lauantai 30. huhtikuuta 2011

Chaung Tha, Myanmar

Viimeisellä rannalla

Iloiset sisäkumit

Lähdimme Baganista aprillipäivänä 1.4 kohti Yangonia. Linja-automatka kesti tutut 12 tuntia ja saavuimme pääkaupunkiin aamuneljän aikaan. Koska lopullinen päämäärämme oli oleva Chaung Than rantakohde, olimme vasta puolessa välissä. Bussi rannalle lähti aivan toiselta puolelta kaupunkia, joten jouduimme ottamaan ensin taksin sinne päästäksemme. Oli onni, ettei elämä meistä jättänyt näinä aamuyön raskaina minuutteina, niin kovaa ja holtittomasti taksikuskimme kaahasi läpi pimeän kaupungin.


Tee-se-itse -tyyppinen kaulaliina kylmää aamuyön viimaa vastaan (ikkuna oli jumittunut auki pysyvästi)

Suoran Chaung Tha -bussilinjan liput olivat loppuunmyytyjä, joten jouduimme ostamaan liput ensin Pathain pikkukaupunkiin. Sieltä pääsimme sitten jatkamaan matkaa määränpäähämme paikallisella pikkubussilla. Lähes vuorokauden matkanteon jälkeen alkoi uupumus jo hieman painamaan mutta rankin osuus oli vasta edessä. Koska tämäkin bussi oli käytännössä jo täynnä, meidät ohjattiin takalehtereille riisisäkkien, haisevien kalalaatikoiden ja omien rinkkojemme kanssa. Hiki virtasi lorisemalla, koska bussin lämpötila vastasi arvioidemme mukaan suomalaista vasta hieman jäähtynyttä saunaa. Tilaa oli tuskin nimeksikään, eivätkä jalkamme mahtuneet oikein minnekkään. Polvet suussa olikin hyvä aloittaa matkanteko.


Kestämätöntä metsätaloutta

Tie oli kuoppaisempi, kuin Afrikan safarilla ja lisäksi mutkainen, koska ylitimme jonkun vuoren tapaisen. Ihmiset oksentelivat muovipusseihin, jos sattuivat niihin osumaan pomppimisen lomassa. Moottorin vuotava jäähdytysnestetankki sijaitsi perällä, jonka Laura tuli nopeasti huomaamaan litimärän paitansa kanssa. Katossa oli reikä, josta putoili päälle likakokkareita tasaiseen tahtiin muodostaen veden kanssa kuraa, Lauran päälle nämäkin. Puoli-irtonaista sivuikkunaa piti tarkkailla ja vetää muutaman kerran takaisin paikallaan, koska se meinasi pudota. Lopulta noin kolmen ja puolen tunnin bussimatkan ja kokonaisuudessaan vuorokauden matkanteon jälkeen saavuimme perille Myanmarin yhteen hiekkarantaparasiiteistä.


Leijakauppias

Palmulta on pudonnut tukka päästä

Matkaopas oli kuvannut Chaung Than varsin hienoksi lomakohteeksi, joten odotuksemme olivat, jälleen kerran, varsin korkealla. Ja, jälleen kerran, saimme huomata kuinka ihan kaikkea lukemaansa ei kannata uskoa. Valkoiseksi väitetty hiekkaranta oli enemmänkin harmaanruskea eikä sinisiä aaltoja meinannut oikein nähdä ruskeana vellovan rannikkoveden takaa. Lämpötila lähenteli 40°C, joten mitään akiivisempaa, kuin istuminen, ei voinut harkitakaan. Myös kymmenet hyttysenpuremat alkoivat hivenen epäilyttämään, Myanmar kun on yksi maailman vaarallisimmista malaria-alueista.


Tämä riemunkikare oli yksi surullisimmista pizzaesityksistä, mitä maa päällään kantaa. Onneksi pohja oli niin palanut, että pystyimme palauttamaan kokille tämän juustottoman rieskan

Hands free -kantotapa

Ämpäreissä myytiin jotain kirkkaan punaisen ja vihreän värisiä litkuja. Ainakin kuvan etualalla makoilevan herrasmiehen perusteella kyseessä ei tainnut olla smurffi- tai muumilimppari

Rannalla pelattiin samanaikaisesti useita jalkapallo-otteluita

Kampitettu

Hiukopalana tänään tarjolla tikutettua rapua

Kaljan kyytipoikana toimivat rapu-snacksit

Iloinen renkaanpyörittelijä

Hevonen on saanut uuden eksoottisemman kuosin omistajansa loistavan bisnes-idean johdosta

Lehtihattujen kaupustelija

Muutaman päivän olostelun jälkeen olimme enemmän, kuin tyytyväisiä, kun pääsimme vilkuttamaan rantakoirille jäähyväiset. Mutkaisen paluumatkan jälkeen löysimme itsemme taas Yangonista ja seuraavana päivänä jo lentokentältä matkalla Nepaliin.


Haikea jäähyväiskatse

Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Chaung Thasta

+ kivoja rantakoiria ja edukasta janojuomaa

- kuuma kuin pätsissä
- tylsä mesta
- pahaa ruokaa











Erakkoravun sinkkuyksiö

Rapujen oma taidenäyttely

Myanmarin plussat ja miinukset

+ halpa
+ omalaatuinen
+ menneisyyden vahva läsnäolo
+ mukavat ja hyväntuuliset ihmiset, jotka eivät ahdistele turisteja myyntiartikkeleillaan
+ Inle-järven lumo

+/- kansalaisilla ehkä maailman oudoin musiikkimaku (lasten laulama diskopop)

- juntta veloittaa ulkomaalaisia usein asioista, mitä paikallisten ei tarvitse maksaa. Veloitus on suurehko verraten muuten yleiseen hintatasoon
- vaatimaton ruoka
- surkeakuntoiset tiet ja hidas matkustaminen (istuimme Myanmarissa yhteensä 60 tuntia bussissa kahden viikon aikana)


Myanmarin uudenkarhea lippu

2 kommenttia:

  1. Juntta lakkautettiin maaliskuun lopussa ja uusi presidentti valittiin. Tietysti vanhojen kenraalien joukoista. Onko vallanvaihto muuttanut mitaan?

    VastaaPoista
  2. Vaalit eivät näkyneet arkipäivässä millään tavalla, eikä kukaan puhunut niistä halaistua sanaa. Tosiasiassa emme edes olleet kuulleet koko asiasta ennen maasta poistumista. Pidettiinhän siellä myös vaalit keväällä 2008 Nargiksen jälkimainingeissa maassa vallineen kriisin aikana, suuri osa ihmisistä ei vain kyennyt äänestämään ja vaalitulosta voi tottakai spekuloida.

    VastaaPoista