torstai 24. helmikuuta 2011

Langkawi, Malesia

Trooppisen kotkan pesässä

Langkawin ensimmäinen hotelli?

Korvat Koh Phi Phin diskojytästä tinnittäen suuntasimme kohti Malesian aluevesiä keskiviikkona 9.2. Oleskeluaikamme Thaimaassa oli rajoitettu vain 15 päivään, joten vedimme lenkkarit jalkaan ja lähdimme suorittamaan niin kutsutun viisumijuoksun (engl. visarun) Malesiaan. Sikäli mielenkiintoista, että maateitse Thaimaahan tullessa saa vain 15 vuorokauden oleskeluluvan mutta lentomatkustajille lyödään rajalla samantien kättelyssä 30 vuorokautta. Päätimme viisumijuoksun lisäksi suorittaa ex tempore -tyyppisen viikon vierailun Malesiaan aikomuksenamme lentää Kuala Lumpurista takaisin eteläiseen Thaimaahan, jotta saisimme tällä kertaa 30 oleskelupäivää Thaimaan kamaralle.


Aurinkolippu

Jo satamassa huomasimme, että Malesia vaikuttaa vauraammalta, kuin muut vierailemamme Kaakkois-Aasian maat. Passintarkastuksessa Laura jännäsi peukut pystyssä, miten malesialaiset viranomaiset suhtautuisivat ilmastointiteipein koristeltuun, saattohoidossa olevaan Suomen passiin. Ilmeisesti he heltyivät tämän viimeisellä matkallaan olevan kokoonkursitun henkilöllisyystodistuksen edessä ja lätkäisivät leimat sen sivuille.


Langkawin raja-asemalla

Ensituntumalta Langkawi näyttäytyi majoituksen hankkimisen suhteen lähes yhtä työläältä, kuin Ko Phi Phi oli ollut. Emme tälläkään kertaa olleet varanneet majoitusta etukäteen, koska Simo oli käynyt tiedustelemassa kyseisen saaren jo 6,5 vuotta aikaisemmin ja tämän tiedustelutiedon pohjalta majoituksen varaaminen ei olisi ollut tarpeellista. Ajat kuitenkin muuttuvat ja muuttavat paikkoja. Langkawista oli tullut suositumpi ja suurempi lomakohde eikä vapaata yösijaa tuntunut aluksi löytyvän kirveelläkään. Toki näin radikaaleihin toiminpiteisiin emme ryhtyneet. Pikainen kysely paikalliseen matkatoimistoon toi lohtua alkavaan yöhön ja saimme mopokyydin hienostohotellin eteen, jossa oli kuulemma ainoastaan tilaa. Koska matkakassamme ei kestä beach-resort tyyppisiä ratkaisuja, lampsimme häpeilemättä tien toisella puolella häämöttävän motelliin kysymään vapaata huonetta. Kuinkas ollakkaan, motellissa olikin tilaa ja näin löysimme huomattavasti resortia halvemman huoneen. Pikaisen majoittumisen jälkeen suuntasimme täyttämään tyhjinä kiukuttelevia vatsalaukkujamme. Oli todella iloinen yllätys löytää arabialaista ruokaa jo usean kuukauden riisipainotteisen ruokavalion jälkeen. Täytimme napamme hummuksella, falafeleillä, jugurtti-kurkkusalaatilla, pitaleivillä ja muilla itämaisilla herkuilla.


Motellihuoneemme katon vihreä nuoli kertoi pyhimmän suunnan

Langkawilla suuri osa väestöstä on muslimeja

Langkawi on pienehkö saari, jonka ympärysmitta on noin 70 kilometriä. Tämä tarkoittaa motoristien kielellä loistavaa mahdollisuutta vuokrata mopo alle ja päräyttää saaren ympäri päivässä tai parissa. Liikenne on tosin vääränpuoleinen, eli auton vasemmasta etuovesta ei astuta ratin taakse vaan pelkääjän paikalle. Asiaa helpottaa kuitenkin suunnattomasti Langkawin liikenteen vähyys ja rauhallisuus. Simo on jo kokenut vääränpuoleisen liikenteen kuski, joten vuokrasimme upean mustanpuhuvan sotaratsun allemme, ja voi sitä iloa ja onnen piukeutta, kun hän pääsi ohjastamaan oikeaa moottoripyörää pienten mopojen sijasta. Tällä mustalla orilla laukkasimme ensitöiksemme Langkawin korkeimman kukkulan (705m) juurelle, jonka laelle on rakennettu todellinen insinöörityön taidonnäyte, sveitsiläistä laatua oleva kabiinihissi maisematasanteineen. Näiden kautta pääsee ihastelemaan maisemia sekä meren että sisämaan kukkuloiden suuntaan.

Kaapelin varassa kukkulan laelle

Silta luonnon keskelle

Tepastelijoiden alla koko rakennelma keikkui askelten tahdissa

Korkean paikan leirin jälkeen käänsimme tangon kohti saaren itärantaa, jolla sijaitsi paikallisen herran mukaan saaren kaunein ja romanttisin ranta. Ranta ei kuitenkaan herättänyt meissä tunteen purkauksia, joten päräytimme mopolla kylmästi ohi ja jatkoimme saaren tutkimista. Hetken päästä pääsimmekin jo ikäväksemme todistamaan, mitä tarkkavaisuuden puute liikenteessä aiheuttaa. Mieshenkilö oli päätynyt mopollaan kolariin ohittavan auton kanssa ajaessaan yksisuuntaista vastakarvaan ja ryhmityessään risteyksestä päätielle katsomatta oikealle. Paikalla olleiden auttajien liikkeiden hitaus viittasi kenties jo menetettyyn tapaukseen, mutta toivon mukaan tilanne ei kuitenkaan ollut aivan niin traaginen ja uhri selviäisi elävien motoristien yhdistyksen kirjoissa.


Tarkkana kuin porkkana

Loppuillaksi pöräytimme saaren länsirannalle ihailemaan auringonlaskua. Malesiassa kello on yhden tunnin Thaimaan aikaa jäljessä, joten auringonnousut sekä -laskut ajoittuvat hieman myöhempiin aikoihin, ja näin myös valoisa aika on pidempi aamu-uniselle.


Luontotutkijan seikkailut, osa kolme

Rantakahvilan asiakkaat odottelevat päivän kohokohtaa mummon sekomehulasit käsissään

Malesialainen aurinko maalaili taivaalle akvarellitaidetta

Seuraavana aamuna auringon ensisäteiden vielä tapaillessa uutta päivää, starttailimme mopoa suuntanamme saaren pääkaupunki Kuah. Länsirannan ollessa aktiivisen oloinen lomaparatiisi, oli itäinen satamakaupunki kuolleen oloinen, osittain vanhaan aikaan jämähtänyt kyläpahanen. Kaupungin satamassa sijaitsee myös yksi saaren tunnetuimmista nähtävyyksistä, suuri kotkapatsas. Tämän ylisuuren tirpin nähtyämme päätimme karistaa kaupungin pölyt renkaista ja suunnata kohti saaren toiseksi korkeinta huippua.


Mahtaa olla tällä kotkalla isot munat
 
Valmiina vartiolennolle

Sademetsää kaatuu uusien hotellien alta

Reilun puolentunnin mutkamaratonin jälkeen pääsimme vihdoin noin puolen kilometrin korkeuteen katselemaan sumuisia maisemia. Kukkulan huipulla sijaitsee myös resort-tyyppinen hotelli, jonka loistavan ja kimmeltävän tulevaisuuden oli aika ja rahanpuute vetänyt syvyyksiinsä. Pystyimme näkemään ajatuksissamme historiaan, kuinka silloin vuosia sitten shamppanjaa virtaavat avajaisjuhlat oli vietetty Malesian kerman saapuessa paikalle ja kuinka ylpeät hotellinomistaja ja -johtaja olivat hymyilleet leveästi kätellessään salamavalojen räiskeessä. Asiakkaita ei vain alkanutkaan koskaan ilmaantumaan, omistajan unelmat valuivat hiekanjyvinä valtameren pohjaan, hiukset harmaantuivat ja velat jäivät maksamatta. Nyt hailakka, osittain rapistunut hotelli tönötti surumielisenä ja yksinäisenä vain torakat seuranaan kukkulan päällä. Paikalla ei ollut hienostuneita arvovieraita sen enempää, kuin tavallisia bermudashortsilomailijoitakaan. Vain henkilökunta hääri toiveikkaina ihmisten saapuessa paikalle ihmettelemään keskelle-ei-mitään rakennettua asumusta. Ajattelimme tukea tätä haikeaa hotellia ostamalla jääkylmät limpparit mutta hinnat nähtyämme päätimme täräyttää mopon takaisin käyntiin ja suunnata kohti halvempia limukeitaita. Paluumatkalle motellillemme näimme kumipuuviljelmiä ja kävimme tutkimassa kumimassan notkeaa hitautta matkallaan kohti keruuastiaa.


Hubba Bubban synnyinsijoilla

Valuva gummi

Huvivenesatama

Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Langkawista

+ upeat auringonlaskut
+ hyvät tiet ja rauhallinen liikenne
+ ihmiset ovat mukavia ja kielitaitoisia
+ ruokatarjonnan diversiteetti (arabialainen keittiö oli vahvasti edustettuna)
+ hommat hoituvat sujuvasti

+/- todella rauhallinen paikka

- ei sytyttänyt sen suurempaa rakkautta








Liitäen ja leijuen käy elomme tie


2 kommenttia:

  1. hei kun kävitte tuolla niin muistatko paljon maksoitte asumisesta ja mikäs paikka olikaan? :)

    VastaaPoista
  2. Moro!

    Tais olla 8 USD/yö.. kun mentiin sinne, koko paikka tuntu olevan "full booked". Meillä meni pari tuntia löytää vapaana oleva huone, mutta loppujen lopuksi sellainenkin löyty. En oo ihan 100% varma tosta hinnasta mutta tota luokkaa se oli.. muista tinkiä. ;)

    VastaaPoista