maanantai 14. helmikuuta 2011

Ao Nang, Krabi, Thaimaa

Äidin hellässä huomassa

Kohti auringonlaskua

Kun 15 tunnin bussimatka ei tunnu enää missään, voi jo sanoa tottuneensa matkustamiseen. Lähdimme Bangkokista tiistai-iltana 1.2 ja saavuimme karstivuorien ympäröivään Krabin kaupunkiin seuraavana aamuna noin kello kahdeksan. 15 tuntia oli mennyt kuin siivillä ja ainoana haasteena oli enää löytää taksi Ao Nangiin ja uuteen kotimajaamme. Bussifirma jätti meidät ystävällisesti kauas Krabin keskustasta ja kas kummaa, ainut saatavilla ollut taksi oli kyseisen lafkan omistajan isän auto. Hyppäsimme tuohon tuunattuun Primeraan ja kiitos parituumaisen pakoputken sekä vapaavirtausfiltterin, olimme perillä alta aikayksikön.

Vastaanotto oli tällä kertaa hieman mukavampi, koska paikalla oli odottamassa Simon äiti seuralaisineen. He tarjosivat ystävällisesti meille majoituksen sapuskoineen kolmeksi päiväksi laadukkaaseen ja kotoisan vehreään viidakkohotelliin. Kiitos vielä tästä! Seuraavat päivät vietimme hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien, kävimme myös läheisellä Podan saarella värjäämässä naamamme tulipunaiseksi. Kuulemma punotus vaihtuu rusketukseksi jossain vaiheessa? Matkan aikana rinkkojemme pohjille oli kertynyt suuri määrä sotamuistoja matkan varrelta, jotka luovutimme Simon äidille kotiinvietäväksi. Näin muun muassa Siem Reapista tuttu sitra pääsi Finnairin lennolla "illaksi kotiin".


Tapaninpäivä ei unohdu koskaan

Pitkähäntäveneet odottelevat asiakkaitansa palaavaksi Podan saarelta

Kalastusverkkojen kuivatuspaikka

Helsingin Sea Lifeen uusi nisäkäs

Ao Nangin yöelämä on varsin vauhdikasta, baareja ja kuppiloita löytyy laidasta laitaan. Yhtenä iltana kävimme kuuntelemassa rokkia paikallisessa rock-kapakassa ja taisipa seurueen naisväki myös laittaa jalalla koreasti reggaen tahtiin hippibaarissa.


Kippis!

Ao Nangin sukulaisvierailun päätteeksi lähdimme koko ryhmän voimin kohti Phi Phi -saarta. Menomatkalla pääsimme snorklaamaan, tutustumaan The Beach -elokuvasta tuttuun autiorantaan (joka ei ollut enää niin autio) sekä kiertelimme saaristoa ihaillen puhtaita vesiä ja jylhiä vuoria. The Beach -rannasta voisi kertoa faktaa sen verran, että kyseistä elokuvaa varten koko ranta raivattiin puskutraktorilla ja sinne istutettiin elokuvassa näkyvät korkeat palmut. Tapaninpäivän tsunamiaalto kuitenkin tuhosi nämä Hollywoodin luomukset ja ranta on nyt taas luonnonmukaisessa tilassaan ilman palmuja. Meidän osaltamme tämä veneretki päättyi Phi Phi -saarelle muun seurueen jatkaessa takaisin kohti Ao Nangia.


The Beach ranta nykyisellään

Suomenlahti puhtaaksi!

Rantojen todellinen vahti

Kukkien perään ollut venekuskimme

Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Ao Nangista

+ hyvää ruokaa ja juomaa
+ erinomaista seuraa

+/- perinteinen pakettimatkakohde


Varjojen poika

3 kommenttia:

  1. Just tänään ei ehkä ois pitänyt tsekata teidän blogia. Täällä huitelee elohopea 20 astetta miinuksen puolella. Matkakuume sen kun kasvaa...
    Oli kyllä silti hauska katsoa Angkorin kuvia. Olin itse kuvannut ihan samoja paikkoja :)
    Meno näyttää nautinnolliselta. Jatkakaa samaan malliin,
    Tiina

    VastaaPoista
  2. Hoo! Eka tuttu paikka. Elis Phi Phi saaret. Mutta me katseltiin tuota The Beach -ryysistä vaan mereltä käsin ja pulikoitiin siellä saaren toisella puolella. Siellä oli Nemo-kaloja ja haikaloja. Maihin ei menty. Eikä pohjaan. Eikä haikala tullu veneeseen niinku siinä leffassa, olikse Pieni Merenneito.

    VastaaPoista
  3. Hei terveiset vaan täältä Lapista, elohopea liikkuu -40 asteen tienoilla, ei hyvä. Kiitos teille taas kuitenkin antoisista nojatuolimatkahetkistä ja rentoa reissun jatkoa sinne:)

    t. Pekka

    VastaaPoista