perjantai 28. tammikuuta 2011

Phnom Penh, Kambodza

Ajan lyhyt historia

Tuol Slengin vankilan ulkokäytävät peitettiin piikkilankaverkoilla, jotta vangit eivät pystyisi hyppäämään alas itsemurhatarkoituksissa

Ylitimme perjantaina 13.1 Kambodzan rajan rempseästi veneen katolla istuskellen ja nauttien samalla Mekong-joen tuulen viilentävästä hivelystä kuuman auringon alla. Passitarkastuksessa huomasimme kuitenkin uusia jännityksen piirteitä koskien matkustamistamme. Lauran passin muovinen henkilötietosivu repsotti likimain irrallaan sen jälkeen, kun tarvittavat leimat oli lyöty sivuille ja Kambodzan viisumi liimattu passiin. Ensiapuna annoimme passille pari suikaletta ilmastointiteippiä toivoen, että tällä korjauksella pärjäisimme loppumatkan. Odotamme nyt siis innolla tulevia passintarkastuksia ja toivomme helläkätisen likinäköisiä rajavirkailijoita.


Peruukit tanassa kohti Kamputseaa

Siinä, missä tutustuimme Vietnamissa Amerikan sotaan, oli Kambodzassa vastassa lähihistorian vieläkin tuoreemmat tragediat. Lauantaina suuntasimme ensimmäiseksi Tuol Slengin vankilamuseoon, joka oli vuosina 1975-1979 Kambodzaa hallinneiden punakhmerien laajin kidutuskeskus. Punakhmerit oli Maolainen vallankumouksellinen liike, jonka tavoitteena oli luoda maahan utooppinen agraariyhteiskunta valjastamalla kansa riisipelloille ja tuhoamalla kaupunkien keskiluokka. Tarkoitusta varten kaupungit tyhjennettiin ja väestö siirrettiin maaseudulle pakkotöihin. Yhteiskunnan vihollisiksi nähtiin muun muassa yliopisto-opiskelijat, opettajat ja lääkärit. Julkishallinnon alaiset rakennukset kuten koulut, sairaalat ja virastorakennukset, ja uskontoihin liittyvät rakennukset tuhottiin. Punakhmerien hallinnon aikana järkyttävät 1-3 miljoonaa kambodzalaista menehtyi aliravitsemukseen, sairauksiin ja teloituksiin (arviot vaihtelevat varsin suuresti lähteen mukaan).


S-21

Kolkko tunnelma

Tuol Slengin rakennukset toimivat alunperin kouluna mutta punakhmerien otettua vallan, paikka muutettiin vankilaksi ja kuulustelukeskukseksi. Vankilan koodinimi oli S-21 ja laitosta johti entinen opettaja Kang Kek Ieu, sissinimeltään "Duch". Vasta vuonna 2010 hänet vihdoin tuomittiin ihmisoikeuksia vastaan tehdyistä rikoksistaan 35 vuodeksi vankilaan. Kyseinen herra on syntynyt vuonna 1945, joten hänellä on loppuelämä aikaa miettiä tekosiaan visusti kaltereiden takana. Punakhmerien johtaja Pol Pot (oikealta nimeltään Saloth Sar) kuoli kotiarestissaan vuonna 1998.

Tuol Slengiin koottiin arviolta noin 17 000 vankia. Vangituista ainakin kaksituhatta oli lapsia. Edes lapsia ei säästetty vangitsemiselta ja myöhemmin kuolemalta siitä syystä, että viholliset haluttiin kitkeä "juurineen" myöhemmän koston pelossa. Kun Vietnamin armeija saapui vapauttamaan Phnom Penhin vuonna 1979, vain seitsemän Tuol Slengin vankia oli enää elossa.


Vanki numero yksi

Virallisesti vankilaan tuotiin kuulusteltavaksi vain keskushallinnon vihollisia mutta oikeasti kansanvihollisia nähtiin olevan kaikkialla. Koulutus tai sivistys olivat usein riittävä syy vangitsemiseen, koska keskiluokka oli vallankumouksen tiellä. Vankeja kuoli teloituksen ohella aliravitsemukseen, kidutukseen ja huonoon hygieniaan. Valtaosa kuljetettiin teloitettavaksi Choeung Ekin kuolemankentille 15 km Phnom Penhin keskustasta kaupungin ulkopuolelle.


Aivan, kuten natsit, punakhemerit pitivät tarkasti kirjaa barbarismistaan. Museossa on laajalti kuvia miehistä, naisista ja lapsista, joiden elämät päätettiin ennenaikaisesti tavoiteltaessa mielipuolista yhteiskuntajärjestelmää

Museon ilmapiiri ei ollut niin karmiva, kuin mitä olisi voinut kuvitella. Informaatiotekstit olivat sijoiteltu minne ja miten sattuu osan repsotaessa kellastuneena lattian rajassa. Uhrien pääkallot lasivitriinissä lähinnä ihmetyttivät; mitä lisäarvoa ne tarjosivat? Toisaalta loppumattomat mustavalkokuvat uhreista ja iloisen oranssinkirjavat kaakelilattiat sekä luokkahuoneet liitutauluineen aiheuttivat outoa väristyksen tunnetta selkäpiissä.


Vanha luokkahuone toimi punakhmerien aikaan kurinopetuksen luokkana. Ihmisiä kidutettiin tavoiteltaessa tunnustusta, joita syyttömät eivät pystyneet koskaan antamaan

Luokkahuoneisiin rakennettiin pieniä vankisellejä, jotta vangit eivät pystyisi kommunikoimaan keskenään ja olisivat näin helpommin kontrolloitavissa

Suuntasimme seuraavana päivänä Choeung Ekin kuolemankentille. Paikka toimi punakhmerien pahimpana teloituskeskuksena, jonne tuotiin muutaman kerran kuukaudessa rekkalastillisia vankeja kuolemaan. Pienimmät lapset teloitettiin niin julmalla tavalla, että emme aio edes sitä tässä kuvailla. Paikalla sijaitsee tänä päivänä muistorakennus, joka kätkee sisälleen yli 8000 pääkalloa monen kerroksen lasivitriinissä. Kaikkia luita ei ole kuitenkaan kerätty haudoista, ja kun kävelimme alueella, saatoimme nähdä uhrien luiden ja vaatteiden törröttävän maasta sateen huuhdottua niitä peittävän maa-aineksen pois.


Elämä saattaa päättyä surullisesti

Muistomonumentti pitää sisällään tuhansia pääkalloja ja muita ihmisluita

Paikalla sijaitsee yhteensä 129 joukkohautaa, joista 86 on avattu ja loput on jätetty toistaiseksi koskemattomiksi. Alue toimii nykyään muistolehtona, jota päällystää kaunis niitty. Emme ole koskaan nähneet niin suurta määrää erivärisiä perhosia lentelevän yhdellä pienellä alueella samanaikaisesti. Kauniisti ajateltuna voi vain miettiä, että nämä lukemattomat perhoset ovat paikalla kuolleiden ihmisten henkiä.


Ikuinen materian ja energian kierto

Elämä jatkumo

Phnom Pehn on erilainen, kuin Vietnamin kaupungit. Mopoja on huomattavasti vähemmän mutta autoja jonkin verran enemmän. Liikenne vaikuttaa rauhallisemmalta, ainakin jalankulkijoita kohtaan. Totuus kaupungin liikenteen syvimmästä olemuksesta valkeni meille vasta, kun vuokrasimme mopon päiväksi. Kun Vietnamissa miljoonat mopot liikkuvat ennakko-odotusten mukaan mallikkaasti muurahaisarmeijan tavoin, Kambodzassa logiikka puuttuu täysin. Kuka vaan voi tupsahtaa poikittain eteesi mistä tahansa suunnasta tai ajaa kaistallasi väärään suuntaan suoraan kohti. Liikennevalot ja kaistamerkinnät voidaaan tulkita vain ja ainoastaan viitteellisiksi.


Laura ulkomaalaisten kirjeenvaihtajien klubilla

Kolme Lauraa, joista jokaisella on yksi Simo

Turistien rahoja kärkyttäessä, lapsia käytetään Phnom Pehnissä runsaasti ja sumeilematta hyväksi. Heidät pistetään myymään kukkia ja rannekoruja, joista he tuskin saavat penniäkään itselleen tulevaisuuden tilille. Yleensä aikuinen odottaa vähän matkan päässä ja seuraa näiden sinappitehtaiden myyntityötä. Paremmin autat lasta esimerkiksi pyytämällä häntä liittymään seuraasi ruokapöytään tarjoamalla osan ruoastasi. Tämä on myös oiva tilaisuus keskustella lapsen kanssa, jos hänelle on ehtinyt karttua kielitaitoa.


Älä osta lapsilta, koska ostamalla edesautat lapsityövoimaa

Rannekorun ostamisen sijaan tarjosimme tälle naperolle työtä blogitoimituksessamme

Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Phnom Pehnistä

+ ystävälliset ihmiset
+ rauhallinen kaupunki
+ nähtävyydet

- lapsityövoiman suuri määrä
- Vietnamia kalliimpi hintataso











Kypsät poimittaviksi

Herrasväki tuktukin kyydissä

1 kommentti:

  1. Mulla on parilla kaverilla ollut viallisia passeja joissa oli valmistusvika ja kuvasivu lähti irtoilemaan. Molemmilla tämä tapahtui tietenkin reissussa ja aiheutti suunnatonta päänvaivaa. Toivottavasti passi pysyy ehjänä tai uuden hankkiminen ei tuota ongelmia :)

    VastaaPoista