maanantai 16. toukokuuta 2011

Pokhara, Nepal

Tuulen vietävänä

Ilmojen halki käy Simon tie

Muutamien Kathmandussa vietettyjen pakokaasunkäryisten päivien jälkeen olimmekin jo raikkaan ilman tarpeessa, joten keskiviikkona 20.4 lähdimme bussikyydillä kohti Pokharaa. Tie kaupunkien välillä on tunnettu onnettomuuksistaan. Koska tie on kutakuinkin kaksikaistainen ja jokseenkin päällystetty, tuntuu kaasujalka olevan varsin raskas paikallisilla kuskeilla.  Tie on kuitenkin mutkainen ja päällyste huonossa kunnossa, joten näimme todellakin useita rekkoja ja yhden bussin hiljattain ruttaantuneina tai kaatuneina tien varressa. Saavuimme kuitenkin onnellisesti Pokharaan naarmuitta seitsemän tunnin kuluttua.


Ammut toivottivat tervetulleeksi Pokharaan

Paikalliset tuunaavat kuorma-autojaan intohimoisesti. Autoihin maalataan myös iskulauseita tyyliin "Ei aikaa rakkaudelle" tai "Rakkaus ei odota". Ilmeisen kiireisiä miehiä nuo paikalliset rahtarit

Katot pysyvät paikoillaan kivien avulla

Kaupungin kupeessa sijaitsee Nepalin toiseksi suurin järvi Phewa Tal, joka näyttää kuitenkin lähinnä kahluualtaalta pienen koonsa vuoksi. Pokharaa kutsutaan myös aivan oikeutetusti Himalayan vuoristoalueen etukuistiksi. Vaikka kaupunki itsessään sijaitsee vain noin 890m korkeudessa niin jo reilun kymmenen kilometrin päässä kaupungista on yli 6000m korkeuteen nousevia lumisia huippuja, jotka näkyvät upeasti kirkkaalla säällä.


Hotellien suhteen valinnanvaraa on riittämiin

"Muu! Mä oon pyhä lehmä, joten muut saavat väistää."

Nepalilainen parranajo alkamassa. Parranajoon kuuluu myös perinteisesti pään ja käsien hieronta

Kotiuduttuamme vuokrasimme moottoripyörän ja lähdimme katsastamaan Pokharan ympäristöä. Kaupungissa sijaitsee gurkha-museo, jossa esitellään näiden eliittisotilaiden saavutuksia aina 1800-luvulta aivan nykypäivän rauhanturvaoperaatioihin asti. Gurkhat ovat eräänlainen jäänne Britti-imperiumin ajoilta ja juuri Pokharassa sijaitsee viimeinen aktiivinen värväyskeskus. Joka vuosi sadat miehet ympäri Nepalia hakevat gurkha-joukkoihin. Pääsykokeet ovat äärimmäisen raskaat mutta punnankuvat silmissään kokelaat suorittavat mitä vaativampia urheilusuoritteita esimerkkinä viiden kilometrin ylämäkijuoksun 25 kg:n kivireppu selässään. Valituille koittavat kissanpäivät koulutuksen jälkeen sillä palkka on ruhtinaallinen verrattuna nepalilaisten keskipalkkaan. Lisäksi britti-armeijan eläke ja mahdollisuus saada Iso-Britannian kansalaisuus motivoivat hakijoita. Gurkhat palvelevat pääosin omina joukkoinaan mutta muun muassa myös Brunein sulttaani luottaa omien henkivartijoidensa suhteen ainoastaan gurkhien taitoihin.


Gurkhan motto: "On parempi kuolla kuin olla pelkuri."

Aivan Pokharan kaupungin vieressä sijaitsee myös Sarangkotin kukkula, joka kohoaa reilun 1500 m korkeuteen. Huipulta aukeavat huikeat näkymät Himalayan vuoristoon. Hyvällä ja kirkkaalla säällä kukkulan laelta voi nähdä yli kahdeksan kilometrin korkeuteen kohoavia lumihuippuja. Keväisin monsuunisateiden alkaessa vuoria verhoavat paksut pilvimassat, joten näkymät eivät aivan olleet maineensa veroiset vierailumme aikana.


Sarangkotin huippu

Huikeat näkymät... ja kirkkaalla kelillä vieläkin hienommat

Sarangkot tunnetaan myös yhtenä maailman parhaista liitovarjopaikoista. Hyvien nousuvirtausten vallitessa ilmassa voi olla samaan aikaan kymmeniä liitovarjoilijoita. Simo kävi myös kokeilemassa miltä liitovarjon varassa roikkuminen tuntuu. Hommassa ei Simon mielestä ollut juuri mitään sykettä nostattavaa, kyseessä oli pikemminkin maisemien katselua yläilmoista käsin. Tosin hieman ennen laskeutumista suoritetut huimat ilma-akrobatiatemput saivat hymyn Simpallakin ulottumaan korviin. Tavallisen liitovarjoilun lisäksi tammi-helmikuun aikaan voi myös kokeilla samaa asiaan haukkojen opastamina. Ideana on, että koulutetut haukat etsivät hyviä nousuvirtauksia ja kiitoksena tästä palveluksesta, saavat haukat hiukopalaa ilmassa suoraan liitelijän kädestä.


Parasimppa

Hieman Pokharan pohjoispuolella on tiibetiläis-vaikutteinen pakolaiskylä, missä pitäisi näyttää siltä, kuin olisi Tiibetissä. Ilman suuria opaskylttejä emme olisi aluetta kuitenkaan löytäneet sillä alueen rakennukset eivät eronneet mitenkään ympäröivistä. Kylän keskellä sijaitsee suurehko temppeli, jossa asustelee noin 100 munkkia. Matkaoppaan mukaan munkkien piti lukea rukouksia ääneen joka päivä samaan aikaan, joten suuntasimme temppeliin kuulemaan josko nämä munkit pystyisivät samaan kakofoniaan, kuin mihin Karakorumin munkit Mongoliassa pystyivät. Munkkien kello taisi kuitenkin olla väärässä ajassa, koska kun saavuimme paikalle ja istuimme kuuntelemaan rukousten lukemista, päättivät munkit juuri samalla hetkellä lopettaa. Hieman myöhässä tulleet muut turistit jäivät nuolemaan näppejään sokerimunkkien poistuessa ripeästi takavasemmalle.


Päivän viimeiset säkeet

Rukousliput liehuvat tuulessa

Pokharan ulkopuolella sijaitsee matkaoppaan mukaan kaksi luonnonkaunista järveä nimeltään Begnas Tal ja Rupa Tal, jonne myös päräytimme läpi liikenneruuhkien nähdäksemme nämä rauhan tyyssijat. Perillä totesimme alueen kuitenkin varsin tavalliseksi maaseuduksi emmekä mitenkään ihastuneet järvimaisemiin. Kenties ihmiset tuhansien järvien maasta ovat hieman keskimääräistä vaativampia järvinäkymien suhteen, joten heti kylmien limpparien nauttimisen jälkeen suuntasimme mopon keulan takaisin Pokharan vilinään.


Ei vetänyt vertoja suomalaiselle lätäkkömaisemalle

Elämyksenä tarjolla soutuveneilyä

Yksi katukoira lisää

Suoritimme myös shoppailua kaupungissa, missä hinnat eivät päätä huimaa. Eräässä rättikaupassa ollessamme tapahtui mielenkiintoinen tapahtumaketju. Aluksi myyjä alkoi utelemaan mistä maasta olemme ja kun hän oli saanut vastauksensa "Finland", nousi viekas hymy hänen kasvoilleen. "Onko teillä Nokian puhelinta ja jos on, voitteko myydä sen minulle?" kyseli silminnähden innostunut kauppias. Simo kaivoi taskustaan uskollisesti palvelleen reissua varten hankitun halpisluurin, johon tämä nepalilainen ihastui välittömästi. "Ooh... simpukkapuhelin... kaksi näyttöä... jnejne" ihasteli hän puhelinta. Kerrottakoon tässä vaiheessa, että Simpan puhelin oli ollut halvin myynnissä ollut malli ennen reissuun lähtöä. Lyhyen testikäytön jälkeen kauppias halusi aivan välttämättä ostaa sen meiltä. Totesimme kuitenkin, että puhelimen vaihto rahaan ei olisi järin tuottoisa kauppa, joten ehdotimme hänelle vanhan ajan vaihdantataloutta. Puhelin hänelle ja meille kirjailtu kangaskassi plus neljä tyynynpäällistä. Uuden puhelimen omistajana onnellinen kauppias lupasi muistaa meitä tulevissa rukouksissaan, mikä kuulemma varmistaisi meille onnellisen elämän tulevaisuudessakin.


Koristekilluttimet

Vihannekset ja hedelmät ostetaan kierteleviltä kauppiailta

Erikoistuminen on avainsana. Tämän herran myyntikärryistä löytyy pelkästään rannerenkaita


Laura ja Simo




Plussat ja miinukset Pokharasta

+ rauhallinen kylä
+ runsaat reippailumahdollisuudet sekä muut aktiviteetit
+ paljon ravintoloita
+ rento meininki (suurin hippiesiintymä koko matkalta)

- turistirysä
- piiiiitkät sähkökatkot






Aamuiset karate-treenit bussiaseman takapihalla

1 kommentti:

  1. Oh ja hoh! Mitä halvattua on tapahtunut Simpan Metallica-paidalle?

    Tolla yhdellä venholla souteloiminen muuten vaatii ihan omanlaistansa tekniikkaa, sekä snorkkelin.

    VastaaPoista