sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kathmandu (osa 2), Nepal

Simon päätä ei huimaa

Kaupungin yllä leijuu jatkuva saastesumu

Pokharan reissun jälkeen palasimme Kathmanduun 8.5. todetaksemme, että olimme majoittuneet tällä kertaa Thamelin ilmeisesti ainoalle teuraskadulle. Joka kerta poistuessamme tai palatessamme majapaikkaamme saimme ihastella kananraatoja, jonossa olevia vielä hengittäviä  tulevaisuuden kanafileitä, kaikennäköisiä lihanrippeitä sekä erityyppisiä toimituksia aiheeseen liittyen. Hotellimme oli kuitenkin laadukas satelliittikanavineen (kuka nyt muutamista alivuokralaistorakoista välittää) ja olimme tehneet hyvän hintadiilin, joten paikanvaihto ei käynyt mielessäkään.


Ennen oli kot-kot

Karvojen poisto-operaatio

Tällä kertaa vierailimme ensimmäiseksi Bhaktapurin keskiaikaisessa kaupungissa, jonka turisteille määrätty sisäänpääsymaksu lohkaisi aimo loven lompakkoon Nepalin yleiseen hintatasoon nähden. Paikka muistutti erehdyttävästi Patania, joskin suuremmassa mittakaavassa. Punatiilitalot, patsaat ja temppelit leimasivat Bhaktapurin katukuvaa ja moottoriliikenteestä ei ollut tietoakaan. Saimme rauhassa maleksia pitkin kivisiä katuja usean tunnin ajan.


Usein patsaat ovat punaisen jauheen peitossa, koristeltu kukkasin ja niiden juuresta löytyy keitettyä riisiä, joka ei ainakaan heikennä kaupungin kukoistavaa pulukantaa

Hedelmämyyjä

Maailman mehevimmät porkkanat

Sekatavarakauppias

Bhaktapurissa kaduilla kuivatettiin satoa

Portinvartijan paras kaveri

Mr patsas

Kohtaamisia kaupungin kaduilla

Temppelin pylväikköä

Soturipatsas

Piipahdimme myös kukkulan päällä kuuluisassa Unescon suojelukohteessa Swayambhunathin temppelissä, jota kutsutaan apinatemppeliksi. Paikalla pyöri useita lajin edustajia mutta toisin kuin Myanmarissa, apinat olivat mukavia heppuja eivätkä uhitelleet ihmisille. Tosin niidenkin sisällä eleli pieni kleptomaani, joten jos huomio herpaantui hetkeksikään, pääsi varmasti eroon eineksistään.


Riksakyyti Kathmandun kaduilla on kaikkea muuta, kuin mukavaa. Kuoppaiset tiet ja vanhat liitoksistaan natisevat epämukavat riksat, sekä jatkuva vaara auton alle rusentumisesta ovat koko ajan kyydittettävien tuskan aiheena. Lisäksi riksa on niin painava polkea, että se hyytyy pienimpäänkin ylämäkeen

Niinpä ottaessamme riksan temppelille, jätti kuski meidät ensimmäiseen mäkeen ja huitoi kädellään epämäräisesti ylämäen suuntaan. Luulimme olevamme perillä mutta jouduimme kävelemään vielä kilometrin verran mäkeä ennen temppelille saapumista. Olimme siis saaneet kyydin puoleen väliin matkaa kuskin sotkiessa ripeästi poispäin rikospaikaltaan.


Buddhan silmät

Rukouspyörät

Tulet

Apina hamstrasi poskiinsa riisiä minkä kerkesi. Riisin se oli saanut juuri varastettua ottamalla yksinkertaisesti riisiä sisältävän muovipussin naisen kädestä ilman lupaa

Reippaana ulkoilmaihmisenä, päätti Simo lähteä viimeisinä matkapäivinä pienelle retkelle Lauran jäädessä hotelliin köllöttämään ja kirjoittamaan blogia. Simpan retki suuntautui aivan Tiibetin rajan tuntumaan, paikkaan nimeltä "The Last Resort". Kyseinen majatalo järjestää adrenaliiniaddikteille kaikkea taivaan ja maan väliltä. Simo oli valinnut ohjelmistosta kahden päivän paketin, joka sisälsi 160 metrin benji-hypyn sekä koskenlaskua yhdessä Nepalin rankimmissa koskissa. Ensimmäinen päivän alussa kaikki benji-hyppyyn ilmoittautuneet vaa'attiin ja paino kirjoitettiin näkyvin numeroin käteen eli hyppääjät jaettiin ryhmiin painoluokkien mukaan. Simo pääsi 78 kg:n kisapainollaan viimeiseen ryhmään. Ennen omaa hyppyä alueella sai lukea ja rentoutua, tosin hyppysillalta kaikuneet kauhunhuudot rikkoivat säännöllisin väliajoin rauhan tasapainon.



Hyppy on helpoin suorittaa samantien kun siihen annetaan mahdollisuus. Jos laudalle jää ihmettelemään maisemia liian kauaksi aikaa, saattaa järki voittaa uskalluksen ja hyppy jäädä tekemättä

Simo kävi hyppäämässä samaiselta sillalta myös 240 metrin mittaisen keinuhypyn, jossa siis keinun lailla liidetään noin 150 km/h lasissa rotkon suuntaisesti. Tässä kenties benjitäkin hurjemmassa hypyssä tiputaan ensiksi noin 100m vapaapudotuksena, jonka jälkeen köysi alkaa vasta kiristymään. Vapaapudotuksen aikana ehtii ihan oikeasti ajattelemaan, että koska se tiputus oikein loppuu. Rotkon pohjalla seuraa noin 20 minuutin ylämäkiharjoitus takaisin majatalolle. Mahdollinen adrenaliinikuohu tasoittuu mukavasti likimain pystysuoraa kanjonin seinää ylöskiivettäessä.

Pääosa hyppääjistä käy paikalla vain päivämatkalla mutta Simo jatkoi huimapäisiä temppujaan seuraavana päivänä, joten hänelle illan ohjelmaksi jäi illallisen odottaminen hyvän kirjan parissa. Teltassa nukutun yön jälkeen oli seuraavan päivän ohjelmana koskenlaskua. Ja koska sadekausi oli jo tehnyt jonkin aikaa tuloaan, oli varma että koskessa riittää vettä ja virtausta varmasti tarpeeksi ensikertalaiselle. Lyhyen koskilaskukoulun jälkeen venekunta lähti kahden turvakajakin saattamana kohtaamaan kosken kuohut. Parista epäonnistuneesta ohjausliikkeestä huolimatta lautta pysyi pystyssä koko matkan ajan. Pari päivää aikaisemmin yhdessä hurjimmista virtauspaikoista osallistujien lautta oli kaatunut, joten Simon koskikastetta oli varsin onnistunut.


Monsuunisateet ovat päivittäinen ilo

Juuri ennen lähtöämme Nepalissa oli kansallisia lakkopäiviä, joiden aikana kaupat sekä ravintolat ovat kiinni eivätkä autot kulje

Olimme varanneet kotiinpaluulennot tiistaille 17.5 joten suoritimme maanantaina viimeiset shoppailut ja pakkasimme tavaramme mahdollisimman painotehokkaasti. Olimme ostaneet etukäteen 40kg matkatavaratilaa lennoille ja huokaisimme suorastaan helpotuksesta vaa'an näyttäessä Kathmandun lentokentällä yhteispainoksi 37,3 kg. Palasimme kotiin Dubain kautta, jossa vietimme viimeisen matkayön loistokkaassa lentokenttähotellissa.


Laura ja Simo



Plussat ja miinukset Kathmandusta

+ hyvät shoppailumahdollisuudet
+ keskiaikaisia kaupunkiesiintymiä

- sähkökatkot
- melu ja saaste
- ahtaus










Riksan kyyditettävänä

Nepal on:

- täynnä ulkoilma-aktiviteettejä
- kaunis vuoristoluonnoltaan
- tunnettu katulapsistaan
- halpa maa
- sähkökatkojen mekka
- hyvä paikka kasvisruokavalion ystäville
- viimeinen matkakohteemme
- leppoisan letkeä paikka


Kathmandun alueen uskonnollisten temppelien veistoksien rivoutta on vaikea sanoin kuvailla. Edes tutkijat eivät ole löytäneet selitystä näiden lukemattomien pornokuvien olemassaololle

1 kommentti:

  1. Kertokaahan kotiinpalun jälkeisistä tunnelmistakin. Palasitte sentään kesällä, mikä lieventänee paluushokkia huomattavasti. Millä kameralla muuten kuvasitte reissussa? Mitäs nyt on edessä? Hyvää blogia kirjoititte ja myös kuvat olivat hyviä. Itsekin pitää keskittyä tuohon kuvaamiseen paremmin, varsinkin noita ihmiskuvia yms. enemmän. Lycka till!

    VastaaPoista