perjantai 21. tammikuuta 2011

Saigon, Vietnam

"Sodassa häviävät kaikki"

Hartaushetki Cao Dain temppelissä

Saigon on ollut­­­­­ viralliselta nimeltään Ho Chi Minh City jo vuodesta 1969 lähtien mutta paikalliset käyttävät mielummin kaupungin vanhaa nimeä Saigonia. Päädyimme tänne mopojen suviseuroihin maailman hitaimman bussimatkan päätteeksi tiistaina 4.1. Hitaimman siksi, että köröttelimme vajaan 300km matkaa reilut yhdeksän tuntia. No maassa maan tavalla ja kaikkeen tottuu. Meillä oli alunperin suunnitelmana pitää Vietnamin entistä pääkaupunkia,Saigonia, vain läpikulkupisteenä mutta uusien ja parempien matkasuunnitelmien varjojen peittäessä nousevan auringon värjäämää taivasta, päätimmekin tehdä siitä Vietnamin matkamme viimeisen kaupunkikohteen.


Kuuma yökatu

Saigon on niin valtava kaupunki, että sen tutkimiseen menisi varmasti yksi elinikä. Kaupunki on jatkuvasti kasvava metropoli, joka levittäytyy käytännössä katsoen läpi koko Vietnamin leveyssuunnassa Tyynenmeren rannalta aina Kambodzan rajalle. Saigonissa on tällä hetkellä arviolta noin 10 miljoonaa asukasta ja 6 miljoonaa mopoa, joten se on luultavasti yksi maailman mopotiheimmistä kaupungeista. Asukasluvun odotetaan kasvavan lähivuosina noin 14 miljoonaan ja mopojen määrä myös varmasti lisääntyy samassa suhteessa. Keskustan läheisyydessä sijaitsee kuuluisa reppumatkaajien täyttämä alue, Pham Ngu Lao, johon myös me majoituimme. Alueella on lukuisia halpoja hotelleja ja yömyöhään auki olevia baareja aivan vieri vieressä. Ainoa ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun haluat palata takaisin illanvieton päätteeksi hotelliisi. Hotellit nimittäin telkeävät ovensa jo ennen keskiyötä. Tämä saatta johtaa kiusallisiin tilanteisiin, kun vahingossa rynkytät naapurin hereille erehtyessäsi samannäköisten oviporttien edessä tai pahimmassa tapauksessa et pääse hotelliisi edes enää sisälle ja saat nauttia katujen elämästä läpi yön.


Cao Dain temppeli

Saigonin lähellä sijaitsevat Cao Dain temppeli ja kuuluisat Cu Chin tunnelit, joihin suuntasimme torstaina iloisen ryhmämatkan riippakivinä. Ryhmämatkat eivät aina ole niitä ainutlaatuisimpia tapoja kokea asioita mutta Vietnamissa useimmiten hinnaltaan niin edullisia, ettei niistä voi oikein kieltäytyäkään. Lisäksi suunnistaminen Saigonin kaltaisessa suurkaupungissa voi olla todella vaikeaa ja aikaa vievää, joten helpompi tapa on vain hypätä bussiin ja herätä määränpäässä bussikuskin ravistamana. Matkoihin on usein myös ympätty mukaan jotain asiaan aivan kuulumatonta, kuten myös tällä kertaa. Vierailimme työpajassa, jossa invalidisoituneet työstivät kykyjensä mukaan taide-esineitä turisteille myytäväksi. Tällä kertaa vierailu oli onneksi mielenkiintoinen. Taiteilijat käyttivät paljon luonnonmateriaaleja ja monivaiheisten prosessien lopputuotteina valmistui todella vaikuttavia ja hienoja taideluomuksia.


Munankuoret saavat uuden elämän

Tarkkaa käsityötä

Cao Dain temppeliin saavuttuamme, oli siellä jo täysi messuaminen päällä. Bändi soitti yläkerrassa ja papit fiilistelivät alakerran salissa. Uskonnosta riippuen, papit olivat pukeutuneet erivärisiin kaapuihin. Yläkerran lehtereillä pyöri satoja turisteja, jotka olivat ostaneet samanlaisen päiväretken, kuin mekin.


Parhaimmillaan Cao Dain messussa voi olla tuhansia osallistujia

Kirjavia lattiakaakeleita

Koristeltuja pylväitä

Orkesterin johtaja

Rukoilija

Iltapäivällä vierailimme sitten Cu Chin tunneleissa, joita on rakennettu maan alle jopa 200 kilometriä. Vietkongin sissit käyttivät niitä piilopaikkoina, huolto- ja viestintäreitteinä, sairaaloina, ruoan ja aseiden välivarastoina sekä majoitustiloina Vietnamin sodan aikana. Sota käytiin Pohjois-Vietnamin ja Etelä-Vietnamin valtioiden sekä kummankin osapuolen kansainvälisten liittolaisten välillä vuosina 1964-1975. Etelän puolella taisteli Saigonin hallituksen joukkojen lisäksi pääasiassa Yhdysvaltain joukot ja pohjoiseen kuului Hanoin hallituksen lisäksi eteläisessä Vietnamissa operoinut sissiliike Vietkong. Vietnamissa sotaa ei tunneta nimellä "Vietnamin sota" vaan "Amerikan sota".

Matkaoppaamme oli sympaattinen mies ja entinen Vietnamin sodan veteraani, jonka alkutarinat tulevista nähtävyyksistä kääntyivät varsin nopeasti paatokselliseksi puheeksi sodasta ja sen aiheuttamista pahuuksista. Kyseinen vanhempi herrasmies oli halunnut rintamalta pois ja opiskellut kääntäjäksi armeijan kustantamana. Tämän jälkeen hän oli päässyt töihin Yhdysvaltain armeijan 101. laskuvarjojääkäridivisioonaan ja työskennellyt siellä sodan loppuun asti.


Sissi-Laura katoaa tunneleihin

Cu Chin tunnelit olivat aikalailla pettymys ja ylimainostettu turistirysä. Vierailijat pääsivät tutustumaan vain lyhyeen pätkään tunnelia, joka oli kaikenlisäksi laajennettu, jotta klaustrofobiset ja lihavat länkkäritkin mahtuisivat viinermunkkiensa jälkeen sisälle. Muutenkin alueella parveili niin paljon turisteja, että emme kuulleet sanaakaan oppaan puheesta väkijoukon taakse.


Oikeasti tunneleiden sisäänkäynnit olivat näin ahtaita

Nippanappa mahtuu paksu poika sisälle

Tiistaina muutaman vapaapäivän jälkeen päätimme piipahtaa sotamuseossa. Rakennuksen ulkopuolella on esillä panssarivainuja, sotalentokoneita, tykkejä sun muita mustanpuhuvia valtavia sotakoneita. Sisällä taas oli kattavia valokuvanäyttelyitä sotatantereelta, sodan kauhuista ja sen jälkiseuraamuksista.


Jenkkien armeija saapui Vietnamiin

Kauhua taivaalta, tavanomaisen kuljetushelikopterin ääni on jo itsessään pelottava kokemus

Tuttu lelu 80-luvun toimintapläjäyksistä

Amerikkalaisen sotakuvaajan kertomus tilanteesta: "Sotilaat olivat juuri ampumassa näitä ihmisiä, kun satuin paikalle. Huusin sotilaille 'Odottakaa hetki!' ja nappasin valokuvan. Kun käännyin ympäri jatkaakseni matkaa, kuulin heidän avaavan tulen. Sivusilmällä näin ruumiiden kaatuvan maahan mutta en kääntynyt katsomaan taakseni."

Vietnamin sodassa levitettiin ilmateitse Agent Orange -nimistä myrkkyä, joka on siis seos kahdesta fenoksikasvimyrkystä. Myrkytyksen ideana oli paljastaa metsissä piileskelevät Vietkongin sissit tuhoamalla ympäröivä kasvillisuus. Agent Orangen suurin vaara oli sen sivutuotteessa, karsinogeenisessä dioksiinissä, joka on siis genotoksinen myrkky. Eli kansankielellä solumutaatioita aiheuttavat oireet eivät koske vain myrkyn kanssa tekemisissä olleita, vaan myös heidän jälkipolviaan. Agent Orangesta kärsivät myös Yhdysvaltain armeijan sotilaat sillä myrkky levitettiin pisaralevityksenä ilmateitse, jolloin sopivan tuulenvireen vallitessa myrkkypilvi levisikin levittäjän päälle. Agent Orange vaikuttaa sikiön kehitykseen raskauden aikana. Vietnamissa ja myös Amerikassa on syntynyt vuosia sodan päättymisenkin jälkeen epämuodostuneita lapsia kemikaalille altistuneista vanhemmista.


Myrkytetty viidakko

Pieni amerikkalainen tyttö, jonka isä oli Vietnamin sodassa

Noin viikon Saigonissa vieteyn ajan jälkeen, meistä alkoi tuntua, että Voisimme vaihtaa jo maisemaa Kambodzan puolelle. Ostimme halvan kolmen päivän kiertomatkan Mekong-joen delta-alueelle, vaikka tiesimme hyvin, että emme viihdy valmiiksi räätälöídyillä massaturistiretkillä. Halusimme kuitenkin käydä deltalla ja suoriutua matkasta samalla muutamassa päivässä. Alue kun on suhteellisen laaja ja sen tutkimiseen omatoimisesti saisi vierähtämään paljon aikaa.


Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Saigonista

+ halpaa ruokaa ja juomaa
+ Lauralle popcornia elokuvateatterissa
+ hyvät museot

- ilmansaasteet hiostavassa ilmassa













Ideologiset julisteet ovat tuttu näky katukuvassa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti