maanantai 14. helmikuuta 2011

Siem Reap (osa 1), Kambodza

Siem Reap - Angkor Wat - Bayon

Askelia muinaisessa temppelissä

Bussi Kompong Chamista jätti meidät keskiviikkona 19.1 keskelle Siem Reapin esikaupunkialuetta, missä kymmenet tuktuk-kuskit hyökkäsivät heti bussista ulospäästyämme hyeenoiden lailla kimppuumme hotellien maksamat komissioroposet mielessään. Saimme kuitenkin neuvoteltua sopivan hinnan matkasta kaupungin ytimeen, josta meidän oli tarkoitus bongata tuleva yömaja itsellemme. Parinkymmenen minuutin köröttelyn jälkeen saavuimme lopulta Siem Reapiin, joka osoittautui uinuvan rennoksi pikkukaupungiksi keskellä ei-mitään. Yllätyimme positiivisesti kaupungin tarjoamasta hyvästä vireestä, joten päätimme likimain heti viettää kokonaisen viikon täällä ja pitää samalla pieni hengähdystauko jatkuvasta matkustamisesta.


Lohduttavaa luettavaa

Nämä pienet viattoman näköiset raspisuut poistavat jaloistasi kuolleen ihosolukon

Ensimmäisenä päivänä päätimme kokeilla heti kättelyssä, miltä tuntuisi puhdistajakalojen hellä hoitomuoto jaloissamme. Aluksi kalojen mukeiden suiden pikku napostelu tuntui äärimmäisen kutittavalta mutta jo muutaman minuutin päästä jalkahermot olivatkin jo tottuneet, ja kutitus muuttui mukavan rentoutavaksi ja hellyyttäväksi tunteeksi, kun hoidon lomassa katseli toimeliaiden pikkukalojen ahertamista. Tässä kalojen ylläpitämässä jalkahoitolassa saa kummatkin osapuolet hyvän mielen: asiakas uudet pehmeät jalat ja henkilökunta murkinaa evän alle.


Naama näkkärillä

Puhdistajakalat työssään

Jalkahoidon jälkeen menimme syömään ja tarkkailimme Siem Reapin monipuolista katuelämää.


Kambodzassa on edelleen valtava määrä maamiinoja, joten poluilta poikkeaminen on erittäin vaarallista. Kaduilla näkee useasti raajansa menettäneitä maamiinojen uhreja, joka kerjäävät tai myyvät esim. kirjoja ansaitaksen rahaa itselleen ja perheelleen

Tätä poikaa ei katumyynti kiinnostanut sen suuremmin. Nassikka haistatteli suoralta kädeltä kaikille, joiden kanssa kaupanteko ei onnistunut

Äiti kerjäsi maitorahaa lapselleen

Sokea yhden melodian pillipiipari

Katutaiteilija

Pelle Peloton hyppäsi veitsien ja tulen kehystämän renkaan läpi. Tupakit veitsien kärjissä kuulemma suojasivat haavoilta

Tuktuk-kuski tauolla

Siem Reapin ehdottomin ykkösnähtävyys on aivan varmasti Angkorin temppelirauniot. Angkor oli Khmer-valtakunnan pääkaupunki 800-luvulta 1400-luvulle. Kun Lontoo oli vielä pieni käpykylä, asui Angkorin kaupungissa jo yli miljoona menninkäistä. Alueella on yli tuhannen temppelin rauniot, joiden tila vaihtelee epämääräisestä kivikasasta loistokkaaseen Ankgor Watiin, joka on myös maailman suurin uskonnollinen rakennus.


Monet Angorin temppelit ovat joutuneet viidakon nielemiksi vuosisatojen kuluessa mutta Angor Wattia ympäröivä vallihauta on ehkäissyt viidakon juuriston aiheuttamaa tuhoa

Angorin alueelle on saatavissa yhden, kolmen ja seitsemän päivän lippuja. Koko alue on niin suuri, että yhdessä päivässä ehtii katsastamaan vain turisteja pullollaan olevat kuuluisimmat paikat kuten Angor Watin, Bayonin ja Ta Prohmin, joten me valitsimme kolmen päivän version ehtiäksemme kokea enemmän. Seitsemän päivän versio sopinee tarkemmin historiasta kiinnostuneille.


Perusnaamarit kolmen päivän passeissa

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme mahtavaan Angkor Watin temppeliin, joka on rakennettu 1100-luvun alussa. Se on Angorin suurin ja yksi parhaiten säilyneistä temppeliraunioista, ja toimi alunperin hindutemppelinä, myöhemmin 1300-luvulta lähtien buddhatemppelinä. Angkor Wat on siitä erikoinen, että se ei ole oikeastaan koskaan historiansa aikana ollut hylättynä. Vaikka alueella kävi tasaiseen tahtiin tutkimusmatkailijoita vuosisatojen aikana ja temppelissä asusteli pyyhiinvaeltajia, munkkeja ja muita uskonnollisia hahmoja, "löysi" ranskalainen tutkimusmatkaaja Angkorin temppelit suuren medimylläkän saattelemana vuonna 1868. Tämän jälkeen temppelit nousivat maailman tietoon ja vuonna 1907 ensimmäiset turistit saapuivat norsukyydillä ihmettelemään ja ihastelemaan näitä mystisiä ja pyhiä, jumalien ylistämiseen ja hengen viljelyyn tarkoitettuja rakennelmia.


Intialaiset tulivat mukaan restauroimaan Angkor Watia 1980-luvulla omat superkemikaalit kainalossaan. Moni taivaallisista Nymfeistä joutui tämän kemikaali-iskun kohteeksi syöpyen näin huonoon kuntoon

Sorvintarkkaa työtä

Tutkimusmatkailija numero 17 654 322 ?

Pylväsrivistö

Angkorin alueen tutkiminen toimii parhaiten omatoimisesti. Alueelle voi saapua joko tuk-tukilla tai omalla polkupyörällä. Koska halusimme reippailla, vuokrasimme fillarit ensimmäiseksi päiväksi. Ratkaisu osoittautui todella hikiseksi kuuman auringon porottaessa niskaamme läpi päivän. Urheasti Angkor Watin jälkeen kuitenkin suunnistimme Bayonin kivikasoille. Matkalla näimme paikan, jossa myytiin banaaneja apinoille syötettäväksi. Paikalla parveili ahneita ja ähkyjä apinoita, jotka roikkuivat banaaninhimoissaan turistien lahkeissa. Osa apinoista oli todella ylisyötettyjä, ylipainoisia läskikasoja.


Kova on banaaninhimo, sen näkee jo naamasta

Angkorin alueella vierailee päivittäin tuhansia ihmisiä, joista suurin osa kulkee opastetuilla bussiretkillä. Lounastauolla paikka hiljenee ja satuimme juuri sopivasti tähän aikaan Angkor Watin temppeliin. Iltapäivällä kuitenkin oli tilanne Bayonin kohdalla päinvastainen ja kansaa tuuttasi eteen joka nurkan takaa.


Bayon

Bayonin yksi kuuluisista hymynaamoista

Temppeli romahtaa -Achtung!-

Temppeliripaskaa

Suitsat tulessa

Auringonlasku ennen pimeyttä


Laura ja Simo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti