sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Yangon, Myanmar [extra]

Ikävä Ottoa? (Rahanvaihtoa Myanmarissa)

Myanmarin raha on nimeltään kyat. Suurin seteli on tuhat kyatia, joka vastaa vajaata yhtä dollaria. Eli kun vaihdat 100 dollaria, saat setelimääräksi huikeat noin 85 kpl kyateja. Aimo tukku rahaa siis lompakkoa pullistamassa. Maassa ei ole pankkiautomaatteja eikä luottokortti käy maksuvälineenä, joten kaikki rahnat, jotka luulet käyttäväsi matkan aikana, pitää kantaa mukana maahan saapuessa ja koko reissun ajan. Kyateja ei saa vaihdettua muualla kuin Myanmarissa, joten sopivin rahayksikkö, jonka kanssa voi rahanvaihtopeliä maassa pelata, on dollari. Kaikkien maahan tuomiesi dollarien pitää olla moitteettomassa kunnossa: rapsakoita, puhtaita ja vuoden 1996 jälkeen valmistettuja. Niissä ei saa olla pienintäkään repeämää tai tahraa, puhumattakaan leimoista, joilla jotkin maat merkitsevät dollareita. Lisäksi sarjanumero ei saa alkaa CB-alkuisena. Jos seteli on taittunut, se kannattaa silittää. Kaikki tämä hössötys ja seteleiden valkkaaminen ennen matkaa täytyy käydä läpi sen vuoksi, että jos seteli on huonossa kunnossa, sitä ei välttämättä hyväksytä tai ainakin vaihtokurssi laskee roimasti. Jos sinulla on siis vain surkeakuntoisia seteleitä, voi siitä pahimmassa tapauksessa seurata se, että päädyt itkemään kadulle ilman penninhyrrää.

Virallinen vaihtokurssi Myanmarissa on noin 6,5 kyatia dollaria kohden. Lentokentällä kurssi on jo kuitenkin huomattavasti parempi, noin 450 kyatia. Todellisuudessa tämäkään noin 7000% korotus ei ole vielä hääppöinen. Todellinen rahanvaihto tapahtuu nimittäin pimeästi hostellissa, kaupassa tai kadulla vaihtokurssilla 1 $ = 800-850 kyatia. Kun rahaa vaihtaa, pitää seteleitä antaa yksitellen laskien samalla saatuja kyateja tarkasti, koska silmäkääntötemput ovat eritäin tavallisia. Jos voisi kuvitella rahavaihtofarssin päättyvän tähän, on väärässä. Sama seteleiden pakkomielteinen kyylääminen täytyy tehdä myös toisinpäin. Eli, kun vaihdoimme ensimmäisenä iltana saapumisemme jälkeen hostellissamme rahaa, yritti kaveri ujuttaa meille repeytyneitä, leimallisia, taittuneita tai muuten ruttuisia dollareita vaihtorahaksi (annoimme 100 $ setelin mutta halusimme kyateja vain 50 $ arvosta), joita vain hyväuskoiset turistit ottavat tietämättömyyttään vastaan. Käännytimme useita seteleitä takaisin hymyssäsuin pyytäen aina parempia tilalle. Tämä on vaivalloista ja vaivaannuttavaa mutta pakollinen toimenpide, jos haluaa varmistaa, että saatu valuutta on käypää. Kyatien kunnolla ei sen sijaan ole onneksi mitään väliä.


Pienempiarvoisten setelinriekaleiden likakerroksen alta on usein vaikea edes hahmottaa, mikä seteli on kyseessä

Toinen rahanvaihtomme tapahtui seuraavana päivänä kadulla, jossa kurssi on kaikkein parhain. Vaihdoimme 200 dollaria sovittuamme erittäin hyvän kurssin 950 kyatia sataa dollaria kohden, mitä kukaan muu rahanvaihtaja ei ollut aikaisemmin ehdottanut (myöhemmin ymmärsimme, että oleskelumme aikaiset kurssit eivät olleet lähelläkään tätä). Matkaoppaamme väitti kurssin olevan noin 1000 kyatia per dollari mutta tieto on kolme vuotta vanhaa eli ajattelimme diilimme erinomaiseksi varsinkin, kun olimme vaihtaneet hotellissamme kurssilla 830 kyatia dollaria kohden. Toimitus tapahtui niin, että kaverin kanssa sovimme vaihdon keskellä vilkasta katua ja sen jälkeen siirryimme syrjään laskemaan rahoja. Luulimme saavamme siis 190 kpl nipun seteleitä. Toisin kuitenkin kävi. Tajusimme vasta seuraavana päivänä, että emme olleet saaneet sovittua määrää rahaa. Miksi?

Rahat olivat 10 setelin nipuissa ja näin siis sadan setelin tukuissa. Laskimme kahteen kertaan huolellisesti, että kaikki niput ja molemmat tukut sisältävät sovitun määrän seteleitä ja seurasimme silmätarkkana, ettei mitään salatemppuja syntyisi, jonka jälkeen luulimme asian olevan reilassa. Silmänkääntötemppu tapahtuikin vasta tämän jälkeen. Tarkkuutemme herpaantui pieneksi hetkeksi, kun rahat oli laskettu. Tällöin kaveri otti tukut käteensä laittaakseen kuminauhan rahojen ympärille ja uskomme, että tässä vaiheessa hänen on täytynyt vaihtaa toinen tukku äärettömän näppärästi ja silmänräpäyksessä. Koska rahaa oli joka tapauksessa valtava nivaska, emme huomanneet osan puuttumista. Havaitsimme koko tempun vasta seuraavana päivänä, kun olimme käyttäneet 10 setelin niput ja näin ensimmäisen tukun loppuun ja huomasimme toisen tukun nipuissa olevan vain kuusi seteliä. Olimme todella yllättyneitä emmekä aluksi voineet ymmärtää, miten hän sen teki. Lopulta keksimme jekun mutta sen sijaan, että olisimme pahoittaneet mielemme huijauksesta, emme voineet, kuin nauraa ja ajatella, että hatunnoston arvoinen temppu! Menetimme lopulta todellisen kurssin huomioiden noin 18 $.

Iltapäivällä olikin sitten edessä seuraava rahanvaihdon tulikoe, jota odotimme malttamattomina sormet syyhyten ja virne naamalla. Mitenköhän he tällä kertaa yrittävät huijata meitä? Kävelimme rahanvaihtoalueelle ja nopeasti joku jo kuiskuttelikin vaihtamaan rahaa. Sovimme kurssiksi 850 kyatia per dollari, jos vaihtaisimme 400 $ (mitä enemmän rahaa vaihtaa, sen parempi kurssi). Siirryimme syrjään pöydän ääreen, jonka jälkeen eteemme annettiin 85 kpl nippu kyateja. Laskimme jokaisen setelin erikseen, tarkistimme niiden kunnon, vaihdoimme huonot pois (tässä vaiheessa alkoi murjotus ja natina) ja varmistimme rahamäärän oikeaksi. Sen jälkeen annoimme heille 100 $. Seuraavaksi alkoivat viisi ympärillämme pyörivää vaihtajaa jo hämmentyä. He olisivat halunneet vaihtaa kaikki 400$ kerrallaan, jotta voisivat tietenkin huijata valtavissa rahamäärissä. Laitoimme ensimmäisen nivaskan kassiin antamatta sitä heidän käsiin "tarkistuslaskettavaksi".

Seuraavaksi saimme todistaa vieläkin kalpeampia rahanvaihtajien naamoja. Seuraavat niput seteleitä olivat nimittäin täysin samanlaisia vajaita nippuja, kuin edellispäivän huijuksessa. Koska emme kuitenkaan olleet antaneet ensimmäistä tukkua takaisin heille "laskettavaksi" ja aioimme laskea seuraavatkin tukut itse ja jokaisen setelin yksitellen ennen kassiin upottamista, oli huijaus mennyt jo aivan pieleen. Aloimme laskemaan huvittuneena vajaita nippuja, jolloin kaveri otti ne meiltä pois ja sanoi, että uusi tukku on tulossa. Siinä sitten laskimme toisen ja kolmannen tukun viiden käsiparin häseltäessä yrittäen hämmentää tilannetta eri tavoin. Tietenkin muutamat tuhat-setelit puuttuivat tukuista mutta huomatessamme puutteen, saimme ne happamin ilmein varustettuna itsellemme. Lopulta, kun mikään temppu ei onnistunut, alkoivat tyypit hermostua ja vielä riitelemään keskenään. Viimeisestä virheettömästä 100 dollarin setelistämme he löysivät näkymättömiä virheitä ja sanoivat kurssin laskevan huonon kunnon takia 830 kyatiin. Emme suostuneet tähän ja sanoimme sitten vaihto-operaation olevan ohi. Lopulta he kuitenkin vaihtoivat 850 kyatin kurssilla itkua tuhertaen. Kun rahanvaihto oli ohi, yrittivät he vielä ehdottaa kaikkien rahojen laskemista tarkistusmielessä. Heidän viimeiseksi yritykseksi jäi vielä rahanvaihtokomission pyytäminen. Kiitimme ja lähdimme, aivan kuin emme olisi pyyntöä kuulleetkaan.


Vino pino riihikuivaa käteistä

Lopuksi meille vielä pohdinnan jälken valkeni koko Myanmarin suuren rahanvaihtokusetuksen syvin olemus. Uskomme nimittäin, että jos annettu kurssi on aivan yläkanttiin eli vaihtaja häviäisi itse vaihdossa rahaa ja vaihtotilanteessa silmänkääntötemppu ei onnistukaan, ei hän edes halua vaihtaa rahaa kyseisellä kurssilla vaan keksii tämän vuoksi dollarista virheitä. Hän vain ilmoittaa ylihyvän kurssin, jotta saisi asiakkaan itselleen. Eli, jos turistit ensiksikin laskevat rahat erittäin huolellisesti ja toiseksi pitävät rahat kädessään eikä vaihtaja näin pääse niihin tarkistamisen jälkeen enää käsiksi, käännyttää hän saadun dollarin takaisin "virheen" vuoksi, jolloin rahanvaihtoa ei siis tapahdu ollenkaan tai vaihtoehtoisesti heikentää hän kurssia tiputtaen sen todellisuudessa normaaliin "huonolaatuisen" dollarin vuoksi. Hotellin työntekijä ja ensimmäinen huijauksessa onnistunut kaveri eivät nimittäin katsoneet dollarien kuntoa juuri ollenkaan, josta olimme aluksi ihmeissään, koska olimme ymmärtäneet syynäämisen olevan oleellista.

Rahan vaihtaminen Myanmarissa on erittäin jännittävää, hauskaa, mielenkiintoista ja kylmiä hermoja vaativaa puuhastelua. Suosittelemme kaikille. Jos haluaa ilahduttaa paikallisia (etenkin Baganin alueella), kannattaa ottaa mukaansa ulkomaalaisia seteleitä. Niiden keräileminen on yleinen harrastus ja paikalliset vaihtavat mielellään käsitöitänsä niihin.


"Huomaamattomasti" pullottava matkäpörsi täynnä tuhatlappusia, joiden yksittäinen arvo on noin 50 senttiä

Laura ja Simo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti