keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Sapa, Vietnam

Mutavaelluksella Sapassa

Mudan ja usvan täyttämä vaellusreitti

Tiistaina 7.12 illalla lähdimme kohti Sapan vuoristokylää. Olimme ostaneet valmiin kolmen päivän vaellusretken, joten otimme mukaamme vain pikkureput ja loput tavarat jätimme hostelliimme. Juna-asemalle päästyämme paikallinen hikinen pikkumies juoksutti meidät vaunuumme ja osoitti paikat toivoen sen jälkeen ruhtinaallisia tippejä. Koska olimme yli 10 0000 junakilometriharjoituksen jälkeen oppineet jo itse löytämään vaunumme, annoimme hänelle pikkutipin, jolla ostaa vaikka appelsiini c-vitamiiinin kartuttamiseksi. Junakabinettimme olikin sitten tähän astisen matkamme karuin. Likaisessa huoneessa oli ikivanhat lemahtavat lakanat peittojen ja tyynyjen päällä, joten itkuisin silmin naarassatunnaisseikkailijamme vuorasi tyynynsä pyyhkeeseen välttääkseen täituomion. Junamatka itsessään oli myös tähänastisista ahdistavin sillä juna heilui, paukkui, narskui, ulisi ja kiikkui kuin lintsin kummitusjuna. Juna oli perillä aikaisin aamulla Lao Caissa, josta kalpean väsyneet matkalaiset saivat minibussikyydin Sapaan. Perillä meille annettiin oma hotellihuone suihkua varten. Huone oli juuri edellisten asiakkaiden jättämä ja sotkuinen mutta surkeasti nukutun yön jälkeen aamu-unoset maistuivat makoisilta likaisissa lakanoissa tunnin verran ennen vaellukselle lähtöä.


Seikkailijat ja saattajat

Oppaamme odotti meitä aulassa klo 9.30 ja lähdimme suurin odotuksin Pohjois-Vietnamin vaellusretkellemme, jonka oli määrä olla pituudeltaan noin 40 km. Sapan alue on yleensä talvisin usvainen ja koleahko, niinkuin se oli myös vaellukselle lähtöpäivänä, joten säätiedotuksen osoittamat kahdenkymmenen asteen aurinkoiset lämpötuulahdukset osoittautuivat hölynpölyksi. Oppaan lisäksi seuraamme liittyi myös kolme muuta paikallisen heimon edustajaa korit selässään. Heidän mukakaolonsa syy selvisi meille myöhemmin päivällä lounastauolla, kun korien kätköistä paljastui vaikka mitä paikallista matkamuistosälää turiteille myytäväksi aina tekstiileistä rihkamakoruihin.


Lapset ovat äitiensä mukana kaikissa arkiaskareissa. Naimisissa olevat naiset käyttävät suuria korvakoruja

Paikalliset naiset saavat elantonsa turismista joko työskentelemällä oppaina tai myymällä käsitöitä. Kuvan naisen punainen täplä on polttojälki. Kuuma puhvelinsarvi painetaan otsaan, jotta päänsärky lähtisi

Sapan kylä sijaitsee korkealla vuoristossa ja vaelluksen ensimmäinen osuus oli laskeutua kohti Lao Chain kylää. Alkumatkan olimme kirjaimellisesti pilvessä, kun huikeaksi mainostetut maisemat näyttäytyivät meille vain valkoisena sumuseinänä. Siinä missä ensimmäiset metrit kävellä töpötelimme asfalttitietä pitkin, olivat seuraavat metrit punaruskean mudan täyttämää liukasta taaperrusta. Ohitimme turistiryhmiä, joissa valkoisena uutuuttaan hohtavat aasialaisalkuperää olevat Nikke- tai Adibas-lenkkikengät saivat uuden pysyvän pinnoitteen Vietnamin mudasta.


Taustalla komeat vuoristoiset maisemat riisiterasseineen

Laskeutuminen kohti laaksoa

Kun myöhemmin saavuimme alemmaksi, alkoi sumu hälvetä sen verran, että näimme myös kauniita maisemia. Usvan seasta paljastui riisiterasseja toisensa jälkeen, kaikki käsin ja hakuin koverrettu menneiden vuosisatojen aikana. Söimme lounasta Lao Chaissa, Black H'mong vähemmistön kylässä, joka oli jokseenkin turistien täyttämä. Siinä missä meidän ateriamme koostui viidestä erilaisesta lämpimästä ruoasta, viereisten matkailijoiden lounas piti sisälllään patongin käntyn höysteineen. Jo tässä vaiheessa huomasimme, että valmismatkojen tasoissa on eroa. Tällä kertaa meidän eduksemme.


Terasseja ilman kaljahanoja

Paikalliset askartelivat meille hevoset heinistä

Jatkoimme köpöttelyämme lounaan jälkeen vielä tunnin verran kunnes saavuimme Zay-vähemmistön Ta Van kylään. Kylä oli kuin suuri luomutila, jossa kotieläimet elivät vapaana sulassa sovussa toistensa kanssa. Ankat uiskentelivat mutaisilla riisiterasseilla, vesipuhvelit möllöttivät peltojensa vieressä keräten voimia seuraavalle kyntösesongille, siat röhnöttivät mutaläjissä ja kanat juoksentelivat tipuineen siellä täällä. Jouduimme myös hieraisemaan silmiä nähdessämme neon-punaisia lintuja pellolla. Pienen selvityksen jälkeen ne eivät kuitenkaan olleet Afrikasta vuosilomaa viettämään tulleita flamingoja vaan ankkoja, jotka maanviljelijä oli maalannut tunnistaakseen omansa. Torilta saa kuulemma ankka-maalia.


Ankat juoksivat vauhdilla ohi ruokatuntia viettämään

Vesipuhvelit ovat pääasiassa kyntöhommia varten, ja päätyvät harvoin lautaselle

Kuka luuraa siiven alla?

Majoittauduimme kylässa paikallisen perheen kotona. Opas ja perhe valmistivat todella mahtavan usean eri ruokalajin illallisen, jonka jälkeen menimme nukkumaan. Koska ilta oli kolea, hautasimme itsemme usean täkin alle, joita oli onneksi saatavilla.


Romanttinen illallinen kahdelle

Keskiviikko aamu valkeni sateisena. Aamupalan jälkeen vedimme kuitenkin taas reippaasti monot jalkaan ja jatkoimme matkaa. Kävelimme bambumetsikön läpi ja liukastelimme jyrkkiä nousuja ja laskuja huippumutaisella polulla. Harmaasta ilmasta huolimatta meillä oli todella hauskaa, koska olosuhteet olivat niin poikkeukselliset ja vaativat, ja koimme tämän tyyppisiä maasto-olosuhteita ensimmäistä kertaa elämässämme. Noin kuuden tunnin kävelyn jälkeen saavuimme Ban Hon kylään, joka sijaitsee laakson pohjalla. Tästä johtuen ilma oli huomattavasti lämpimämpi edellispäivään nähden. Majoituimme tänäkin iltana kotimajoitukseen ja saimme eteemme ruhtinaallisen illallisen. Tällä kertaa kyytipoikana toimi riisistä valmistettu ja hunajalla höystetty liemi, jota paikalliset kutsuvat Iloiseksi Vedeksi, ja jota perheen isäntä tarjoili villien kippishuudahdusten saattelemana.


Mutainen tie alas

Onneksi jätimme purjehduskengät kotiin

Taivaalta satoi vettä ja valoa

Miehet kokkaavat ja hoitavat lapsia siinä missä naisetkin

Syömässä perheen kanssa

Elokuvailta

 Torstaina kipusimme hikisen tunnin läheiseen Ban Den kylään vuoren rinteelle. Tämän uurastuksen päätteeksi söimme lounaan, jonka jälkeen saimme bussikyydin takaisin Sapan kaupunkiin. Siellä suoritimme henkilökohtaisen suihkuhuollon, kiertelimme kaupunkia ja tapasimme kylmän pilven, joka valui keskelle kaupunkia. Illemmalla saimme kyydin Lao Caihin, josta nousimme taas nuhjuiseen junaan. Ennen nukkumaanmenoa saimme nitistää vielä yhden kabinetissamme hortoilleen torakan.


Lauralle etsittiin uusia hippikuteita

Takaisin Hanoihin

Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Sapasta

+ fyysisesti haastava vaellus
+ komeat maisemat
+ uudet kokemukset

- pilvinen ja kolea sää
- krääsämyyjät











Muita otoksia Sapan vaellukselta:


Black H'mong-nainen sumussa

Mummolle spaaderoa huuleen

Spaddumummo hengaa kartsalla

Äidiksi tullaan todella nuorena

Kirjavan koristeelliset kangashepat

Ruoka valmistetaan avotulella

Pikkupalli

Usvaa

Ylitimme vaelluksella useita riippusiltoja, joiden kunto vaihteli likimain uudesta puhkiruostuneeseen

Hienot kukkapökät

3 kommenttia:

  1. Onko kuvaa niistä neonpunaisista ankoista? Spaddumummolle terkut!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Ankat jäi kans vähän kiinnostaa...
    Jouluiloa!

    VastaaPoista
  3. Ihana, erilainen matkablogi! Turvallista ja seikkailuntäyteistä matkaa. Ja hyvää joulua myös.
    t. Anja

    VastaaPoista