maanantai 10. tammikuuta 2011

Dalat, Vietnam

Tähtäimessä mansikkaviljelmät ja kukkapellot

Häikäisevää Uutta Vuotta

Pitkähkön bussimatkan päätteeksi jalkauduimme Dalatiin perjantaina 31.12 juuri sopivasti viettämään vuoden vaihtumista. Matkaa Nha Trangista ei ollut kuin reilu 200km mutta matkaan meni silti lähes kuusi tuntia. Tällä kertaa lukuisat tietyöt ja omituiset kahvitauot hidastuttivat matkaa mutta nousimme myös likimain merentasosta 1700m korkeuteen, missä Dalat siis sijaitsee. Ihastelimme matkalla kauniita maisemia, jotka paikoittain muistuttivat myös etäisesti Suomen mäntykankaita. Odotukset olivat korkealla, olihan Dalatia kehuttu läpi Vietnamin todella kauniiksi paikaksi, missä ranskalaistyyliset villat henkivät siirtomaa-ajasta ja vuoristotuuli tuo eteerisiä tuoksuja lukuisilta mansikka- ja kukkapelloilta.

Viimeisen kukkulan jälkeen saavuimme lopulta Dalatin kaupunkiin, jossa todellisuus löikin sitten vasten kasvoja. Tuhannet mopot ja ruuhkaiset tiet unohduttivat mielestä välittömästi mielikuvat mansikkaviljelmistä ja kukkaniityistä. Ilma oli tosin todella raikas lukuunottamatta kaupungin keskustan pakokaasuja ja taivas pilvetön, toisin kuin Vietnamin rannikkokaupungeissa. Hotelliin saavuttuamme päätimme, että katsastamme Dalatin nähtävyydet nopeasti läpi ja suoritamme suunnitellut liikuntaharrasteet luonnonhelmassa, jonka jälkeen voimmekin sanoa ikuiset jäähyväiset paikalle.


Leijuva olo?

Illemmalla lähdimme pienelle kävelylle ja pistäydyimme Lauran mielestä erityisen ihanassa talossa, jonka vietnamilainen viehättävä nimi on "Kuu-Huvila" ja englantilainen hölmö käännös "Crazy House". Taloa on rakennettu viimeiset kaksikymmentä vuotta työn ollessa edelleen kesken. Arkkitehti halusi alunperin taloluomuksellaan ottaa kantaa siihen, kuinka ihmiset ovat tänä päivänä liian vieraantuneita luonnosta. Talo näyttää pääosin suurelta puunrungolta tuoden esille myös muita luonnosta löytyviä yksityiskohtia ja sen pehmeässä muotokielessä tulee kauniisti esille luonnon harmoninen epäsymmetria.


Kirahvi valvoo aluetta vahtikoiran sijasta

Kuuhullut

Vuoden 2011 ensimmäisenä päivänä nousimme aikaisin aamulla, kuin pienet viriilit peipposet kevätaamuna, suunnataksemme 17km vaellukselle vuorille ja alottaaksemme uuden vuoden raikkaan havuntuoksuisina samaan aikaan, kun kotopuolessa vielä viimeiset uudenvuodenjuhlijat jonottivat kylmästä hytisten nakkikioskilla yösuolapalaa laskuhumalaansa. Suuntana meillä oli Lang Bianin vulkaaniset vuoret ja tarkoituksenamme oli valloittaa näistä kolme huippua, korkeimman ollessa 2169 metrissä. Luulimme päätyvämme keskelle luonnon rauhaa mutta kuinkas kävikään. Puoli Vietnamia oli tullut juhlimaan uuden vuoden päivää samaiseen paikkaan, joka nimikyltteineen ja poniratsatuksineen muistutti lähinnä Hollywoodin ja sirkuksen sekoitusta. Onneksi vaellusreittimme erkaantui nopeasti ihmisvilinästä ja tapasimme mölymassan vasta viimeisellä huipulla, jonne kansa saapui puiston omilla "ekoautolla".


Hulinaa kukkuloilla, kuhinaa hukkuloilla

Kansallispuiston autot ovat varsinaisia ympäristöpommeja

Metsäkukkia

Vaelluksen alkumatkan kävelimme suorastaan tutunomaisessa mäntymetsikössä, jonka päätyttyä siirryimme viidakkoon, jota sitten jatkui aina huipulle asti. Korkeimman huipun jälkeen oli vuorossa lounastauko. Menomatkalla oppaamme oli kysynyt meiltä useaan kertaan "Are you mudlims?" Emme heti ymmärtäneet mitä hän tällä tarkoitti mutta lopulta käsitimme, että koska olemme muslimeita heidän mielestään, emme syö lihaa.


Vietnamin Mäntyharju

Näkymät reilun parin kilometrin korkeudesta

Alueen omat puutarhurit, jotka työpanoksellaan ehkäisevät tehokkaasti maastopaloja

Rankan päivän päätteeksi retken loppuun oli ympätty viereilu läheisessä Lat-heimon kylässä, jossa meille oli tarkoitus esittää kongeilla soitettua kansanmusiikkia. Joko pihalla kasvaneiden kannabis-kukintojen tai ladossa porisseiden riisiviinojen johdosta, oli talon isäntä ilmeisesti sellaisessa kunnossa, ettei musiikkiesitystä loppujen lopuksi tullutkaan. Harmi.

Riisiviinat porisemassa pöntöissä

Läpi Vietnamin meitä on kyselty moottoripyöräretkille, joita pitävät Easy Riders-tunnuksiin verhoutuneet ajoittain ketkunoloiset veijarit. Lähtökohtaisesti olisimme halunneet vuokrata oman isomman moottoripyörän ja tutustua maaseutuun omatoimisesti mutta kuulemma isompia pyöriä ei vuokrata ulkomaalaisille. Näitä Easy Riders-motoristeja pyörii lähes joka kadunnurkassa ja jokaisella on mielestään maan parhaat retket tarjottavanaan. Aikanaan Easy Riders on ollut yksi ja sama yritys mutta hyvän bisnesidean jälkeen kaikki tituuleeraavat itseänsä tänä päivänä Easy Rideriksi ja näin on myös tunnus menettänyt merkityksensä. Jokaisella oppaalla on yleensä paksuhko kirja täynnä aikaisempien matkalaisten kehuja. Näihin vihkoihin ei sen suuremmin kuitenkaan kannata kiinnittää huomioita. Näimme nimittäin omin silmin hotellissamme, kuinka tekstejä kopioitiin vihkosta toiseen. Hotellimme aulassa oli myös yksinmatkustaneiden naisten varoituslappuja oppaista, jotka olivat alkaneet toimia hyvien tapojen vastaisesti naisasiakkaitaan kohtaan.

Edellisen päivän vaelluksesta jalat jäykkinä vuokrasimme seuraavana päivänä mopedin katsastaaksemme lähistöllä vaanivat nähtävyydet. Mitään tarkempaa karttaa meillä ei ollut mutta onneksi harvinaisen mukava Easy Rider-opas sattui paikalle, kun arvoimme kumpaan suuntaan kääntyä risteyksestä. Lähdimme aluksi ajelemaan hänen perässään mutta matkanopeus oli kuitenkin niin alhainen, että jo parin minuutin körötttelyn jälkeen Simo väänsi kaasun pohjaan ja hyvästelimme nämä matelijat parilla kädenvilautuksella. Löysimme ensiksi perille Elephant Falls-nimiselle vesiputoukselle. Paikalla pyöri myös jostain käsittömästä syystä aikaisemmin hotellimme johtajaksi itseään tituleerannut, nyt Easy Rider-liiviin pukeutunut liiankin lipevän oloinen kaveri. Tällä kertaa kuitenkin voimajuomat oli ilmeisesti jätetty juomatta, kun ei edes oman hotellinsa asiakkaita suostuttu tervehtimään.


Vettä taimille

Laura saa suihkun vesiputouksen takana

Simppa saa myös suihkun

Uusista kokemuksista housut märkinä päätimme ennen silkkitehtaan vierailua syödä jotain. Emme kuitenkaan onnistuneet haalimaan kylästä itsellemme useista yrityksistä huolimatta mitään muuta syötävää, kuin kuusi käynyttä mandariinia, joten vatsat kurnien siirryimme läheiselle silkkitehtaalle. Tehdas edusti kaikessa yksinkertaisuudessaan vanhan liiton toimivaa tekniikkaa, jossa kaikki koneet toimivat täysin mekaanisesti operaattoreidensa öljyäminä.


Silkkitoukkien kotelot saattohoidossa

Silkin valmistaminen käy seuraavasti:

1. Itsensä mulperin lehdistä ähkyksi syöneet silkkiperhosen toukat alkavat kehrätä silkkisäiettä ja rakentaa siitä itselleen koteloa, jonka sisällä siitä aikaa myöten kehittyisi perhonen

2. Mutta voi toukka raukkaa, se joutuukin kuumaan veteen, missä siltä liotetaan henki pois

3. Liotuksessa silkkisäie puretaan kotelokopasta. Yhdessä kotelokopassa on silkkisäiettä 3-4 km

4. Säikeet pestään ja kehrätään langaksi

5. Langoista kudotaan kankaita eri kuoseille

6. Ja mitä tapahtuu toukille...? R.I.P.

Päiväretkemme lopuksi vierailimme vielä kukkatarhalla.


Kukkatarhaan vai ydinvoimalaan

Dalat kukittaa juhlahetket ympäri maailman

Seuraavana päivänä suuntasimme maastopyöräretkelle tutustuaksemme ympäröiviin seutuihin. Oppaanamme olivat samat kaverit, kuin vaellusretkellä, joten sen suurempia tervehtimisjuhlia ei pidetty. Pyörät olivat nähneet jo parhaat päivänsä eikä Lauralle aluksi löytynyt sopivaa pyörää. Toinen oppaista antoi lopulta oman pyöränsä Lauralle ja näin pääsimme liikkeelle. Aluksi päästelimme kaupungin läpi kohti rauhallisempia seutuja ja lopulta pääsimme pomppuisille hiekkateille nauttimaan pyöriemme ominaisuuksista. Hyvän alun jälkeen tuli kuitenkin lunta tupaan heittämällä. Simon ensimmäinen pyörä osoittautui aivan liian pieneksi aiheuttaen maitohappoaallon etureisiin eikä toiselta oppaalta saadussa vaihtopyörässäkään ollut hurraamista. Kevyet aasialaismiehet eivät olleet saaneet tätä pyörää hajoamispisteeseen mutta Simon hypättyä tankoon alkoi tapahtua. Ensiksi pyörästä löystyi taka-akselin kiinnitys, seuraavaksi ketjut hirttivät kiinni eturattaisiin, sitten katkesivat ketjut ja lopulta jouduimme vetämään lipun puolitankoon fillarin muistoksi. Maisemat olivat kuitenkin hienot, joten emme antaneet vähäisten vastoinkäymisten haitata mieliämme.


Maastopyöräilykärpänen puri Simppaa ja Lauraa

Ja kuinkas ollakkaan, maastopyöräily kesti odotettua vähemmän ja meidät vietiin venäläisten turistien kansoittamaan brodeerauskeskukseen ihastelemaan käsityötaidetta. Koska emme olleet kiinnostuneet ostamaan mitään ja vaikka oppaamme yritti kuinka hidastella näyttelyssä pitkittääkseen retkiaikaa, saavuimme takaisin lähtöpisteeseen kaksi tuntia aikataulusta edellä. Reklamointimme päivän lyhyydestä sekä huonoista polkupyöristä kaikui kuuroille korville ja lopulta aikataulumuutoksen syyksi kerrottiin, että olimme vain niin nopeita pyöräilijöitä. Katkeneilla ketjuilla ja liian pienellä pyörällä on helppo olla kaksi tuntia nopeampi. Tottakai.


Kädet tekevät taidetta

Läpibrodeerattu lintu

Iltapäivällä lampsuttelimme paikallisella torilla ja napsimme valokuvia. Seuraavana päivänä olikin jo aika jatkaa matkaa kohti Saigonia.


Lasipullossa parhaimmillaan

Mitäköhän Suomen eläinsuojeluviranomaiset sanoisivat tästä?

Viimeiselle matkalle

Poltetta piipussa

Tämä ihana luonnonkarkki (Longan-hedelmä) on ehdottomasti parempi vaihtoehto perusmässyille

Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Dalatista

+ lukuisat urheilumahdollisuudet
+ luonto (joka on tosin ihmisten kansoittama)

- liian suureksi paisunut vuoristokaupunki











Kun länsimaalaiset makaavat rannalla ja ottavat aurinkoa, paikalliset suojautuvat viimeistä ihokarvaa myöten auringon ruskettavilta säteiltä
  

5 kommenttia:

  1. HAHA, Juha Mietoko on seuraanne liittynyt, laittakaa terkut. Vai onko se Simo siellä sudin takana.

    VastaaPoista
  2. Hyvä, hyvä sankarimatkaajat ! Taidokkaita kuvia taas ihaltavaksi ja teksti soljuu leppoisasti ja hauskasti. Ja teillähän onkin oikein opettava asenne havumetsäläisiä kohtaan ; nyt tiedämme taas enemmän trivial-tietoa mm. silkkiperhosen elämästä. Vilpittömästi Kiitos vaivannäöstänne ! Kimmo

    VastaaPoista
  3. Mulla kesti yllättävän kauan uskotella itselleni ettei tossa kuhinahukkulan kyltissä lue gangbang.

    VastaaPoista
  4. Ja maaliskuussa 2014 eli kolme vuotta myöhemmin, satunainen Vietnamin matkaaja kirjoittaa Googleen Da Lat ja ensimmäisenä hakutuloksena tämä sivu. Hyvä näin :)

    VastaaPoista
  5. uujea meikäl huomenna lento Hanoihin! mahtava lukee näitä ni osaa vähä tehä alustavia suunnitelmia :) -Joonas Keuruult

    VastaaPoista