maanantai 6. joulukuuta 2010

Pingyao ja Xi'an, Kiina

Mausteiset savisotilaat

Ujo kurkistus

Matkatessamme kohti etelän lämpöä ensimmäinen välipysähdys oli Shanxin maakunnassa sijaitsevassa Pingyaon kaupungissa. Saavuimme tähän uneliaaseen pikkukaupunkiin torstaiaamuna 25.11. Pingyao on erityisesti tunnettu siitä, että se on säilynyt varsin hyvin läpi vuosisatojen melskeen ja mylleryksen. Wanhaa kaupunkia ympäröi korkea muuri, jonka sisäpuolella voi edelleen aistia millaista elämä oli entisajan Kiinassa.


Harjakattoiset talot reunustavat katuja ja kujia

Punaiset pallukat

Aina on aikaa pienelle sökörundille

Pyörällä kulkee koko kansa

Sähkömopot sekä -autot ovat ilahduttavan yleisiä Kiinassa

Tiukan urheilupitoisen aamulenkin jälkeen päätimme miellyttää jo kovin kärsineitä käpäliämme ja suuntasimmekin jalkahierontaan. Hetken tinkaamisen jälkeen jalkamme upotettiin kuumaan yrttiveteen, josta ammattitaitoiset hierojat nostivat ne käsittelyynsä. Vajaan tunnin hieronnan jälkeen olo oli kuin uudestisyntyneellä, ainakin yhtä kevyiltä jalkamme tuntuivat. Loppupäivän käytimme kaupungin kiertelyyn ja ei-kiinalaisen ravinnon etsimiseen. Juna kohti Xiania lähti keskiyön paikkeilla, joten luppoaikaa oli varsin riittämiin, ellei jopa liiaksi.


Kiinalaisen keittiön tulinen ase

Valmiina maustamaan ruokaa

Eläkeläinen ottaa rennosti

Mikä tämä punainen hedelmä on? Oikein vastanneille lähetetään panda-postikortti

Vastajauhetut jyvät kylpevät auringossa

Junamme saapui keskelle Xiania kukonlaulun aikaan. Ensitöiksemme hankkiuduimme uuden majataloomme, joka muistutti etäisen läheisesti Venäjän Krasnoyarskista tuttua hotelliamme. Tupakansavulla kyllästetyn huoneemme kruunasi kylpyhuone, jonka lattia keräsi suihkun pesuveden viemärin vastakkaiselle sivulle. Tämä nilkkoja kostuttanut vesilätäkkö ihastutti meitä trooppisella läsnäolollaan kasvattaen vesikirppupopulaatiotaan koko oleskelumme ajan. Seuraavat kaksi päivää menivät jo Pekingissä alkaneeseen sairastelun kierteeseen, tällä kertaa Lauraa flunssatti.


Xianilaista nuorisoa

Palkkaisitko sinä nämä vartijat?

Viimeisenä päivänä päätimme lopulta lähteä katsomaan maailmankuulua Terrakotta-ameijaa, jota Qin-keisari alkoi rakennuttamaan 13-vuotiaana heti valtaan päästyään 200 eKr kieppeillä. Arvion mukaan armeijaa rakensi noin 700 000 työmiestä. Armeijan oli tarkoitus vartioida keisarin hautaa ja suojella häntä toispuoleisessa. Terrakotta-armeija käsittää yli 8000 patsasta, jotka ovat luonnollisessa koossaan.

Lähes tunnin ajomatkan jälkeen (koko matkan töötti pohjassa ajanut) kahelihkon oloinen kuljettaja heitti meidät ulos bussista keskelle Gran Canaria -henkistä turistirysää. Ensivaikutelma alueesta oli kaikessa komeudessaan varsin omituinen sillä olimme luulleet päätyvämme keskelle autiomaata. Väistelimme jo tutuin askelkuvioin lähestyviä turistikrääsäkauppiaita etsien samalla sisäänpääsyä savisotilaiden lepopaikkaan. Lopulta löysimme lipunmyyntipisteen, jonka oppaiden armeija oli valloittanut. Alueella pyörii kuulemma 1000 kiinalaista opasta ja 100 englantia taitavaa kusettaj..opasta. Ystävällinen kiinalaistyttö kertoi meille tarjoten samalla omaa ammattitaitoaan, ettei meillä olisi mitään mahdollisuuksia selvitä museossa ilman hänen apuaan. Hän myös totesi että ulospääsy museosta kestäisi meillä tunteja, koska alue on niin suuri ja opasteet ovat vain kiinaksi. Rohkea rokan syö, joten viittasimme kintaalla myös tämän oppaan palveluille.


Savisotilaat olivat alunperin värikkäitä mutta aika on haalistanut niiden sotamaalaukset

Ensimmäisessä kammiossa sotilaat jäkittivät asennossa vastaanottaen meitä hiljaisen harmaanpuhuvina. Toinen ja kolmas kammio tarjosivatkin sitten hieman toisenlaista kulttuuria; vielä savimassan sisällä olevia sotilaita. Eli käytännössä tuijotimme aitojen takana alkutekijöissään olevia arkeologisia kaivauksia, joista kypärän kypärääkään ei ole vielä pullasudittu esille.


Kaikilla sotureilla on erilaiset kasvonpiirteet eivätkä ketkään niistä ole identtisiä

Alueelta on löydetty myös kaksi kullalla ja hopealla koristeltua pronssivaunua, jota hevoset vetävät. Niiden katsotaan olevan tarkoitetut keisarin käyttöön toispuoleisessa

Oppaan taivaalle maalaama painajainen yöstä museossa ei lopulta käynyt toteen, koska löysimme itsemme ulos paikasta varsin kätevästi lukuisten englanninkielisten opasteiden johdosta. Myöskään museossa ei tarvinnut seistä sormi suussa sillä kaikki tekstitaulut olivat sekä kiinaksi että englanniksi. Lohdutukseksi näiden savisotilaiden koruttomasta kohtaamisesta ostimme granaattiomenan matkaevääksi takaisin hotellille.


Kuka heitti leijat ilmaan?

Xiania ympäröi massiivinen muuri, jonka päällä tönöttää vartiotorneja

Oli aika lähteä eteenpäin. Tänne asti päästäksemme olimme matkustaneet yli 10 000 km kiskoilla, eikä Xianista lukuisten yritysten jälkeen päässyt eteenpäin junalla kätevästi tuhlaamatta aikaa. Parin kuukauden jakso koleassa ja ajoittain jopa kylmässä ilmassa sai riittää satunnaisseikkailijoille, joten ostimme lentoliperit suoraan Etelä-Kiinan Guilliniin Guanxin maakuntaan lämpimämmän ilman toivossa. Eli matkatkaamme sinne missä erhu soi ja riisi kasvaa.


Viimeiset askeleet Xianin meluisilla ja pölyisillä kaduilla

Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Xi'anista

+ lämmittävät auringonsäteet

- mutta silti kolea ilma
- turhaan hehkutettu Terrakotta-armeija
- meluinen suurkaupunki
- englanninkielen taidottomuus ravintoloissa
- ei mitään mielenkiintoista

4 kommenttia:

  1. Ja postikortti tulee Panulle. B) Onnittelut voitosta..

    http://www.redcook.net/2009/11/08/haw-fruit-treats-food-medicine/

    VastaaPoista
  2. Heii! Ihan tylsää tollanen haw haw - nimi, mun mielestä se on ilmiselvä pandanvatukka - granadaomppu. Mun mielestä mäki ansaitsen kortin!!
    Tää on aivan mahtavaa luettavaa tää teijän ploki, jatkakaa samaa rataa, hyvää matkan jatkoa ja jouluja superlumisesta Helsingistä!

    Naukku Valpuri

    VastaaPoista
  3. Mutta toi kiinankielinen nimi ei ole ollenkaan tylsä. Se on lyhyt, ytimekäs ja täyttä rautaa.

    VastaaPoista