet

Lohikäärmeeksi pukeutunut kielletty temppelijyrsijä

Suurissa pronssiastioissa säilytettiin kiellettyä vettä tulipalojen sammuttamista varten

Kurki symboloi keisarin elinvoimaisuutta. Kiellettyjen rakennusten päävärit, keltainen ja punainen, symbolisoivat keisarin mahtia

Suomenlinnan kielletty keisarinna paljastui valtiovierailullaan huippusuosituksi kuvauskohteeksi

Keisarillisessa kielletyssä puutarhassa keisari valitsi jalkavaimonsa 13-17-vuotiaista tytöistä (toim.huom. Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen)

Opas ikimuodikkaassa pandapäähineessä kertomassa kiellettyjä sanoja turisteille

Kielletyn kaupungin koluamisen jälkeen kapusimme Jingshan-puiston kukkulalle. Tämä kukkula on siitä ainutlaatuinen, että se on kasattu Kielletyn kaupungin ympärille kaivetun vallihaudan maa-aineksista. Kukkulan tarkoituksena oli alunperin suojata Kiellettyä kaupunkia keväisiltä pölymyrskyiltä. Näkymä kukkulalta oli mainio, joskin se värittyi harmahkoksi saasteiden vuoksi. Puiston jälkeen suunnistimme teehuoneelle kuuntelemaan vanhaa kiinalaista kansanmusiikkia ja katsomaan varjoteatteria. Illalla kiertelimme keskustan kapeita katuja ja vertailimme hintoja mahdollisia tulevia ostoksia varten.


Näkymä kiellettyyn sumuun

Matkamuistoja

Sivukatujen keittiö

Seuraavana päivänä vietimme koko päivän Art District 798- taidealueella. Kiertelimme lukuisia taidenäyttelyitä, jotka keskittyivät pääosin moderniin taiteeseen.


Delirium-taidetta

Tilataidetta lampuista

Alueen keskellä edelleen toimiva elektroniikkatehdas antoi oman mausteensa taiteelle

Aluetta vartioi itse Optimus Prime

Mörkö ihmettelee Lauran energiapitoisuutta

Taideostokset

Paluumatkalla vierailimme yötorilla, joka on suunnattu pääosin turisteille. Tarjolla oli kaikkea tavallisesta poikkeavaa kuten skorpioneja, heinäserkkuja, meritähtiä, merihevosia, käärmeitä ja muita pikkusintiäisiä. Kadulta ostetun nuudeliannoksen jälkeen alkoi vatsassa kiertää kuin kiinalaisessa pesulassa ja Simo pääsi tutustumaan kaupungin yleisiin ja ilmaisiin wc-tiloihin, joita on onneksi ripoteltu valtava määrä ympäri kaupunkia.


Valinnanvaraa aina madoista sisäelimiin ja käärmeistä ananaksiin

Kaupungin muheimmat viikset ja mehukkaimmat lihavartaat

Meritähti yrittää karata

Ötökkävartaita

Torstaina ja perjantaina otimme iisisti ja rentouduimme. Torstaina vuokrasimme tandem-pyörän, jolla huristelimme Hutong-alueella. Perjantaina teimme halpoja elektroniikkaostoksia testaten samalla tinkimistaitojamme. Illalla osallistuimme hot-pot-iltamiin. Hot-pot on perinteistä kiinalaista ruokailua, jossa eri ruokalajeja dippaillaan itse kiehuvassa vedessä muutaman minuutin ennen popsimista. Lauantai meni myös rauhaisissa merkeissä Simon potiessa yli 38 asteen kuumetta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Simon itse pelolla diagnosoima eunukkikuume vaan ihan tavallinen flunssa.


Hutongit ovat vuosisatoja vanhoja kapeita kujia Pekingissä

Näin päheellä fillarilla kehtaisi poljeskella myös Helsingin kaduilla

Kuuman kiehuva keittoneste

Pöytä on katettu

Ennen matkaa Kiinaan kannattaa treenata vaikka puuhaloilla tikkujen kanssa syömistä

Loppuviikon loppu meni loppujen lopuksi pääosin toipumiseen, jota ei lopulta ainakaan edesauttanut koko Pekingiä riivaavaa jatkuva kylmyys. Ymmärrämme toki ulkolämpötilan koleuden mutta sisätiloissa vellovat samat kylmyysasteet ovat pidemmän päälle hieman raskaita. Söimme likimain kaikki ateriamme ulkovaatteissa, koska joko sisältä puuttui patteri tai rakenteet olivat niin harvoja, että sisällä tuuli kuin Pohjoisnavalla.

Maanantaina jatkoimme hyvin alkanutta shoppailu-uraamme ja lähetimme jopa ensimmäisen postipaketin Suomeen. Paketilla kestää noin kolme kuukautta päästä perille, joten siinä missä me ehdimme tässä ajassa etelän lämpöön, pääsee paketti keskelle paukkupakkasia.


Kiinalaisia töppösiä

Sokerikuorrutetut marjat ja hedelmät eivät olleet niin herkullisia, miltä näyttivät

Tiistaina Simon kuumemittari näytti jo hieman tavallisempia lämpöasteita, joten päätimme lähteä Kiinan muurille. Alkuperäistä muuria alettiin rakentaa yli 2000 vuotta sitten satojen tuhansien työmiesten voimalla. Useat näistä työläisistä olivat poliittisia vankeja ja legenda kertookin, että muurin rakennusmateriaalina on käytetty myös kuolleiden työmiesten luita. Ostimme valmiin 10 kilometrin vaelluksen Jinshanlingistä Simataihin, jota muut reissaajat olivat meille aikaisemmin suositelleet. Simatain osuus on kuitenkin tällä hetkellä korjattavana mutta meille kerrottiin kuljettajan noutavan meidät seitsemän kilometrin vaelluksen jälkeen ennen Simataita. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vierailimme vaan Jinshanlingin kohdalla kävellen noin kilometrin muurilla edestakaisin. Lyhyestä vaelluksen tyngästä suivaantuneena reklamoimme matkanjärjestäjää tästä meihin kohdistuneesta vääryydestä ja saimmekin lopulta osan rahoista takaisin. Lisäksi hostellimme tarjosi meille ystävällisesti ilmaisen pyykinpesun kaljoineen.


Muuri on osittain todella huonokuntoinen

Muuri toimi menneinä aikoina eräänlaisena moottoritienä, koska ihmisten ja tavaroiden oli helppo matkata sitä pitkin vuorten yli

Muurinpeikko

Viimeisenä päivänä pakkasimme jälleen tavaramme, otimme taksin ja suunnistimme kohti rautatieasemaa. Saimme kokea vielä loppujännitykset, koska juutuimme liikenneruhkaan yli tunniksi. Ehdimme lopulta kuitenkin junaan. Kaiken kaikkiaan Peking oli varsin mukava kokemus ja saatammekin kenties löytää itsemme täältä myöhemmin halpojen tiibetiläisten huonekaluostosten parista.


Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Pekingistä

+ ystävälliset ihmiset
+ valtava ruokatarjonta
+ halpa ja toimiva metro
+ kohtuuhintainen kaupunki

+/- englanninkielellä saattaa pärjätä tai ei ehkä sittenkään

- jatkuva saastepilvi kaupungin yllä
- liikenneruuhkat ja holtiton ajotyyli jalankulkijoita kohtaan
- laipakka olut
- nettisensuuri




Vallihauta Kielletyn kaupungin ympärillä


2 kommenttia:

  1. Hyvä, että taudit eivät ole liiemmin vaivanneet, vaan olette päässeet nauttimaan taas elämän moninaisuudesta ja kuvaajina olette taas olleet virkeinä. Onko kasvisruokavalio pitänyt, vai tekikö mieli kerrankin kokaista tuhatjalkaista tai koppakuoriaista? Kimmo

    VastaaPoista
  2. Kasvisruokavalioideologia on pysynyt ja kaiken jalkeen, mita olemme nahneet, vain vahvistunut.

    Mika on osittain yllattanyt on se, etta suuri osa muista travellereista on lihansyojia.

    t.Simp ja Larp

    VastaaPoista