maanantai 6. joulukuuta 2010

Ulan Bator, Mongolia

Takaisin sivistykseen

Pitkän erämaaseikkailun jälkeen pärähdimme keskiviikkona 10.11 keskelle Mongolian pääkaupunkia, ainakin nimeltään jo legendaarista Ulan Batoria. Monen päivän nuudeliperuna- ja perunanuudelikeitosten jälkeen tuli varsin harras olo saadessamme eteemme aito länsimaalainen vegepizza yhdellä huurteisella höystettynä. Mikäli pizza sai olon tuntumaan jo autuaalta, emme voi enää sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun illalla kellahdimme suihkunraikkaana tuplaleveään jousitettuun sänkyyn. Seuraavat pari päivää chillailimme rauhassa, jaoimme kuvia muiden retkiläisten kanssa, pesimme pyykkiä ja kirjoittelimme blogia.

Triviatietona mainittakoon että Ulan Bator on maailman kylmin pääkaupunki ja saimmekin myös tuta tämän. Yöllä lämpötila hiveli -20 astetta ja päivälläkin pakkasta oli noin - 15 astetta.


Laura haaveilee takaisinpääsystä kamelin selkään aavoille aroille

Lauantaina suuntasimme alueen suurimmalle torille, joka on myös tunnettu suuresta määrästään taskuvarkaita. Tämän tiedon siivittäminä jätimme likimain kaikki arvotavarat hostellille ja pakkasimme rahat sopivina pikkunippuina eri taskuihin. Mongolian raha ei ole muuten käytännöllisimmästä päästä. Automaatista täytyy joka kerta nostaa noin kahden sentin paksuinen tukku rahaa ja kolikoita ei ole lainkaan. Setelipaljoutta valaisee vielä esimerkiksi se, että 0,5 sentillle on oma setelinsä.


Jurtista tuttuja lipastoja, joita mainostettiin itse tehdyiksi ja koristelluiksi, löytyi "yllättäen" kasapäin torilta

Matkamuistoksi puolimätä kotkanpää kirjahyllyä koristamaan?

Lopulta oli aika hyvästellä Mongolia ja suunnata kohti Trans-Siperian radan viimeistä osuutta kohti Pekingiä.

Simo ja Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti