lauantai 7. toukokuuta 2011

Ghorepani - Ghandruk, Nepal

Vuoristovaelluksella Nepalissa

Näkymä Annapurna-vuorille

Nepal on todella suosittu maa vaeltajien keskuudessa. Tarjolla on kauniita vuoristoisia maastoja, missä sana "tasainen" tarkoittaa lähinnä loivempaa ylä- tai alamäkeä. Vaeltaminen Nepalissa on siis raskasta jyrkkien nousujen ja laskujen vuoksi mutta vaativuuteen voi toki vaikuttaa itse valitsemalla lyhyemmän reitin, pitämällä lepopäiviä tai kävelemällä lyhyempiä aikoja päivässä. Suosituimmat vaellusreitit ovat Annapurna Circuit, Mount Everest Base Camp sekä Langtangin kansallispuiston alue. Annapurna Circuit kiertää Annapurnan vuoriston nousten parhaimmillaan 5416 metriin ja kestää töppösten vauhdista riippuen noin 16-21 päivää. Tosin tapasimme erään miehen, joka kertoi kävelleenä koko Circuitin yhdessä viikossa. Mene ja tiedä mutta ainakin kaverin kengät olivat aivan riekaleina. Mount Everestin leirille kipuaminen kestää myös kahdesta kolmeen viikkoon nousten vieläkin korkeammalle, 5545 metriin. Langtangin puistossa sitä vastoin voi valita eripituisia vaelluksia yhdistelemällä useista vaihtoisista reiteistä, joten retken pituus vaihtelee vajaasta viikosta pariin viikkoon. Korkein kohta polkujen varsilta löytyy 4984 metrin korkeudesta Tsergo Rin huipulta.

Koska Nepalissa saatetaan vaelluksen aikana nousta hyvinkin korkealle, on hyvä pitää mielessä muutama asia. Ylösnoustessa lämpötila laskee hyvinkin nopeasti ja lämpimät vaatteet ovat tärkeä olla mukana. Korkeus vaikuttaa myös saatavissa oleva hapen määrään ja akuutin vuoristosairaiden riski lisääntyy 2500 metrin jälkeen. Kuulimme, että Nepalissa pelastetaan helikopterilla 6-10 vuoristotautiin sairastunutta ihmistä päivittäin. Sairaus on erittäin vakava ja jopa tappava, jos hoitoon ei pääse ajoissa.


Rukousliput ovat yleinen näky Nepalissa

Paras aika Nepalissa vaeltamiseen on ehdottomasti loka-marraskuu sillä monsuunisateiden jälkeen ilma on kristallin kirkas ja silloin vuoristomaisemat piirtyvät terävästi ja näyttävästi sinista taivasta vasten. Myös kevät maalis- huhtikuussa on hyvä aika vaeltamiseen, koska sää on silloin lämpimämpi ja Nepalin kansalliskukat rhodorendronit (suomalaisittain alppiruusut) kukkivat muuttaen loistollaan vuoristometsiä punaisiksi, mutta vuorimaisemaa peittää kuitenkin usein pilviverho ja sateet ovat yleisiä.


Kukkaisa rhodorendron-puu

Tarkkailimme huhtikuun aikana vuoristosäätiedotuksia toiveenamme lähteä vaellukselle. Pokharassa ollessamme havaitsimme, että seuraavat kuusi päivää olisivat kohtuullisen aurinkoisia ja sateitakin olisi luvassa vain pieniä ripsauksia iltapäivisin. Niinpä kävimme hoitamassa hintavahkot (noin 40 €) vaellusluvat kuntoon, ostimme kartan ja pakkasimme reppumme. Lauantaina 23.4 otimme aamulla taksin Pokharasta Nayapuliin aikomuksenamme kävellä Ghorepani-Ghandruk-niminen suosittu reitti. Kyseisen vaelluksen oli määrä kestää juuri kuutisen päivää ja maisemia oltiin kehuttu kauniiksi. Reitti seurasi osittain Annapurna Circuitia, mutta koska emme olleet harrastaneet liikaa urheilua menneinä kuukausina, ajatelimme vajaan viikon vaelluksen luonnonhelmassa olevan meille juuri sopivan pituinen pinnistys kolmen viikon rääkin sijasta.


Alkumetrien vihreä maalaismaisema

Nayapulista makamme alkoi hiekkatietä pitkin ja jatkui leppoisasti läpi muutaman kylän viettäen loivasti ylöspäin. Ensimmäisen päivän päätösetapiksi oli kirjattu Tikhedhungga-niminen kylä, mutta koska energiatasomme olivat korkealla, painelimme hymyssäsuin kylän läpi emmekä välittäneet kauhutarinoista edessä häämöttävistä, seuraavaan kylään vievistä 3280 kappaleesta kivisiä portaita. Portaita könytessämme saimmekin sitten oikeaa esimakua siitä, mitä tuleman pitää, koska tasaista tai lovaa mäkeä ei tulevina päivinä saanut montaa minuuttia kävellä. Majoittauduimme vajaan seitsemän tunnin ja lähes kilometrin nousun päätteeksi Ulleri-nimiseen mukavaan pikkukylään. Päivä oli ollut aurinkoinen ja näkemämme maaseutu mukavan viihtyisää.


Vuoden satoa

Pieni lohikäärme lämmitteli auringossa

Kanat auttoivat naista parhaansa mukaan jyvien erottelussa

N E P A L

Viihtyisä majatalo

Aamupalan jälkeen jatkoimme matkantekoa edellispäivältä tuttujen portaiden säestämänä. Nousimme päivän aikana 840 metriä ja saavutuamme Ghorepaniin oli korkeusmittarissamme jo 2860 metriä. Ilma tuntui huomattavasti viileämmältä edellisiltaan verrattuna, joten nuttua sai vetää jo tiukemmin päälle.


Asiakas odottelee rennosti uuden poppanansa valmistumista

Ihmisemo syötti lintuja suoraan suustansa

Voihan pyhä lehmä!

"Yksi maito jäillä, kiitosh!"

Yksi lukuisista matkan varrella olevista teetuvista

Maailman iloisin parivaljakko. Äiti ja tytär nauraa kikattivat kilpaa koko ajan

Ghorepanin kylänraitilla

Urheaa hepukkaa väsyttää eikä se jaksa kuunnella turistien löpinöitä, joista se ei sitäpaitsi ymmärrä mitään

Kuorosota

Perinteistä nepalilaista vuoristotanssia, jossa miehet pukeutuvat naisiksi

Ghorepanin vieressä sijaitsee Poon Hill, jonka huipulta avautuvat maisemat ovat maankuulut. Suosittu aika kiivetä kukkulalle on auringonnousun aikaan. Koska emme halunneet jäädä muita huonommiksi, laitoimme herätyskellon soimaan klo 4.45 ja kipitimme tunnin verran aamutokkuraisina kukkulan nokkaan ihmettelemään muiden vaeltajien kanssa, miltä Himalaya näyttää Poon Hillin perspektiivistä. Näkymä oli pilviusvassa, niinkuin muinakin aamuina, joten vuorten ääriviivat erottuivat vain hailakasti maisemasta. No ainakin aamujumppa oli suoritettu kiitettävästi, kun vielä laskeuduimme vajaan tunnin jyrkkää alamäkeä takaisin majataloomme syömään aamupalaa aamuauringon loisteessa.


Aurinko nousemassa vuorten takaa

Ihmisjoukot hämmästelemässä usvan takaa piirtyviä vuoria

Poon Hill 3210 metriä

Laura löysi kukan

Lepohetken jälkeen kokosimme kimpsumme ja lähdimme jatkamaan matkaa. Kuinkas ollakkaan, reittimme nousi viereiselle kukkulalle, joka olikin metrilleen saman korkuinen, kuin Poon Hill. Katseltuamme samat maisemat jatkoimme usean tunnin verran alaspäin jyrkkiä portaita. Tässä kohta reittiä kartassamme olikin sitten muutama virhe, joten olimme usean tunnin verran kohtuullisen pihalla korkeudestamme sekä sijainnistamme. Viimein kuitenkin päädyimme onnellisesti perille Tadapaniin. Olimme kävelleet mahtipontisesti kellon ympäri, laskeutuneet pari sataa metriä Ghorepanin korkeudesta mutta kiiveskelleet silti useita satoja metrejä kukkuloiden vuoksi ylös- ja alaspäin päivän aikana.


Pikkutyttö

Kukkiva alppiruusu

Pienet kevätkukkaset polun varrella

Laura Deuralin ylityksen lakipisteessä

Laskeutuminen sumuisaan laaksoon

Jylhät korkeuserot

Täällä asut halvalla (alle 30 €/kk)

Aamulla lähdettyämme eteenpäin Tadapanin kylästä, mietimme hetken verran lähteäkö useaksi päiväksi vielä ylemmäksi vuoristoon vai suunnatako aikaisemmin suunnitellulle reitille. Koska pilvet olivat näyttäneet jumittuneen lumivuorten ympärille pysyvästi, valitsimme suunnaksi alavammat niityt Ghandrukissa. Muutaman tunnin reippailun jälkeen saavuimmekin jo perille ja söimme lounaan. Koska päivä oli vasta nuori, ajattelimme jatkaa matkaa ja valitsimme kiertoreitin paluumatkalle. Seisoessamme Ghandrukin rinteellä pystyimme näkemään helposti laakson toisella puolella siintävään Landrukin kylään. "Matka eikä mikään" ajattelimme mutta todellisuudessa kipusimme ja kapusimme portaita koko loppupäivän ensin kolmisen tuntia alas ja sen jälkeen tunnin verran vielä ylös. Neljännen päivän lopussa alkoi vuoristostepperi jo tuntumaan jaloissa ja viimeisillä voimillamme laahustimme ihanaan majataloon, josta käsin maisemat näyttivät vieläkin hienommilta, kuin edellispäivinä.


Värikkäät hanskat

Metsästä löytyi jännä kasvi

Vanhat metsät olivat kauttaaltaan sammaleen peitossa

Aivan kuin satumetsä

Vaelluspolkujen varsilla on levähdyspaikkoja, missä paikalliset vaihtavat viimeiset kuulumiset keskenään. Nimesimme nämä kiviset rakennelmat bussipysäkeiksi

Loputtomat portaat

Pienenpienet kilit

Vuorenrinteet ovat täynnä pieniä peltolaikkuja

Kyumin kylä Ghandrukin ja Landrukin välisen laakson pohjalla

Viidentenä päivänä elimme jo toivossa, että loppumatka olisi vain laskua ja painovoima meidän puolellamme. Toive oli kuitenkin turha sillä saimme raahautua vielä yli viisisataa metriä ylemmäksi ylittäessämme läheisen reilun parin tonnin korkeuteen nousevan kukkulan. Loppumatkan saimme sitten lopultakin rullata alaspäin ja lopulta jäimme viettämään yötä Dhampuksen kylään, jota tapaamamme opas oli kehunut erittäin kauniiksi kotikyläkseen. Kyseessä oli ilmeisesti suurta kotiseuturakkautta, koska kylä oli tähänastisistä vaatimattomin (sanottaneenko rumin) pölyisine hiekkateineen ja lukuisine rakennustyömaineen.


Nepalissa lasten leluilla ei liene olevan niin tarkkoja turvamääräyksiä

"Take a picture, no money!" ja heti kuvan jälkeen "GIMMMEEE MONEYYY!" Temppu ei tällä kertaa onnistunut

Kätevä tapa kuivattaa sukat

Pilvet ovat törmänneet vuoriin

Vanha setä

Seuraavana aamuna päädyimme vielä kävelemään pari ylimääräistä tuntia seuraavaan kylään. Lyhyempi reitti olisi kestänyt alle tunnin mutta hävitimme polun eli eksyimme. Löydettyämme takaisin päätielle otimme taksin takaisin Pokharaan. Näin ensimmäinen vuorisovaelluksemme Nepalista oli saatettu päätökseen itsearvioiden kiitettävin arvosanoin.


Väsyneet satunnaisseikkailijat rentoutumassa vaelluksen lopun jo häämöttäessä

Kovan urheilusuorituksen jälkeen voi palkita itsensä lasillisella mallasjuomaa

Yleistä vaellustietoutta

Nepalissa majoittautuminen on helppoa eikä telttaa tarvitse kantaa mukanaan ellei suunnista harvinaisemmille reiteille. Polkujen varrella on majataloja pilvin pimein usein noin tunnin kävelymatkan välein. Majoitus on todella halpaa, 1-2€ per yö, mutta yksinkertaista tarkoittaen sitä, että huoneissa on ainoastaan sängyt, tyynyt, lakanat ja pieni pöytä. Peiton saa lainaksi tarvittaessa mutta oma hyvä ja lämmin makuupussi on kullan arvoinen. Toisinaan huoneeseen kuuluu oma kylpyhuone mutta useimmiten wc ja kylppäri ovat yleisissä tiloissa. Vessapaperia pitää itse kantaa mukana mutta sitä saa myös ostettua lisää matkan varrelta, joten mitään six-packia serlaa ei tarvitse raahata mukanaan. Lämmintä vettä saa monissa paikoissa joko suoraan suihkuhanasta tai emännän kantamana ämpäristä mutta välillä joutuu myös peseytymään kylmässä vedessä. Suurimmista kylistä on saatavissa maksua vastaan sähköä esimerkiksi kameran akkujen lataukseen. Pienimmät ja eristyksissä olevat majatalot turvautuvat aurinkopaneelien tuottamaan energiaan, jota tosin riittää vain rajallisesti.


Kamala -niminen majatalo voi nimestään huolimatta olla varsin mukava

Auringon voimalla

Majataloihin on mukava pysähtyä vaelluksen lomassa kupilliselle teetä, joita tarjolla on useita eri makuja. Lauran suosikiksi nousi inkivääritee ja Simon janoa sammutti useimmiten maitotee. Ruoka on suhteellisen yksinkertaista: leipää, munia, perunaa ja pastaa. Vihanneksia ja hedelmiä on tarjolla vain nimeksi. Kannoimme aluksi suklaapatukoita mukanamme mutta huomasimme nopeasti, että mukana rahtaaminen onkin turhaa sillä niitäkin myydään useimmissa paikoissa. Mitä ylemmäksi vuorille kipuaa, sen kalliimmaksi ruoan hinta muuttuu. Vesipullot maksavat vuorilla maltaita, joten halvin tapa on täyttää vesipullot joki- tai purovedellä ja käyttää vedenpuhdistustabletteja, joka tappavat kahdessa tunnissa bakteerit, virukset ja loiset. Tabletteja käyttämällä kansallispuisto säilyy myös puhtaampana, koska muovipullot tuottavat suurimman osan alueen jätteestä.


Laura yllätettynä irtokarkkiostoksilta

Suunnistaminen kansallispuistoissa ei ole mitään järin haastaavaa puuhaa, koska polkuja on kohtuullisen helppo seurata. Poluilla liikkuu myös paljon paikallisia ihmisiä, joilta suuntaa voi aina tarvittaessa kysyä. Oppaita ja kantajia on tarjolla Nepalissa runsain mitoin ja sellaisten hankkiminen onnistuu helpoiten vaelluksiin erikoistuneiden matkatoimistojen kautta. Oppaan hankkiminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä mutta kantajan palkkaaminen kannattaa, jos epäilee omien voimien riittämistä vuoristomaastossa. Nykyään useat nuoret kantajat osaavat toimia myös jonkinasteisina oppaina. Etäisyydet vuoristoalueella ilmoitetaan tunteina eikä tuttuina kilometreinä ja ainakin meidän karttamme arviot kävelyajoista kylien väleillä pitivät yleensä hyvin paikkansa.


Vastaantulevia karavaaneja tulee väistää aina rinteen puolelle, jottei joudu jyrkänteeltä alastöytäisemäksi

Lääkkeitä löytyy laaja kirjo Kathmandun ja Pokharan katuapteekeista ja ainakin me onnistuimme lääkitsemään itsemme hyvin niiden avulla. Mikäli rakkolaastarin laittamista tai turistiripulin lääkintää vaativampaa ensiapua tarvitsee, on isoimmista kylistä saatavilla ensihoitoa pieniin tapaturmiin. Pahempien tapaturmien sattuessa vuorilta pääsee alas joko hevosen kyydillä (noin 50-70 € päivältä) tai kiirellisissä tapauksissa ainut vaihtoehto on helikopterin tilaaminen paikalle. Ilmojen kautta saatava apu saattaa tosin koitua lompakolle kalliiksi lentohinnan ollessa noin 1200 € tunnilta. Tähän ei muuten kannata odottaa vakuutusyhtiöltä mitään apuja, koska kotimaiset yhtiöt ovat todella ynseitä kaikkien vuorilla tapahtuvien aktiviteettien suhteen. Toisilta vaeltajilta voi myös aina kysyä apua niin pienissä kuin suurissakin asioissa.


Laura ja Simo



Plussat ja miinukset vaelluksesta

+ tehokasta liikuntaa
+ todella mukavat kanssavaeltajat
+ hienot maisemat ja kauniit pikkukylät
+ luonnon rauha
+ halpa hintataso

- vaihteleva sää ja pilvinen taivas
- rankat nousut ja laskut










Kiitos
 

1 kommentti:

  1. Yksi lukija ilmoittautuu :)
    Olipa kiva nähdä blogissanne tuttuja maisemia! Itse vietin 10 kk Nepalissa, pääasiassa pääkaupungissa. Huomasin kuvistanne majapaikan jonka pyykkinarulle puolisoni unohti vaihtopaitansa trekillä ollessamme ja veteli sitten lopputrekin yhden paidan voimin.

    Muistuttaisin kaikkia lukijoita tekstinne täsmennykseksi, että jos haluaa tosiaan käyttää vessapaperia alapäänsä pyyhkimiseen niin muistaa kerätä paperit mukaansa ja polttaa ne (ja olla aiheuttamatta metsäpaloa) paperihan tunnetusti tukkii putket ja aiheuttaa pahaamieltä majatalojen pitäjille kun ei mitään kunnollista viemäröintiä ole. HYGIEENISIN tapa myös Suomessa ollessa on pestä alapäänsä vedellä, ja samalla metsät pelastuu :)

    Jos olette vielä Nepalissa ja haluatte vierailla lastenkodissa Kathmandussa niin ottakaa yhteyttä, voin ohjata teidät hyvään paikkaan.

    P.S. Jos muistan oikein niin Kamala tarkoittaa lootusta. Hauskaa matkaa!

    VastaaPoista