sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Yangon, Myanmar

Entisen pääkaupungin loisteessa

Shwedagon Paya

Ensivaikutelma Myanmarista perjantaina 18.3 oli yllättävä. Tiesimme maan olevan Kaakkois-Aasian köyhimpiä mutta itse lentokenttä ja näkemämme kaupunkimiljöö matkalla hotellille olivatkin siistejä ja hyvässä kunnossa. Useat kultaiset stupat eli buddhalaisten uskonnolliset monumentit välkkyivät iltahämärässä kauniisti valaistuna ja näkyipä katukuvassa yksi kirkkokin. Lentokentällä meitä oli ollut odottamassa iloinen hamoseen kääriytynyt herra "Laitinen + 1"-kyltin kera sillä hotellimme oli tarjonnut ilmaisen kyydityksen varauksen yhteydessä. Taksimme oli vanha rämä kuten kaikki muutkin autot Myanmarissa, minkä tulimme myöhemmin huomaamaan. Harvalla kansalaisella on kuitenkaan edes varaa autoon, koska noin 20-vuotta vanha Toyota maksaa keskimäärin 40 000 dollaria. Ainoastaan sotilasjuntan maastoautot ovat uusia, hienoja ja juuri vahattuja.


Vanhojen 80-luvun autojen aikaansaama liikenneruuhka

Liikenne on oikeanpuoleinen ja mikä ainutlaatuista, myös ratti on useimmiten oikealla puolella. Ohitustilanteissa kuljettajalta vaaditaan notkeaa selkää, kun hän kuikuilee vastaantulevien suuntaan

Kulkuvälineet eivät aina täytä länsimaalaisia päästönormeja mutta iloisena yksityiskohtana voitaneen mainita yllättävän yleiset maakaasulla kulkevat ajoneuvot

Myanmaria hallitsee sotilasdiktatuuri, joka vaihtoi aikaisemman englantilaisten siirtomaa-aikana antaman Burma-nimen Myanmariksi. Koska sotilasjuntta on ottanut vallan vääryydellä ja väkivallalla sekä myös ylläpitänyt sitä ikävin keinoin, kutsuu maan demokratiaa ajava oppositio maata edelleen Burmaksi. Myös jenkit ja britit (mm. BBC) käyttävät Burma-nimeä ja Suomessakin osa tiedotusvälineistä esim. Turun Sanomat ja Metro-lehti uutisoivat vanhalla nimellä.

Maassa vallitsee ankara sensuuri. Kaikki runoista elokuviin ja sähköposteihin tarkistetaan ja sensuuria läpäisettömät osat poistetaan. Etenkin huonot uutiset, kuten luonnonkastrofit ja kriiikki hallintoa kohtaan, sensuroidaan mutta samoin saattaa käydä myös maan jalkapallo-ottelun lopputulokselle, jos se ei ole toivotun mukainen. Kuuluisat Myanmarilaiset stand up-koomikot joutuivat vuosiksi vankilaan ja pakkotyöleirille kerrottuaan vitsin, jonka huumori ei uponnut juntalle. Harvapa meistä on perillä esimerkiksi siitä katastrofista, jonka maa kohtasi toukokuussa 2008, kun Nargis-sykloni tappoi arviolta 140 000 ihmistä. Joidenkin lähteiden mukaan luku voi olla jopa kaksinkertainen ollen näin katastrofaalisempi kuin Tapaninpäivän tsunami vuonna 2004. Aluksi katastrofin jälkeen kaikki ulkomainen hätäapu kiellettiin, avustustyöntekijöille ei myönnetty viisumeita eikä avustustarvikkaita pullollaan olleiden ulkomaisten lentokoneiden sallittu edes laskeutua maahan. Onneksi kuitenkin reilu viikko tapahtuman jälkeen rajoja avattiin ja ulkomainen avunanto saatiin käyntiin.


Myanmarilais-miesten perinteinen asuste on hame

Jokaisen Myanmarilaisen miehen odotetaan viettävän munkkina tietty aika luostarissa kaksi kertaa elämänsä aikana, ensimmäisen kerran 10-20 vuotiaana ja toisen kerran 20 ikävuoden jälkeen. Tämä selittää aluksi ihmettelemämme munkkien suuren määrän Yangonissa. Toiset eivät tosin ottaneet noviisimunkkina olemistaan ilmeisesti turhan vakavasti sillä näimme nuorien kollimunkkien kävelevän puistossa tupakat sauhuten

Myanmarissa suosituimpien turistinähtävyyksien ja paikkojen sisäänpääsymaksut ja aluemaksut menevät juntalle (esim. Shwedagon Paya, Bagan, Inle-järvi). Myös tasokkaimmissa ravintoloissa laskutetaan loppusummasta 10% vero valtiolle. Viisumimaksut samoin kuin lauttamaksut, tietullit ja tulot junalipuista menevät kenraalien ja heidän hännystelijöidensä taskuun. Maassa on siis mahdotonta matkustaa tukematta samalla sotilasjunttaa rahallisesti. Jakamalla rahaa yksityisille yrityksille, kuten majataloille ja ravintoloille, sekä välttämällä valtion majoituspaikkoja ja junamatkustusta voi kuitenkin vähentää diktatuurin turisteista saamaa rahallista hyötyä ja tukea samalla paikallisia yrittäjiä.

Ihmettelimme aluksi maassa sitä, että sotilaita tai muita kurinpidon ammattilaisia ei juurikaan näkynyt kaduilla. Syy selvisi myöhemmin: koko konkkaronkka nimittäin asustelee maan uudessa pääkaupungissa Nay Pyi Taw:issa, joka rakennettiin vasta hiljattain keskelle-ei-mitään joidenkin astrologisten tekosyiden johdosta. Todellisuudessa juntta todennäköisesti halusi varmistaa sotilaittensa, kenraaliensa ja vallanpitäjiensä turvallisuuden.


Sähkönsaanti ei ole Myanmarissa mikään itsestäänselvyys. Pääkaupungissa on satoja yksityisiä polttoainevoimaloita, jotka päräytetään käyntiin aina sähkökatkojen aikana. Muualla maassa valtakunnallinen sähkönjakelu on rajoitettu tiettyihin kellonaikoihin ja omatoiminen sähköntuotanto onkin usein ainut tapa varmistaa ympärivuorokautinen sähkönsaanti

Kolonialismin aika näkyy useissa rapistuneissa rakennuksissa... ja busseissa

Seuraavana aamuna lähdimme tutkailemaan, mitä kaupungilla on annettavana. Kävelimme useita tunteja helteessä aina läkähdyksiin asti. Näimme katumarkkinoita, koimme pimeää rahanvaihtoa, ihmettelimme suuria autioita hienostorakennuksia ja päädyimme suureen puistoon, jonka keskellä oli vihreävetinen lätäkkö.


Uutta ja vanhaa

Katuelämää

Hyväntuulisuus tarttuu

Kala palasiksi

Kalanpääkeitto on suurta herkkua

Intialaisilta opittu tapa. Paikalliset jauhavat tätä betel-lehteen nyytättyä tupakkaa mausteineen hampaat ja ikenet todella punaisen ruskeana. Suun täyttävää verenpunaista sylkytuotosta räitään joka paikkaan

Iloinen lippalappi

Hedelmiä vai vihanneksia?

Sipulien vallankumous!

Suojateitä ei ole olemassa

Kioski myy puheluita. Vielä muutama vuosi sitten kännykän SIM-kortti maksoi 1000 $ ja kansasta vain 0,1 % käytti internetiä säännöllisesti

Lähiöparvekkeet

Achtung!

Ulkomaalaisille maksullinen puisto

Ankkalinnan kelluva palatsi

Illalla auringonlaskun aikaan menimme katsomaan ehkä koko Myanmarin suurinta nähtävyyttä Shwedagon Payaa, buddhalaista temppeliä, jonka keskustaa hallitsee suuri stupa eli kellonmuotoinen umpinainen monumentti. Stupa on valeltu vaatimattomasti kylkeemme liimautuneen oppaan mukaan 7500 kilolla kultaa, koristeltu tuhansin jalokivin, ja viimein rusinana pullan päällä, huipulla on 76 karaatin timantti, jonka kimaltelun näkee vain temppelin uloimmista kulmista. Timantti vaihtaa väriä valkoisesta, punaiseen ja vihreään etäisyyden muuttuessa. Testasimme myös tämän ilmiön todeksi.


Stupa on nykyään 98 metriä korkea. Sitä on korotettu ja uudelleenrakennettu monia kertoja satojen vuosien aikana

Stupan pintaa koristava kulta on saatu lahjoituksena Myanmarin kansalaisilta aikojen saatossa

Kun paikalliset saavat kävellä temppeliin ilmaiseksi sisään, maksavat turistit tietenkin aimosumman timangein koristellun kultamöhkäleen ihastelusta. Meinasimme aluksi lantustella kengät jalassa sisään mutta saimme nopeasti moitteita sisääntulokäytävässä päivystäviltä myyjiltä tästä moukkamaisesta käytöksestä. Emme nimittäin tienneet, että kengät pitää ottaa pois jaloista temppeleihin mentäessä. Emme ole itseasiassa koko matkallamme tutustuneet juurikaan uskonnollisiin rakennuksiin, lukuunottamatta Angorin kivikasoja ja Vietnamin messupaikkaa. Ihmettelimme myös, kun suuri ihmismassa valui meitä vastaan kävellessämme vastapäivään stupan vieressä. Meille selvisi myöhemmin, että buddhalaisia monumentteja pitääkin kiertää aina myötäpäivään. No voimme aina pistää nämä tolvailut vyölaukkuturistien, Ripsa ja Kale Yli-Puikkosen piikkiin.


Katse vinossa

Täydenkuun pyhä tunnelma

Sunnuntaina päätimme käydä katsastamassa joen toisella puolella olevan Dalahin kylän, jonka olimme kuulleet olevan maaseutumainen paikka aivan kaupungin kyljessä. Otimme lautan, jonne meidän turistien piti käydä ostamassa matkaliput ihan johtajan huoneesta asti, paikallisten tepsutellessa tietenkin ilmaiseksi sisään. Johtaja kirjasi ylös myös nimet ja passien numerot, jonka koimme hieman ylitseampuvaksi ajatellen vain 15 minuutin lauttamatkaa. Päättelimmekin, että tämäkin temppu taisi olla osa meidän turistien vakoiluohjelmaa. Lautalla Simon yllätti iloisesti vanha nainen, joka antoi hänelle jeesuskortin, koska hänen mielestään Simon ja Jeesuksen yhdennäköisyys oli ilmeinen. Perillä Dalahissa saimme muutaman tunnin kiertoajelun riksalla pientä korvausta vastaan.


Turistia viedään

Pirteä aita suojaa stupia

Iloiset askeleet juoksivat meitä vastaan

Vihreä on tuoreuden merkki

"Oiskohan noin nuoren näköisellä seurueella näyttää paperit?"

Paluu ajassa taaksepäin

Omistamisen keveys

Lauttajonossa

Sotamaalaus

Kaverikuva

Maanantaina ajaa porskutimmekin sitten koko päivän Kalawia kohti lähes tyhjillä moottoriteillä, joita juntta on rakennuttanut omien maastoautojensa iloksi, tosin valitettavasti pakkotyövoimalla. Bussiin oli matkaamme ilahduttamaan asennettu tv ja (lue: ikävä kyllä) 24 kajaria, joita huudatettiin "hivenen" liian kovaa useiden tuntien ajan. Ensin meitä matkalaisia viihdyttivät rukoukset, sen jälkeen lasten diskolaulu- ja tanssitunti, vain Seppo Hovi puuttui, ja tanssivien ipanoiden jälkeen saimme nauttia paikallisesta saippuakomediasta. Ainoaksi lohdutukseksemme jäi vuorostamme asentaa vessapaperista valmistetut paperitollot suojaamaan korviamme kuulovaurioilta ja mutustaa suklaamuffinsseja. (toim.huom. Laura söi ne kaikki. t.Simo)


"Hei kaverit, nyt ihan oikeesti! Reiskalta tais pudota pää!"

Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Yangonista

+ ystävälliset ihmiset
+ erilaisuus

- kuuma ilmasto
- valuutan hankaluus
- autojen ja ihmisten tuottama melusaaste




Kesämökkitunnelmia

1 kommentti:

  1. Hei ja kiitos valaisevasta blogista!

    Lähden viikon kuluttua ystäväni kanssa Aasiaa kiertämään ja tarkoitus olisi käydä myös Yangonissa. Tiedätkö, pääseekö sieltä mitenkään junalla tai bussilla Pohjois-Thaimaahan? Käsittääkseni matkustus on Burmassa rajoitettua esim. siksi, että Thaimaan rajalla saattaa olla levottomuuksia, joille ei haluta todistajia. Olisi kuitenkin turha lenkki ja kuormitus sekä lompakolle että ilmastolle lentää takaisin Bangkokiin kun olemme seuraavaksi menossa pohjoiseen Chiang Maihin.

    Osaatko muuten neuvoa hyvän reitin tutustua alueeseen Laos, Vietnam, Kambodza jotenkin järkevässä järjestyksessä? Maiden rajat menevät niin, että kätevintä olisi pomppia Laosin ja Vietnamin välillä etelään päin, mutta se ei tietenkään onnistu. Jatkamme se jälkeen vielä Singaporeen ja Malesiaan ennen Bangkokiin tuloa ja kotiinpaluuta.

    Laitatko minulle meiliä, jos sinulla on aikaa vastata. Kiitokset!

    Terv. Senja
    senja.multala@hotmail.com

    VastaaPoista