lauantai 26. helmikuuta 2011

Cameron Highlands, Malesia

Pako viileämmille niityille

Teeplantaasien harmoniaa

Mansikkaviljelmät vuoristossa... Kauniit mainoskuvat ja sopivat bussiyhteydet... Kivan viileä ilmasto...Mennään sinne...eiku... STOP!! Tämä juttuhan on kuultu jo aikaisemmin. Vietnamin Dalatin pakokaasuiset mielikuvat mielissämme päätimme silti suunnistaa uudelleen ohuen vuoristoilman lumoihin. Täytyyhän hyvältä kuullostaville asioille antaa aina mahdollisuus.


Brittien siirtomaavallan jäänteet näkyvät katukuvassa. Cameron Highlandseilla on maailman tihein keskittymä Land Rovereita, joista vanhimmat yksilöt ovat viime vuosisadan puolenvälin tienoilta

Mutkaisen vuoristotien ja upeiden sumuisten sademetsämaisemien jälkeen nousimme bussista ulos sateisen pimeään iltaan Tanah Rata nimiseen kylään lauantaina 12.2. Yleensä voisi luulla sateen latistavan mielen mutta emme olleet kokeneet sadetta likimain pariin kuukauteen ja kuumien hellepäivien jälkeen raikas sade ohimolla tuntui suorastaan virkistävältä. Keuhkot happirikkaan ilman täyttäminä rinkat tuntuivat lähes höyhenenkevyiltä, kun marssimme läpi pimeiden kujien etsien uutta kotikoloamme. Itseasiassa tässä vaiheessa uuden kodimme järjestysnumeroksi tallentuisi tasaluku 50. Viisikymmentä eri nukkumapaikkaa reilussa neljässä kuukaudessa...kulkurin elämää.


Teepussit kypsymässä

Ensimmäisenä aamuna, kuinkas ollakkaan, vuokrasimme taas mopon tutkiaksemme alueen. Koko kylässä oli vai yksi paikka, joka tarjosi mopoja ja kilpailun puutteen huomasi hyvinkin selvästi. Mopomme oli vanha ja rähjäinen, potkukäynnistyksellä starttaava menopeli, josta myöhemmin päivällä alkoi tippua osia. Ehdimme kutenkin ajella tällä antiikkimopedilla puolisen päivää. Tänä aikana kävimme teeviljelmillä ja mehiläisfarmilla.


Mehiläinen työmatkalla

Cameron Highlandsien alue on tunnettu teeplantaaseistaan, jotka täyttävät ympäröivien vuorien rinteet järjestelmällisen tehokkaasti. Teetä kasvatetaan ympäri vuoden ja pensaista kerätään sato kolmen viikon välein. Aikaisemmin tuoreet teenlehdet kerättiin käsin, nykyään käytössä on tehokkaampia käsikeruukoneita, joilla päivittäinen keruusaldo on jopa 300kg eli kymmenkertainen vanhanaikaiseen käsinkeruuseen verrattuna.


Sato korjataan uusista teen lehdistä

Teen laatutarkkailua

Hoplaa! Sirkusperhe esiintyy. Heitä lantti

Mopon hajoaminen osui onneksi juuri siihen hetkeen, kun olimme ajamassa kylän läpi etelästä suunnataksemme pohjoiseen. Kerättyämme vauhdissa tippuneet osaset autotieltä, ei meidän auttanut muu, kuin palauttaa mopo vuokraamoon. Emme antaneet kuitenkaan pettymykselle valtaa ja raikkaan ilman piristäminä, päätimme tehdä kävelylenkin metsässä.


Satumaan kaakaovirta

"Näköalatorni - Väliaikaisesti suljettu - Työt käynnissä." Kyltin kunto huomioiden ei kannata odottaa töiden kovin tehokasta etenemistä

Kunnostuksen alla oleva näköalatorni

Seuraavana aamuna marssimme takaisin vuokraamoon ja lainasimme pari vuosikertaa tuoreemman kapistuksen allemme jatkaaksemme keskenjääneitä pohjoisosan tutkimuksia. Mopedin vuokrasopimuksessa oli kirjaimellisesti mainittu, ettei vuokratuotteella saa ajaa alueen korkeimman vuoren huipulle. Aluksi luulimme syyksi sen, että tie on niin huonokunoinen, että siinä voi ajaa vain maastoautoilla. Todellisuudessa tie oli asfaltoitu ja hyväkuntoinen. Vanha mopomme ei vain kestänyt ylämäkiä. Näin ollen jouduimme parkkeeraamaan mopomme vuoren juurelle ja kiipeämään neljä kilometriä ylös vaihtelevan jyrkkää mäkeä. Tosin jo tälle pysäköintialueelle päästäksemme olimme hieman venyttäneet vuokrasopimuksen aakkosia sillä seurauksella, että mopo päästi öljyt allensa jyrkän mäen ylösjurnuuttamisen tiimellyksessä. Kävellessämme ylöspäin muut turistit ajelivat tavallisilla kaupunkiautoilla ohitsemme kädet vilkuttaen ja hikoiluamme ihmetellen. Saisivat kyllä hankkia uudempaa ja ehjempää mopedikalustoa.


Intialaisperheet evästauolla

Lisää teetä

Piknik-hetki

Muotoja

Vajaan tunnin ylämäkiharjottelun jälkeen pääsimme toteamaan olevamme vihdoin ja viimein pilvessä. Näkymät eivät siis olleet häävit, joten lähdimme rullaamaan alaspäin painovoiman ollessa nyt meidän puolellamme. Matkalle pysähdyimme metsänsuojelualueelle, jonka iäksi on arvioitu parisataa tuhatta vuotta ja missä puuvanhukset viettivät eläkepäiviään paksun sammaleen peitossa.


Sammalmetsä

Pinkit taikasienet

Miss Viidakko 2011

Vierailimme myöhemmin päivällä myös perhospuutarhassa, jonne oli jostain käsittämättömästä syystä ympätty muun muassa marsuja, kanoja, hamsteri, skorpioneja, liskoja jne..


Pertsiperhoset

Aivan uskomaton naamioitumiskyky

Elävä patsas

Värien monipuolisuutta

Hitain askelein saapui hän

Takaisin kylään päästyämme palkitsimme itsemme jo ties kuinka monennen kerran jalkahieronnalla. Omalla hierontojen top-listallamme ylämaan hierojat pääsivät ehdottomasti parhaalle pallille. Mainittakoon, että häntäsijaa pitää visusti ja varmasti Vietnamin Cat Ba -saaren "hieroja", joka flirttaili vanhemmille miehille samalla, kun hän paineli Lauran jalkoja summamutikassa kivellä (!) unohtuen aina välillä omiin ajatuksiinsa unohtaen hieronnan. Napakalla jalanheilautuksella ja "Hoi"-huudahduksella sai hierojan hetkeksi takaisin tähän maailmaan. Toisaalta nämä pienet ajattelutauot toivat lohtua holtittomaan kiviterapiaan, jossa hermopisteiden paikat oli luotu aivan uudelleen.


Ruokalistat seinällä

Tirppi lauleli pensaassa

Kolmantena aamuna vaihdoimme takaisin hellevaatteisiin, sanoimme hyvästit ihanteelliselle ilmastolle ja päräytimme VIP-bussilla Kuala Lumpuriin.

Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Cameron Highlandeilta

+ superraikas ja virkistävä ilma
+ luonto

+/- hiljainen ja rauhallinen paikka (ei yöelämää)

- ruokatarjonnan yksipuolisuus
- epäluotettavat mopot











Hävittäjäperhoset valmiina lentoon
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti