perjantai 26. lokakuuta 2012

Zagreb, Kroatia

Ritarilinnoja tutkimassa

Zagrebin Musta Marski

Zagreb, Kroatian pääkaupunki osoittautui mukavaksi pikkukaupungiksi, jonka keskeisten nähtävyyksien kiertäminen onnistuu helposti yhdessä päivässä. Kaupungissa voi ihastella vanhoja historiallisia rakennuksia ja pysähtyä kävelykadulla syömään tai ryystämään vaikkapa kupposen kahvia.

Kun nykyaika kohtaa historian

Jauhopussi ilmeisesti räjähtänyt

Pelargoniat kunnossa valvovan silmän alla

Zagrebin tunnetuin kahvilakatu Tkalčićeva

Vaahtovuorileivos pitää verensokerit riittävän korkealla

Paljon puisia matkamuistoja

Kaupunkiviidakon kuningas, Transu-Tarzan

Vaakunat katolla

Tomislavan puisto

Mirogoj hautausmaa

Etukäteen kaiverrettu hautakivi, vain kuolinvuosi puuttuu

Valtionmiehen vaatimaton leposija

Luimme matkaoppaastamme, että Zagrebin kaupungin laidalla sijaitsee valtava kirpputorialue, jonne Laura vanhana kirpputorihamsterina halusi tietysti suunnata oikopäätä. Kun pääsimme oletettuun paikkaan, olimme hieman kysymysmerkkien ympäröimänä. Alueella sijaitsi vain valtava kaatopaikka, tuhansia lokkeja sekä ensisilmäykseltä autiolta vaikuttanut sorakenttä. Pienen pähkäilyn päätteeksi totesimme kuitenkin olevamme oikeassa osoitteessa ja minikirpputorikin löytyi lopulta sorakentän takanurkasta. Taisimme olla liikkeellä vääränä päivänä.


Taustalla siintää kaatopaikka

Banaanilaatikoissa saattaa piileksiä löytöjä

Laura pitsiostoksilla

Kirpparifiiliksiä

Kuka tunnistaa auton?

Kaupunkihumun jälkeen ajelimme ristiin rastiin Kroatian pohjoisosan maaseutua. Kävimme tutustumassa muutamiin ritarilinnoihin, joita Kroatiassa on useita.


Kumpuilevat ja vehreät maaseudut tuovat mieleen väistämättä Reppuloiden Kontulan

Tracoscanin linna sijaitsee Pohjois-Kroatiassa lähellä slovenian rajaa. Linna on rakennettu todennäköisesti jo 1200-luvulla mutta restauroitu nykyiseen romanttiseen muotoonsa 1800-luvun puolivälissä. Linnaa asutettiin vuoteen 1944, joilloin viimeiset asukkaat saivat lähtöpassit ja linna siirtyi valtion omistukseen.


Linnanherran torni

Valokuvaaminen oli kielletty koko näyttelyalueella mutta jotenkin päädyimme dokumentoimaan muutamia unohtumattomia yksityiskohtia, kuten nämä entisten linnanherrojen karikatyyriset muotokuvat
 
Kehystetty

Entinen kirjasto oli palvellut myös asehuoneena

Pyhä Kirja vuodelta M. D. CC. XXXX VII.

Linnan englantilaistyylisen puiston tekojärvi eli pikkulätäkkö on tehty patoamalla vieressä virtaava puro

Vierailimme myös Veliki Tabor-linnassa, joka on rakennettu jo 1100-luvulla mutta saanut nykyisen pullean muotonsa 1600-luvulla. Linnaa on restauroitu ahkerasti viime vuosina, joten uudenkarhean maalin saattoi vielä haistaa.


Restaurointi oli vielä osittain kesken, joten aivan kaikkia tämän pöhöttyneen pyörylälinnan salaisuuksia emme päässeet tutkimaan

Veliki Tabor on toiminut suurimman osan ajastaan alueen viinintuottajan linnoituksena

Linnanherran vaatimattoman kokoiset viinitynnyrit takasivat mairean hymyn koko päiväksi

Linnan entisöintiä oli suoritettu todella modernisti led-valojen kehystäessä portaikkoja ja näyttelyaarteita

Tähän haarniskaan eivät tuhdimmat pojat mahtuneet

Sisäpihan tuoreita koristemaalauksia

Ampuma-aukko tarjosi loistavat näkymät

Wanhan ajan portaat eivät ole aina aivan tasamittaisia, joten kallisarvoisen lastin kanssa saa olla ajoittain tarkkana

Kävimme myös uudessa Neanderdalinmuseossa Krapinassa. Museossa esiteltiin luonnonhistoriaa ja Neanderdalilaisten elintapoja. Vahanuket ja videopätkä havainnoillistivat hyvin tämän toisen, vielä mystisestä syystä sukupuuttoon kuolleen ihmisrodun elämää. Valitettavasti valokuvaaminen oli tässäkin museossa kielletty. Lukijoidemme onneksi löysimme kuitenkin pölysistä arkistoista harvinaisen kuvan neanderilaisten suorasta jälkeläisestä:


Kambodzan Siem Reapissa kaapelit silmillä

Matkan toiseksi viimeisenä päivänä hyvästelimme hostellimme ystävällisen henkilökunnan ja suuntasimme takaisin lähtöpisteeseen Slovenian Ljubljanaan. Olimme perillä hyvissä ajoin ja pääsimme nauttimaan Ljubljanan tutuista nähtävyyksistä vielä parin päivän verran ennen lentoa kotiin.


Zagrebin Mustamägi?

Pieni maailmanmatkaaja

Kaiken kaikkiaan reissu meni hyvin ja olimme todella iloisia siitä, kuinka uusi matkatoverimme suhtautui matkustamisen riemuihin. Seuraavaksi suuntaamme perhelomalle Turkkiin viettämään vuodenvaihdetta... siihen asti silirimpsis!


Laura, Simo ja pieni poika Leevi



Plussat ja miinukset Zagrebista

+ paljon kahviloita

+ sopivan pieni kaupunki

- yllätyksetön













Zagrebissakin ymmärretään eläinten hyvinvoinnin päälle

torstai 18. lokakuuta 2012

Plitvice, Kroatia

Vallankumouksen lähtöruudussa

Virtauksia

Saarihyppelyn jälkeen lähdimme 9.6 ajelemaan kohti kauan odotettua Plitvicen kansallispuistoa. Koitimme valita nopeinta ja suorinta tietä kohteeseemme mutta päädyimme kuitenkin jostain syystä syvälle Kroatian maaseudulle hitaimmalle ja mutkikkaimmalle kylätielle. Reitti osoittautui kuitenkin harvinaisen mielenkiintoiseksi, koska juuri tämä alue oli ollut sisällissodan suurimpia näyttämöitä ja sodan jäljet olivat selvästi näkyvissä.


Rauhallinen maaseutu

Rei'itetty talo

Jugoslavian hajoamissodat olivat entisessä Jugoslaviassa vuodesta 1991 alkaen käyty pitkä hajoamissotien sarja, joissa kuoli arviolta 300 000 ihmistä. Sotaa käytiin Sloveniassa, Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa sekä Etelä-Serbiassa. Sotien syynä oli Jugoslavian osavaltioiden erimielisyys maan hallinnosta ja alueiden jaosta. Varsinkin Slovenia ja Kroatia halusivat eroon Jugoslaviasta, kun taas Serbia halusi säilyttää yhtenäisen serbivaltion. Äärikansallismielistä serbipolitiikkkaa toteutettiin ajamalla väkivaltaisesti muut kansallisuudet pois serbialueilta. Serbit, kroaatit ja muslimit kohdistivat toisiinsa etnisiä puhdistuksia, joissa ihmisiä ryöstettiin, surmattiin, kidutettiin ja karkotettiin kotoaan. Niiden tarkoituksena oli luoda yhtenäisiä asuinalueita kullekkin kansalle. Ihmettelimme aluksi sitä, kun tienvarren talojen seinissä näkyi paljon reikiä ja ajttelimme, eivät ne voi olla luodinreikiä, koska miksi kukaan ammuskelisi jokaista talonseinää. Selviyksen jälkeen ne kuitenkin todella osoittautuivat luodinrei'íksi, jotka ovat syntyneet pelotteluissa ja häädöissä.


Älä mene. Raivaamatonta miinakenttää

Pieni tattimyyntipiste tienvarressa

Majoituimme kotimajoitukseen

Emäntä tarjosi lautasellisen kroatialaisia herkkuja

Herkkusuu jäi kiinni rysän päältä
 
Uusi ryhmänjäsen esittäytyy: "Olen sukka-apina."

Kotitoimisto

Aamun valjetessa aurinkoisena, lähdimme Plitvicen kansallispuistoon, joka osoittautui henkeäsalpaavan kauniiksi paikaksi. Alue koostuu vihreiden metsien reunustamista ylä- ja alajärvistä, jotka yhdistyvät toisiinsa lukemattomilla vesiputouksilla ja puroilla. Puistoon on rakennettu kilometrikaupalla kävelysiltoja, jotka kiemurtelevat vetten päällä ja johdattavat aivan putousten äärelle. Alue suojeltiin jo vuonna 1896, jonka jälkeen siitä tuli suuri turistinähtävyys. 


Kohti seikkailua tie vie

Jugoslavian hajoamissota alkoi Plitvicessä, kun serbikapinalliset ottivat vallan alueella muuttaen hotellit kasarmiksi

Järvissä uiminen on kielletty

Matka siniseen paratiisiin alkaa

Valon ja veden tanssi...

...näyttäytyy Plitvicessä monissa eri muodoissa

Järvet saavat vetensä kahdesta joesta sekä maanalaisista lähteistä. Vesiputoukset muodostuvat veden kuljettaman kalsiumkarbonaatin kuorruttaessa seinämissä kasvavia lev¡ä ja sammalia, jotka kuorrutteen ansioista kasvavat toistensa päälle synnyttäen näin uusia esteitä, joihin vesiputoukset muodostuvat. Putoukset ovat olleet jääkauden jälkeen jatkuvasa muutostilassa ja muutoksia tapahtuu edelleenkin suhteellisen nopeasti; huomasimme veden löytäneen uusia uomia peittäen polkuja ja pitkospuita, jotka on rakennettu vasta 90-luvulla. Järvien veden väri muuttuu jatkuvasti riippuen auringonvalosta ja veden mineraalien ja organismien määrästä. Ensimmäisenä vierailupäivänämme veden väri oli kirkkaan turkoosia mutta toisena päivänä sade ja pilvinen sää aiheutti sen, että väri muistutti lähinnä kotomaamme järvien harmahtavaa sävyä. Luonnonystävän kannattaa viettää puistossa kaksi päivää, jolloin ehtii kiertää hyvin sekä ylä- että alajärvet.


Kävelysillat mahdollistavat vesiputousten ihastelun kosketusetäisyydeltä


Järvissä ei saanut uida mutta kukaan ei kieltänyt kiipeämästä puuhun

Kansallispuitossa asustaa mm. karhuja, kettuja, mäyriä ja peuroja. Ainoat eläimet, joita alueella kuitenkin näimme, olivat sorsat ja kesykalat, jotka kyttäsivät pullanmuruja aivan rantaviivan kupeessa

Kävelysilloilta pääsi seuraamaan kalojen elämää läheltä

Leevi ei jaksanut poseerata

Kosteikot tarjoavat sudenkorennoille ja muille hyönteisille hienot elinmahdollisuudet

Kirkkaat vedet tarjosivat myös hienoja maisemia pintojen alla

Uppotukit loivat mystistä tunnelmaa

Lisää kaloja

Vesiputouksia, suuria ja pieniä, oli kaikkialla

Ensimmäisenä päivänä olimme varustautuneet rattailla, koska niillä kuulemma oli mahdollista kulkea reittiä pitkin. Onneksi mukanamme oli kantoliina Leeville, sillä reitit eivät tosiasiassa muutamaa kohtaa lukuunottamatta sovellu rattaille

Toisena päivänä suuntasimme suoraan yläjuoksulle, jonne meidät vei varsin epämukavasti jousitettu junabussi. Kaikki muut matkustajat ahtautuivat ensimmäisiin vaunuihin mutta vanhana rekkamiehenä Simo halusi välttämättä matkustaa viimeisessä vaunussa kokeakseen omien sanojensa mukaan "enemmän". 


Rauhassa

Salamatkustaja on muuttunut sylimatkustajaksi

Kävelysilta ei sovellu huonostikaan rattaille

Vain peikot puuttuvat

Vesivirrat etsivät jatkuvasti uusia uria ja näin ollen maisema muokkautuu jatkuvasti

Veden alle jääneet alueet saavat uuden elämän

Lepohetki paratiisissa

Vesikasvit

Toisen päivän iltapäivällä taivasta varjostaneet tummat pilvet repeytyivät ja ainut tapa suojata pieni sylipapana oli sonnustaa Lauran päälle Simon takki ja sujauttaa Leevi sinne sateelta suojaan

Tämä tietenkin johti siihen, että Simo sai Lauran takin joka jäi "hieman" pinkeäksi

Sateen pisara

Lopuksi vielä pieni tarina siitä, ettei sitä ihminen jaksa aina tsempata (varsinkaan töissä). 
Saavuimme ravintolaan ja istuimme pöytään. Tarjoilija huomasi meidät. Saimme kuitenkin odottaa ruokalistoja pitkän tovin, vaikka ravintolassa oli vain muutama asiakas sillä tarjoilija seisoi terassilla ja tuijotteli 5 minuuttia tyhjyyteen. Nukahti ilmeisesti seisaallen silmät auki. Tukka harotti joka suuntaan ja rempseän edellisillan juotujen drinkkien lukumäärän pystyi haistamaan metrien päähän. Lopulta tarjoilija löntysti haparoivin askelin ja etananvauhtia tuomaan listat. Tilausta saimme odottaa taas pitkään, koska tarjoilija oli ehtinyt parkkeerata tiukasti viereisen päydän kimulin viereen ja juttu näytti luistavan. Lopulta teimme tilauksen tarjoilijan harittavan katseen alla. Hetken päästä tilasimme toisen kokiksen. Se unohtui, koska tarjoilijalla oli parempaakin tekemistä. Nyt hän oli päässyt jo puristeluasteelle viereisen pöydän pimulin kanssa. Ruokia tuodessa tarjoilija sai yskänkohtauksen ja pelkäsimme hänen oksentavan ruokiemme päälle. Liekö tullut polteltua muutama tupakki edellisiltana. Saadessamme lopulta laskun odottelun jälkeen, oli palvelukieli muuttunut englannista saksaksi. Dankeschön und auf Wiedersehen.

 Parin Plitvicessä vietetyn päivän jälkeen kurvasimme Kroatian pääkaupunkiin, Zagrebiin.

Seikkailijaperhe vaihtotakeissaan

Laura, Simo ja rintarepussa nuokkui Leevi



Plussat ja miinukset Plitvicen kansallispuistosta

++ hienot maisemat

++ luonto
















Turistit ja muut taikauskovaiset olivat viljelleet puun juurelle aimo kasan kolikoita

Adjö