sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kathmandu (osa 2), Nepal

Simon päätä ei huimaa

Kaupungin yllä leijuu jatkuva saastesumu

Pokharan reissun jälkeen palasimme Kathmanduun 8.5. todetaksemme, että olimme majoittuneet tällä kertaa Thamelin ilmeisesti ainoalle teuraskadulle. Joka kerta poistuessamme tai palatessamme majapaikkaamme saimme ihastella kananraatoja, jonossa olevia vielä hengittäviä  tulevaisuuden kanafileitä, kaikennäköisiä lihanrippeitä sekä erityyppisiä toimituksia aiheeseen liittyen. Hotellimme oli kuitenkin laadukas satelliittikanavineen (kuka nyt muutamista alivuokralaistorakoista välittää) ja olimme tehneet hyvän hintadiilin, joten paikanvaihto ei käynyt mielessäkään.


Ennen oli kot-kot

Karvojen poisto-operaatio

Tällä kertaa vierailimme ensimmäiseksi Bhaktapurin keskiaikaisessa kaupungissa, jonka turisteille määrätty sisäänpääsymaksu lohkaisi aimo loven lompakkoon Nepalin yleiseen hintatasoon nähden. Paikka muistutti erehdyttävästi Patania, joskin suuremmassa mittakaavassa. Punatiilitalot, patsaat ja temppelit leimasivat Bhaktapurin katukuvaa ja moottoriliikenteestä ei ollut tietoakaan. Saimme rauhassa maleksia pitkin kivisiä katuja usean tunnin ajan.


Usein patsaat ovat punaisen jauheen peitossa, koristeltu kukkasin ja niiden juuresta löytyy keitettyä riisiä, joka ei ainakaan heikennä kaupungin kukoistavaa pulukantaa

Hedelmämyyjä

Maailman mehevimmät porkkanat

Sekatavarakauppias

Bhaktapurissa kaduilla kuivatettiin satoa

Portinvartijan paras kaveri

Mr patsas

Kohtaamisia kaupungin kaduilla

Temppelin pylväikköä

Soturipatsas

Piipahdimme myös kukkulan päällä kuuluisassa Unescon suojelukohteessa Swayambhunathin temppelissä, jota kutsutaan apinatemppeliksi. Paikalla pyöri useita lajin edustajia mutta toisin kuin Myanmarissa, apinat olivat mukavia heppuja eivätkä uhitelleet ihmisille. Tosin niidenkin sisällä eleli pieni kleptomaani, joten jos huomio herpaantui hetkeksikään, pääsi varmasti eroon eineksistään.


Riksakyyti Kathmandun kaduilla on kaikkea muuta, kuin mukavaa. Kuoppaiset tiet ja vanhat liitoksistaan natisevat epämukavat riksat, sekä jatkuva vaara auton alle rusentumisesta ovat koko ajan kyydittettävien tuskan aiheena. Lisäksi riksa on niin painava polkea, että se hyytyy pienimpäänkin ylämäkeen

Niinpä ottaessamme riksan temppelille, jätti kuski meidät ensimmäiseen mäkeen ja huitoi kädellään epämäräisesti ylämäen suuntaan. Luulimme olevamme perillä mutta jouduimme kävelemään vielä kilometrin verran mäkeä ennen temppelille saapumista. Olimme siis saaneet kyydin puoleen väliin matkaa kuskin sotkiessa ripeästi poispäin rikospaikaltaan.


Buddhan silmät

Rukouspyörät

Tulet

Apina hamstrasi poskiinsa riisiä minkä kerkesi. Riisin se oli saanut juuri varastettua ottamalla yksinkertaisesti riisiä sisältävän muovipussin naisen kädestä ilman lupaa

Reippaana ulkoilmaihmisenä, päätti Simo lähteä viimeisinä matkapäivinä pienelle retkelle Lauran jäädessä hotelliin köllöttämään ja kirjoittamaan blogia. Simpan retki suuntautui aivan Tiibetin rajan tuntumaan, paikkaan nimeltä "The Last Resort". Kyseinen majatalo järjestää adrenaliiniaddikteille kaikkea taivaan ja maan väliltä. Simo oli valinnut ohjelmistosta kahden päivän paketin, joka sisälsi 160 metrin benji-hypyn sekä koskenlaskua yhdessä Nepalin rankimmissa koskissa. Ensimmäinen päivän alussa kaikki benji-hyppyyn ilmoittautuneet vaa'attiin ja paino kirjoitettiin näkyvin numeroin käteen eli hyppääjät jaettiin ryhmiin painoluokkien mukaan. Simo pääsi 78 kg:n kisapainollaan viimeiseen ryhmään. Ennen omaa hyppyä alueella sai lukea ja rentoutua, tosin hyppysillalta kaikuneet kauhunhuudot rikkoivat säännöllisin väliajoin rauhan tasapainon.



Hyppy on helpoin suorittaa samantien kun siihen annetaan mahdollisuus. Jos laudalle jää ihmettelemään maisemia liian kauaksi aikaa, saattaa järki voittaa uskalluksen ja hyppy jäädä tekemättä

Simo kävi hyppäämässä samaiselta sillalta myös 240 metrin mittaisen keinuhypyn, jossa siis keinun lailla liidetään noin 150 km/h lasissa rotkon suuntaisesti. Tässä kenties benjitäkin hurjemmassa hypyssä tiputaan ensiksi noin 100m vapaapudotuksena, jonka jälkeen köysi alkaa vasta kiristymään. Vapaapudotuksen aikana ehtii ihan oikeasti ajattelemaan, että koska se tiputus oikein loppuu. Rotkon pohjalla seuraa noin 20 minuutin ylämäkiharjoitus takaisin majatalolle. Mahdollinen adrenaliinikuohu tasoittuu mukavasti likimain pystysuoraa kanjonin seinää ylöskiivettäessä.

Pääosa hyppääjistä käy paikalla vain päivämatkalla mutta Simo jatkoi huimapäisiä temppujaan seuraavana päivänä, joten hänelle illan ohjelmaksi jäi illallisen odottaminen hyvän kirjan parissa. Teltassa nukutun yön jälkeen oli seuraavan päivän ohjelmana koskenlaskua. Ja koska sadekausi oli jo tehnyt jonkin aikaa tuloaan, oli varma että koskessa riittää vettä ja virtausta varmasti tarpeeksi ensikertalaiselle. Lyhyen koskilaskukoulun jälkeen venekunta lähti kahden turvakajakin saattamana kohtaamaan kosken kuohut. Parista epäonnistuneesta ohjausliikkeestä huolimatta lautta pysyi pystyssä koko matkan ajan. Pari päivää aikaisemmin yhdessä hurjimmista virtauspaikoista osallistujien lautta oli kaatunut, joten Simon koskikastetta oli varsin onnistunut.


Monsuunisateet ovat päivittäinen ilo

Juuri ennen lähtöämme Nepalissa oli kansallisia lakkopäiviä, joiden aikana kaupat sekä ravintolat ovat kiinni eivätkä autot kulje

Olimme varanneet kotiinpaluulennot tiistaille 17.5 joten suoritimme maanantaina viimeiset shoppailut ja pakkasimme tavaramme mahdollisimman painotehokkaasti. Olimme ostaneet etukäteen 40kg matkatavaratilaa lennoille ja huokaisimme suorastaan helpotuksesta vaa'an näyttäessä Kathmandun lentokentällä yhteispainoksi 37,3 kg. Palasimme kotiin Dubain kautta, jossa vietimme viimeisen matkayön loistokkaassa lentokenttähotellissa.


Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Kathmandusta

+ hyvät shoppailumahdollisuudet
+ keskiaikaisia kaupunkiesiintymiä

- sähkökatkot
- melu ja saaste
- ahtaus










Riksan kyyditettävänä

Nepal on:

- täynnä ulkoilma-aktiviteettejä
- kaunis vuoristoluonnoltaan
- tunnettu katulapsistaan
- halpa maa
- sähkökatkojen mekka
- hyvä paikka kasvisruokavalion ystäville
- viimeinen matkakohteemme
- leppoisan letkeä paikka


Kathmandun alueen uskonnollisten temppelien veistoksien rivoutta on vaikea sanoin kuvailla. Edes tutkijat eivät ole löytäneet selitystä näiden lukemattomien pornokuvien olemassaololle

maanantai 16. toukokuuta 2011

Vietnam [extra]

Vietnamin kootut selitykset

Veneretkellä Mekong-deltalla

Törmäsimme Vietnamissa olomme aikana välillä mitä uskomattomampiin selityksiin. Ohessa kaikista mieleenpainuneimmat:

- "Miksei tässä pizzassa ole juustoa?" -> "Siksi koska on ihmisiä, jotka eivät halua lihota." (totuus lienee se, että juusto on kallista)

ja jatkokysymys samaiselle pizzayrittäjälle:

- "Miksi tuossa ruokalistan kuvassa sitten on juustoa pizzan päällä?" -> "Ei se ole juustoa, se on kananmunaa." (kanamunaa? Luulimme erotavamme paljain silmin juuston ja kananmunan...)

- "Miksi tämä rannekoru maksaa 3x enemmän kuin viereisen kioskin täysin samanlainen?" -> "Tämän korun puuosat sisältävät yrttejä ja lääkeaineita, jotka hoitavat rannetta." (wau...jep jep)

- "Miksi tilatut vaatteet eivät ole vielä täällä?" -> "Tehtaalla on sähkökatkos." (ja samalla vaatturi otti kuitenkin uusia mittoja "tarkistusmielessä")

- Bussimatka maksaa oikeasti 20 000VND. Rahastajan kusetusyritys: "Bussimatka maksaa 10 000VND / 10 km ja matkan pituus on 40 km, eli yhteensä 30 000VND." (opettelisi edes laskemaan)

- "Miksei tätä voi ommella?" -> "Ompelukone on rikki." (todellisuudessa kauppias ei jaksa tehdä muutoksia tilaamiimme vaatteisiin)

- "Haluan nämä lahkeet pidemmiksi." -> "Ei, ne näyttävät noin hyviltä." (oikeasti pidennysvaraa ei ole, koska kangasta on säästetty)

- "Näissä kartoissa ei näy teitä" -> "Ei siellä ole teitä." (kyseessä koko Thaimaan piraatti-matkaopas ja niin huono painos, että teitä ei näy kartoissa vähäisen musteen vuoksi. Myyjän mukaan koko Thaimaassa ei siis ole teitä)

- "Mikä tähän karttaan merkitty "Uima-allas" on?" -> "Se on allas, jossa voitte uida" (... Ja kiitos tästä tyhjentävästä vastauksesta)


Laura ja Simo


Helpoin tapa välttää kaupustelijoiden ahdistelu on ignorointi. Kuvassa Laura on antaa mallisuorituksen kuinka suorittaa "tyhjä katse" kauppaneidon yrittäessä parhaita myyntikikkojaan rukouskynttilän myymiseksi

Pokhara, Nepal

Tuulen vietävänä

Ilmojen halki käy Simon tie

Muutamien Kathmandussa vietettyjen pakokaasunkäryisten päivien jälkeen olimmekin jo raikkaan ilman tarpeessa, joten keskiviikkona 20.4 lähdimme bussikyydillä kohti Pokharaa. Tie kaupunkien välillä on tunnettu onnettomuuksistaan. Koska tie on kutakuinkin kaksikaistainen ja jokseenkin päällystetty, tuntuu kaasujalka olevan varsin raskas paikallisilla kuskeilla.  Tie on kuitenkin mutkainen ja päällyste huonossa kunnossa, joten näimme todellakin useita rekkoja ja yhden bussin hiljattain ruttaantuneina tai kaatuneina tien varressa. Saavuimme kuitenkin onnellisesti Pokharaan naarmuitta seitsemän tunnin kuluttua.


Ammut toivottivat tervetulleeksi Pokharaan

Paikalliset tuunaavat kuorma-autojaan intohimoisesti. Autoihin maalataan myös iskulauseita tyyliin "Ei aikaa rakkaudelle" tai "Rakkaus ei odota". Ilmeisen kiireisiä miehiä nuo paikalliset rahtarit

Katot pysyvät paikoillaan kivien avulla

Kaupungin kupeessa sijaitsee Nepalin toiseksi suurin järvi Phewa Tal, joka näyttää kuitenkin lähinnä kahluualtaalta pienen koonsa vuoksi. Pokharaa kutsutaan myös aivan oikeutetusti Himalayan vuoristoalueen etukuistiksi. Vaikka kaupunki itsessään sijaitsee vain noin 890m korkeudessa niin jo reilun kymmenen kilometrin päässä kaupungista on yli 6000m korkeuteen nousevia lumisia huippuja, jotka näkyvät upeasti kirkkaalla säällä.


Hotellien suhteen valinnanvaraa on riittämiin

"Muu! Mä oon pyhä lehmä, joten muut saavat väistää."

Nepalilainen parranajo alkamassa. Parranajoon kuuluu myös perinteisesti pään ja käsien hieronta

Kotiuduttuamme vuokrasimme moottoripyörän ja lähdimme katsastamaan Pokharan ympäristöä. Kaupungissa sijaitsee gurkha-museo, jossa esitellään näiden eliittisotilaiden saavutuksia aina 1800-luvulta aivan nykypäivän rauhanturvaoperaatioihin asti. Gurkhat ovat eräänlainen jäänne Britti-imperiumin ajoilta ja juuri Pokharassa sijaitsee viimeinen aktiivinen värväyskeskus. Joka vuosi sadat miehet ympäri Nepalia hakevat gurkha-joukkoihin. Pääsykokeet ovat äärimmäisen raskaat mutta punnankuvat silmissään kokelaat suorittavat mitä vaativampia urheilusuoritteita esimerkkinä viiden kilometrin ylämäkijuoksun 25 kg:n kivireppu selässään. Valituille koittavat kissanpäivät koulutuksen jälkeen sillä palkka on ruhtinaallinen verrattuna nepalilaisten keskipalkkaan. Lisäksi britti-armeijan eläke ja mahdollisuus saada Iso-Britannian kansalaisuus motivoivat hakijoita. Gurkhat palvelevat pääosin omina joukkoinaan mutta muun muassa myös Brunein sulttaani luottaa omien henkivartijoidensa suhteen ainoastaan gurkhien taitoihin.


Gurkhan motto: "On parempi kuolla kuin olla pelkuri."

Aivan Pokharan kaupungin vieressä sijaitsee myös Sarangkotin kukkula, joka kohoaa reilun 1500 m korkeuteen. Huipulta aukeavat huikeat näkymät Himalayan vuoristoon. Hyvällä ja kirkkaalla säällä kukkulan laelta voi nähdä yli kahdeksan kilometrin korkeuteen kohoavia lumihuippuja. Keväisin monsuunisateiden alkaessa vuoria verhoavat paksut pilvimassat, joten näkymät eivät aivan olleet maineensa veroiset vierailumme aikana.


Sarangkotin huippu

Huikeat näkymät... ja kirkkaalla kelillä vieläkin hienommat

Sarangkot tunnetaan myös yhtenä maailman parhaista liitovarjopaikoista. Hyvien nousuvirtausten vallitessa ilmassa voi olla samaan aikaan kymmeniä liitovarjoilijoita. Simo kävi myös kokeilemassa miltä liitovarjon varassa roikkuminen tuntuu. Hommassa ei Simon mielestä ollut juuri mitään sykettä nostattavaa, kyseessä oli pikemminkin maisemien katselua yläilmoista käsin. Tosin hieman ennen laskeutumista suoritetut huimat ilma-akrobatiatemput saivat hymyn Simpallakin ulottumaan korviin. Tavallisen liitovarjoilun lisäksi tammi-helmikuun aikaan voi myös kokeilla samaa asiaan haukkojen opastamina. Ideana on, että koulutetut haukat etsivät hyviä nousuvirtauksia ja kiitoksena tästä palveluksesta, saavat haukat hiukopalaa ilmassa suoraan liitelijän kädestä.


Parasimppa

Hieman Pokharan pohjoispuolella on tiibetiläis-vaikutteinen pakolaiskylä, missä pitäisi näyttää siltä, kuin olisi Tiibetissä. Ilman suuria opaskylttejä emme olisi aluetta kuitenkaan löytäneet sillä alueen rakennukset eivät eronneet mitenkään ympäröivistä. Kylän keskellä sijaitsee suurehko temppeli, jossa asustelee noin 100 munkkia. Matkaoppaan mukaan munkkien piti lukea rukouksia ääneen joka päivä samaan aikaan, joten suuntasimme temppeliin kuulemaan josko nämä munkit pystyisivät samaan kakofoniaan, kuin mihin Karakorumin munkit Mongoliassa pystyivät. Munkkien kello taisi kuitenkin olla väärässä ajassa, koska kun saavuimme paikalle ja istuimme kuuntelemaan rukousten lukemista, päättivät munkit juuri samalla hetkellä lopettaa. Hieman myöhässä tulleet muut turistit jäivät nuolemaan näppejään sokerimunkkien poistuessa ripeästi takavasemmalle.


Päivän viimeiset säkeet

Rukousliput liehuvat tuulessa

Pokharan ulkopuolella sijaitsee matkaoppaan mukaan kaksi luonnonkaunista järveä nimeltään Begnas Tal ja Rupa Tal, jonne myös päräytimme läpi liikenneruuhkien nähdäksemme nämä rauhan tyyssijat. Perillä totesimme alueen kuitenkin varsin tavalliseksi maaseuduksi emmekä mitenkään ihastuneet järvimaisemiin. Kenties ihmiset tuhansien järvien maasta ovat hieman keskimääräistä vaativampia järvinäkymien suhteen, joten heti kylmien limpparien nauttimisen jälkeen suuntasimme mopon keulan takaisin Pokharan vilinään.


Ei vetänyt vertoja suomalaiselle lätäkkömaisemalle

Elämyksenä tarjolla soutuveneilyä

Yksi katukoira lisää

Suoritimme myös shoppailua kaupungissa, missä hinnat eivät päätä huimaa. Eräässä rättikaupassa ollessamme tapahtui mielenkiintoinen tapahtumaketju. Aluksi myyjä alkoi utelemaan mistä maasta olemme ja kun hän oli saanut vastauksensa "Finland", nousi viekas hymy hänen kasvoilleen. "Onko teillä Nokian puhelinta ja jos on, voitteko myydä sen minulle?" kyseli silminnähden innostunut kauppias. Simo kaivoi taskustaan uskollisesti palvelleen reissua varten hankitun halpisluurin, johon tämä nepalilainen ihastui välittömästi. "Ooh... simpukkapuhelin... kaksi näyttöä... jnejne" ihasteli hän puhelinta. Kerrottakoon tässä vaiheessa, että Simpan puhelin oli ollut halvin myynnissä ollut malli ennen reissuun lähtöä. Lyhyen testikäytön jälkeen kauppias halusi aivan välttämättä ostaa sen meiltä. Totesimme kuitenkin, että puhelimen vaihto rahaan ei olisi järin tuottoisa kauppa, joten ehdotimme hänelle vanhan ajan vaihdantataloutta. Puhelin hänelle ja meille kirjailtu kangaskassi plus neljä tyynynpäällistä. Uuden puhelimen omistajana onnellinen kauppias lupasi muistaa meitä tulevissa rukouksissaan, mikä kuulemma varmistaisi meille onnellisen elämän tulevaisuudessakin.


Koristekilluttimet

Vihannekset ja hedelmät ostetaan kierteleviltä kauppiailta

Erikoistuminen on avainsana. Tämän herran myyntikärryistä löytyy pelkästään rannerenkaita


Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Pokharasta

+ rauhallinen kylä
+ runsaat reippailumahdollisuudet sekä muut aktiviteetit
+ paljon ravintoloita
+ rento meininki (suurin hippiesiintymä koko matkalta)

- turistirysä
- piiiiitkät sähkökatkot






Aamuiset karate-treenit bussiaseman takapihalla

Kathmandu (osa 1), Nepal

Pääkaupungin melskeessä

Ammattina Pyhä Mies

Myanmarin läkähdyttävän kuumuuden jälkeen, odotimme innokkaina mitä Nepalilla, matkamme odotetuimmalla maalla, olisi meille annettavananaan. Lentomme lähti Yangonista 6.4 ja tehtäväksemme ennen Kathmanduun jäi vaihtaa lentoa Kiinassa useaankin otteeseen. Ensimmäinen vaihto Kunmingissa sujui ongelmitta mutta seuraava vaihto Chengdussa olikin sitten omituinen lentokenttäkokemus. Pienimuotoiseksi ongelmaksi muodostui nimittäin se, että lentokenttä suljettiin klo 24.00 jälkeen viimeisten koneiden lakeuduttua ja avattiin vasta aamulla reilu tunti ennen ensimmäisiä lentoja. Saavuimme Chengduun (äärimmäisen kovaäänisten kiinalaisten keskelle) myöhään illalla ja meidät siis heitettiin kylmästi ulos kansainväliseltä lentokentältä, jonka läpi lentää useita vaihtolentoja. Ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi pystyttää leiri lentokentän kylmään ala-aulaan likaiselle lattialle, jossa värjötelimme läpi yön lämmitellen toisiamme. Jatkolentomme lähti vasta seitsemän aikaan aamulla.


Lentokenttäglamouria

Ennen Nepaliin saapumistamme meillä oli vielä kummallinen välilasku Tiibetin Lhasassa. Tuskin pysähdyimme koneen tankkausta varten, koska lentovälit olivat vain parisen tuntia. Kyseessä oli ilmeisesti jokin kiinalainen byrokratiapysähdys sillä kukaan ei jäänyt pois kyydistä ja jatkoimme samalla koneella reilun tunnin kuluttua neljän passintarkastuksen jälkeen.


Himalayan vuoristo

Laskeuduimme Lhasaan seuraillen jokilaaksoa


Tibetin yllä

Lisää vuorimaisemaa

Saavuimme Nepaliin ja kaoottiseen Kathmanduun lopulta vuorokauden matkanteon jälkeen torstaina 7.4. Ilma oli pakokaasuista harmaa mutta muistutti lämpötilaltaan miellyttävästi Suomen kesää. Majoittauduimme taksiimme hypänneen värvärin hotelliin, joka osoittautui seuraavana päivänä metelin täyttämäksi rakennustyömaaksi. Saimme kuitenkin onneksemme tilalle erittäin tasokkaan hotellihuoneen samaan hintaan toisesta saman omistajan hotellista aivan Kathmandun keskustasta.

Satuimme juuri sopivasti eduskuntavaalien aikaan kaupunkiin, jossa sijaitsee Suomen suurlähetystö. Niinpä heti seuraavana päivänä marssimme lähetystöön ja kävimme ennakkoäänestämässä. Äänestämisen jälkeen lähetystö tarjosi vielä vaalikahveet.


Sinetöidyt kuoret

Simo vaikuttaa

Pitkästä lentomatkasta toivuttuamme olimme valmita lähtemään katsastamaan Kathmandun nähtävyyksiä. Suuntasimme ensimmäiseksi Pashupatinathiin, Nepalin tärkeimmälle hindu-temppelille, joka sijaitsee saastuneen ja roskien täyttämän Bagmati-joen varrella aivan Kathmandun lentokentän kupeessa. Temppeliin sisälle pääsevät vain hindut mutta paikan mielenkiinto muille alueella käyville piileekin siinä, että joen varsi toimii ulkoilma-krematoriona. Joka päivä 20-40 ihmistä (hinduja ja buddhalaisia) poltetaan kivipaasien päällä seremonioin vainajan hautajaisseurueen seuratessa toimitusta vieressä. Polttoon käytetään vain luonnomateriaaleja, pääasiassa puuta ja olkia. Prosessi kestää noin neljä tuntia ja loput palamattomat osat mm. pienet luunpalaset heitetään jokeen. Vain lapset ja pyhät miehet haudataan suoraan maahan. Ilman täytti sakea savu ja vaatteille laskeutuvan tuhkan alkuperästä ei voinut olla aivan varma...


Pomo palaa. Korkea-arvoisten ihmisten polttopaikalla liehuvat värikkäät liput

Polttopaikan vieressä on vaalea rakennus, jonne kuolemaisillaan olevat ihmiset haluavat tulla kuolemaan paikan pyhyyden takia

Hautajaisseremoniassa vainajan suuhun laitetaan kultaa ja hopeaa. Koska kaikki palamattomat osat siivotaan jokeen, pyörii joessa jos jonkin moista aarteenetsijää (oikeassa alakulmassa). Ihmiset heittelevät pyhään jokeen myös kolikoita, jotka päätyvät myös kätevästi taskuun tikun ja siihen asennetun magneetin avulla

Koira ottaa rennosti grillisavujen keskellä

Temppelin vieressä sijaitsi vanhustenalo. Vanhukset, jotka tulevat niin köyhistä olosuhteista, ettei perhe pysty pitämään heistä huolta, saavat viettää viimeiset vuotensa lahjoitusten ja valtion varoin toimivassa hoitokodissa. Puitteet eivät tosin olleet häävit Suomen mittapuussa

Papparainen

Yhtenä päivänä suuntasimme sitten Patanin kaupunkiin, joka sijaitsee aivan Kathmandun kupeessa. Oikeastaan kaupunkien vaihtumista ei edes huomaa muuten, kuin viihtyisyyden lisääntymisenä. Siinä, missä Kathmandu on rähjäinen ja meluisa paikka, on Patan sen sijaan ennemminkin rauhallinen lähiö kauniine temppeleineen ja historiallisine rakennuksineen. Parempi kansa asusteleekin Patanin alueella.


Patanin Durbar Sq

Temppeleiden kattoja

Patanin lähiöromantiikkaa

Fillarimies

Vesipisteellä käy kuhina

Nukketaidetta

Pannun valmistusta

Valmiit pannut odottavat ostajaansa

Patanin pojat

Jätskiä vain parhaille tyypeille

Pientä suolaista naposteltavaa

Asuimme Kathmandussa turistien kansoittamalla Thamelin alueella, jonka erityispiirteisiin kuuluvat kapeat kadut. Tieysti suurkaupungin hengen mukaan täytyy myös autojen ja moottoripyörien ängetä kapeille kaduille, vaikka ne eivät teoriassa sinne mahdukaan. Koska tungos on koko ajan valtava jokaisen halutessa mennä ensimmäisenä, on tööttien meteli korvia särkevää. Häviäjinä toimivat tutusti jalankulkijat, jotka saavat väistellä yli runttaavia moottoriajoneuvoja korvat tinnittäen. Thamelin alueella on myös lukematon määrä pieniä kauppoja, jotka myyvät hippirytkyjä, jakinkarvapettoja, koruja, patsaita, villavaatteita, nepalilaista thanka-taidetta ynnä muuta mukavaa edullisesti tinkimistä unohtamatta. Pelkästään Thamelin alueella sanotaan olevan yli 2500 turismista elantonsa hankkivaa kioskia ja kojua. Voisikin sanoa Khatmandun olevan Bangkokin kanssa yksi suosikkishoppailupaikoistamme maailmassa.


Persoonallisia pipoja halvalla

Kathmandussa myydään paljon huopataidetta. Ostoskoriin päätyi tämä huopakukkainen pampula

Laura ja Simo