sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Yangshou, Kiina

Toppahousut vaihtuivat toppavuoriin

Sokeritoppamaiset kalkkivuoret kaunistavat Yulong-joen vartta

Teleporttasimme itsemme aikaikkunan kautta Xi'anista Guilliniin maanantaina 29.11. Matkaan meni vain pari tuntia, joten aikaisempiin siirtymisiin verrattuna matkanteko tuntui lähes lastenleikiltä. Bussi lentokentälle, check-in, rinkat lentokoneen ruumaan, turvatarkastuksen jälkeen boarding koneeseen, VIUH ja olet täysin toisessa paikassa, kuin pari tuntia aikaisemmin. Olimme psyykanneet itsemme kuuman trooppisen helleaallon kohtaamiseen Guillinissa, joten voitaneen sanoa pettymyksen olleen melkoinen kun marssimme ulos lentoasemarakennuksesta, sillä ilma oli likimain yhtä kolea kuin lähtöasemallakin. Suurin ero oli paikan vihreydessä. Bambut sun muut viherpuskat rehottivat tuoden trooppista tunnelmaa. Olimme kuitenkin tarkistaneet säätiedotuksen, joka lupasi yli 20 astetta tulevina päivinä, joten paniikkiin asti emme vielä yltyneet vaan suuntasimme tiukan määrätietoisesti kohti Yangshoun kaupunki-idylliä.


Kevyttä aamutreeniä pitkän matkanteon jälkeen

Parin tunnin matkanteon jälkeen pääsimme perille matkaoppaiden ja muiden travellerien hehkuttamaan Yangshouhun, tuonne sokeritoppavuorien tyyssijaan. Tunnelma kaupungissa oli loppujen lopuksi varsin mukava huolimatta jatkuvasti ympärillä pyörivistä hedelmämyyjistä, kengänkiillottajista sun muista turhake-myyjistä. Paikka on todella suosittu matkailukohde jopa kiinalaisten keskuudessa, joita kaupunki oli nyt pullollaan. Länsimaisia turisteja olikin vain kourallinen. Lienee johtunut siitä, että he ovat jo paenneet etelämpään auringon perässä. Kaupungissa on paljon kävelykatuja, ravintoloita ja baareja, jotka tuuttaavat discomusiikkia desibelejä säästelemättä yömyöhään. Paikka muistuttaakin jokseenkin välimerellisiä hurvittelukohteita. Ensimmäisen illan Yangshoussa vietimme kävellen ympäri kaupunkia ja syöden todella mainiossa vegeravintolassa.


Mitäköhän Enska tästä tykkäisi?

Kokki pani parastaan porkkanan kanssa

Yangshoun baarikatu

Tiistaina kävimme viemässä ensitöiksemme passit valokuvien kera ystävälliselle matkailuyrittäjälle, joka lupasi hoitaa meille Vietnamin viisumit perjantaihin mennessä. Huolimatta sääennustusten aurinkoisista hymynaamoista, ilma oli edelleen harmaan ja pilvisen kolea, noin +16 astetta. Päätimme siis viettää päivän tutkiskellen lisää kaupunkia ja suunnata suitsutuksia saaneelle maaseudulle toisella kertaa. Oli siis aika katsoa totuutta silmästä silmään. Menimme läheiselle maanviljelöiden torille, josta olimme jo etukäteen lukeneet muutamat varoituksen sanat. Ensimmäisen hallin ollessa täynnä vihreän herkullisia vihanneksia ja hedelmiä, oli toinen halli täynnä verta, raatoja ja kuolemaa. Ilmassa haisi etovasti raaka vastateurastettu liha ja hallin täytti eläinten viimeiset hätähuudot. Dokumentoimme näkemämme surullisen eläintenkohtelun ja poistuimme paikalta vihaisten huutojen saattelemana, koska kaikkia myyjiä ei valokuvaaminen miellytänyt. Loppupäivän murjotimme johtuen vilpoisesta ilmasta ja juuri näkemistämme eläinkohtaloista.


Tuoretta lähiruokaa

Kakkamunat

Helttoineen grillattua kanaa

Suolestettua ankkaa

Kanaparat

Koiraparat

Keskiviikkoaamuna aurinko herätti meidät lämpimälla paisteellaan. Lopultakin kesä oli ympäröinyt kylmänkangistamat satunnaisseikkailijamme. Siirsimme sujuvasti aikaisemmat suunnitelmat tälle päivälle ja vuokrasimme skootterin tarkoituksena vierailla lähikylissä ja ihastella Yulong-joen kauniita maisemia. Muutaman ajopäivän nähneen skootterimme kruunasi Simolle annettu muovinen lippalakki ja Lauran päähän melkein sopinut pinkki metsurikypärä.


Kypärämuoti Kiinassa vuonna 2010

Johtuen joko huonoista teistä, huonosta moposta tai ylipainosta mopon päällä, päätti eturengas puhjeta lyhyen kuoppaisen tieosuuden jälkeen. Rengas littanana ja mielet matalina matelimme takaisin kaupunkiin. Sattumalta kuitenkin löysimme huoltoaseman, jonka takapihalla toiminut mopokorjaamo korjasi puhjenneen renkaamme huikeaan kolmen euron hintaan ja näin pääsimme jatkamaan matkaamme.


Maanviljelijät vedenkantopuuhissa

600 vuotta vanha lohikäärmesilta

Kylänraitilla

Alkuperäinen tarkoituksemme oli viilettää ympäri Yuolong-joen vartta pohjoiseen ja takaisin etelään. Mukaan saamamme kartta oli kuitenkin päivätty edelliselle vuosituhannelle, koska kartasta puuttui kokonainen moottoritie tai on myös mahdollista, että painokustannuksissa on yritetty säästää jättämällä paksuin tie pois, mutta joka tapauksessa tästä syystä eksyimme keskelle kiinalaista maaseutua. Auringon suunnatessa jo kohti horisontin alapuolta ja hortoiltuamme sokkona sinne tänne ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kääntää kelkan suunta takaisin lähtöpisteeseen jo ajettua reittiä pitkin. Köröttelimme lopulta siis samat kärrytiet molempiin suuntiin. Pääsimme silti ajoissa takaisin Yangshouhun ennen auringonlaskua. Luovutimme skootterin takaisin hostellilla, jossa suorastaan ilahduttiin, kun kerroimme rengasrikosta ja omatoimisesta korjaustoimenpiteestä.


Erhu soi

Persikat nauttivat auringosta

Torstaina päätimme lähteä yhdistetylle vaellus&bambu-lauttaretkelle Li-joelle parantaaksemme jo hieman rappeutuvaa kuntoamme. Li-joen sokeritoppa-maisemat vesiperspektiivistä katsoen olivat todellakin maineensa veroiset lautan lipuessa eteenpäin virran suuntaisesti. Tosin moottorien pärinä ja kymmenet muut vierailijat rikkoivat hieman metelillään ja pakokaasutussauksillaan symbioosiamme Kiinan luonnon kanssa. Pääsimme kuitenkin taas nauttimaan hyvästä säästä lämpimän auringonpaisteen tapaillessa jo kahtakymmentä astetta ja täten todistetusti hyväillessä kalpeita ihojamme kohti rusketusta. Tarkoitus oli laskea kahden kylän välisestä osuudesta (26km) noin puolet ja kävellä loppumatka jokivartta pitkin. Noin 45 minuutin mittaisen bambulauttailun jälkeen kuljettajamme täräytti lautan tyhjien olutpullojen viereen ja osoitti meille savista tietä. Yritimme kysyä, missä kohtaa jokea olimme mutta ilmeisesti kielimuuri oli taasen liian suuri. Lähdimme siis lampsimaan kohti tuntematonta.


Jokiajelulla

Jokilaakson bambuviidakko appelsiiniviljelmien takana

Suoraan puusta parhaimmillaan

Sokeritoppamainen kalkkivuori

 Kävelessämme kohti alajuoksua ilma oli muuttunut todella kuumaksi. Ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen koimme auringonsäteiden lämmittävän todella vaikka jo tässä vaiheessa olimme etelämpänä kuin Delhi tai Kairo. Kävelimme läpi appelsiiniviljelmien aina riisipeltojen välistä kohti määränpäätämme Xinpingin kylää. Yllätys oli taas hienoinen, kun reilun tunnin kävelyn (sisältäen lounastauon) jälkeen päädyimmekin jo samaiseen kylään. Se siitä vaelluksesta. Nappasimme katukauppiaalta suurikokoisen tuntemattoman jättikokoisen sitrushedelmän lohdutukseksi mukaan ja hyppäsimme bussiin, joka ajoi meidät takaisin Yangshouhun. Olimme kuitenkin kuntoilleet suuren määrän päivän aikana, ainakin verraten muihin päiviin, joten jouduimme suuntaamaan lihashuoltokeskukseen tasan 90 minuutin kokovartalohierontaan.


Super-Hessun herkut

Kirpeän raikas passion-hedelmä

Perjantaina ajatelimme jatkaa hyvin alkanutta kuntoilupuuskaa ja kipusimme läheiselle sokeritopalle hikiset puoli tuntia. Maisemat sieltä käsin olivat todella mahtavat. Koska kukkulat ovat niin jyrkkäseinäisiä, tuntui siltä, että melkein leijui ilmassa. Iltapäivällä saimme Vietnamin viisumit, joten buukkasimme lauantaiaamuksi bussin kohti Vietnamin pääkaupunkia Hanoita.


Huikeat näkymät kylään kukkulan päältä

Luontoikkuna kaupunkiin

Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Yangshousta

++ todella kauniit maisemat
+ jo likimain trooppinen ilmasto
+ edukas ruoka

- turistirysä












Hääparin kuvaukset pizza-ravintolan edessä

4 kommenttia:

  1. Jösses. Toi hammasrivistö on ihan loppumaton.

    VastaaPoista
  2. Muovilippispäisen miehen. Tiätty.

    VastaaPoista
  3. Makee reissu, pitäkää hauskaa jatkossakin!

    T:Tomi Nurmi

    VastaaPoista