sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Pula ja Rovinj, Kroatia

Pulassa mutta ei suinkaan kiipelissä

Pyykkipäivä Rovinjossa

Positiivisesti monipuolisuudellaan yllättäneen Slovenian jälkeen oli retkueen aika suunnata Kroatian puolelle Istrian maakuntaan ja siellä Pulan kaupunkiin. Matka-aika kesti ainoastaan muutaman tunnin tylsää moottoritietä posotellessa. Pulassa majoituimme Kroatiassa tyypilliseen ja erittäin yleiseen kotimajoitukseen. Kotimajoitusta tarjoavat talot ovat rakennettu jo alun alkaenkin niin, että perhe asuu talon toisella puolella tai yläkerrassa ja majoitushuoneet sijaitsevat omassa siivessään. Tämankaltainen majoittuminen on edullisempaa kuin hotelleissa ja huonekin on usein kodikkaampi. Vaarana tosin on, että huonekalut ovat vanhoja ja haiskahtavat menneiltä vuosikymmeniltä. Tälläkin kertaa välttääksemme ummehtunutta katkua, oli tavarat parempi pitää rinkassa, kuin asetetella tunkkaisuutta käryävään 70-luvun vaatekaappiin. Tunnelma kotimajoituksissa on vähän kuin suomalaisessa kesämökissä ajalta, milloin mökille kannettiin kaikki kotoota käytöstä poistettu roina aina vanhoista keittiökaapistoista ja jääkaapeista iänikuisiin lamppuihin ja koriste-esineisiin (unohtamatta reikäisiä verryyttelyhousuja, jotka saivat uuden elämän pieruverkkareina). Kroatiassa tosin pitsiverhot, muoviset pitsiliinat, rumat talulut sekä mauttomat pienesineet tuntuvat olevan ikuisessa muodissa.


Ei mennyt meillä kokkailut niin kuin Strömsössä

"Saiskos lasillisen kylmää maitoa tähän käteen, kiitos?"

Kadulta sai ostaa kaikkia tunnettuja hajuvesiä paikallisen parfymöörin omina sekoituksina

Voiko vegetaristi syödä smurffia?

Pulan ainoa varteenotettava nähtävyys on roomalainen amfiteatteri, joka rakennettiin keisari-instituution aikaan ensimmäisellä vuosisadalla kansanhuvitusten näyttämöksi. Hurautimmekin heti majottumisen jälkeen katsastamaan tämän gladiaattoreiden taistelutantereen, jossa jokunen vuosituhat sitten veri roiskui ja suolenpätkät lensivät hallitsijoiden pönkittäessä asemaansa mahdollisimman näyttävillä teurastuksilla. Usein gladiaattorit olivat sotavankeja, tuomittuja rikollisia tai orjia ja heidän tehtävänään oli taistella muita gladiaattoreita tai eläimiä vastaan. Myös vapaita Rooman kansalaisia pestautui gladiaattoreiksi taistellakseen maineesta ja mammonasta.


Teatteri veti parhaimmillaan 20 000 katsojaa. Jotta näiden filosofisten, sivistyneiden ja mielen ylintä kultivointia harrastavien Rooman vapaiden kansalaisten herkkä hipiä ei kärähtäisi ja kuumuus vaivaisi viisasta päätä leijonan narskutellessa gladiattorin varpaita, oli katsomon suojaksi asennettu kankainen katos

Ilmeisen sopiva aika aloittaa kiinteiden syöttäminen

Amfiteatteria lukuunottamatta (joka kyllä kalpenee Colosseumin rinnalla) ei Pulassa ole mitään nähtävää. Rupunen kaupunki ei tarjoa yllätyksiä eivätkä rannatkaan ole hääppöisiä. Pulasta käsin vierailimme yhtenä pilvisenä päivänä kovasti kehutussa sisämaan vuoristo/kukkulisto- kaupungissa Motovunissa. Olimme kuitenkin nähneet jo mukulakivia ja vanhoja tönöjä sen verran runsaasti, että paikka ei tarjoillut mitään uutta.


Maistuvia matkamuistoja

Rellulla rilluttelemaan

Aikaraudasta voit tarkastaa ajan pysähtyneisyyden

Illalla auringon taas pilkistäessä lähdimme Istrian niemimaan eteläisimmälle alueelle Kamejakin niemelle, joka on asumaton ja rauhoitettu luonnonpuisto. Ajaessamme puiston porteista sisään, meidän käteemme lykättiin tyhjä roskapussi, jotta emme terrorisoisi luonnon koskemattomuutta. Laura ilahtui tilavasta pussista niin paljon, että päätti kerätä muutamat muhkeat välimeren käpyset jouluisia koristekransseja varten jo hyvissä ajoin.


Kamenjak on suosittu kohde turistien keskuudessa. Niemeltä löytyy salaisia pikkurantoja, jos vain jaksaa etsiä. Tosin vaarana on, että saksalainen on löytänyt sen jo 30 vuotta ennen sinua

Paikka on ollut auringonpalvontakohde on jo dinosaurusten aikaan. Todisteena tästä yhdessä kohtaa rantakalliota oli havaittavissa ihkaoikeat dinon jalanjäljet

ILMOITUS SEURASAAREN ORAVILLE: Maistuuko sapuskasi puulta? Oletko sinäkin turistien ainaisiin Alepa-pähkinöihin kyllästynyt ylisyötetty kaupunkikurre? Työnnä mauttomat pähkinät sinne minne aurinko ei paista ja lähde mukaan Ovarat Ry:n järjestämälle gourmet-matkalle. Nyt sinulla on nimittäin ainutlaatuinen mahdollisuus karistaa kaupungin pölyt käpälistäsi ja lähteä unelmalomalle Kroatian Kamenjakin niemimaalle. Kulinaristiseen valmismatkapakettiin kuuluvat lennot (liito-oravat hoitanevat itse, jolloin matkapaketti edullisempi), majoitukset hienoissa havupuissa (puun saa valita itse) sekä rajaton määrä meheviä, eri makuisia ja kokoisia käpyjä. Puissa herkuttelun lisäksi alueen maastosta on löydettävissä ainutlaatusia ja maukkaita vuosikertakäpyjä. Tartu tilaisuuteen, et tule pettymään!

Bon Appetit! 

Seuraavan aamun valjetessa aurinkoisena pakkasimme konkkaronkan autoon ja ajoimme Rovinjon italialaishenkiseen satamakaupunkiin. Paikka on koko Istrian alueen tähti ja tämän faktan tuntuvat tietävän myös kaikki alueen turistit ja matkamuistomyyjät. Emme olleet löytää parkkipaikkaa, vaikka kuumin lomasesonki ei ollut edes vielä alkanut.


Keskustori

Rantabulevardilla oli kahviloita ja ravintoloita vieri vieren

Eufemijan kirkko

Rattaiden Via Dolorosa

Onkohan mummolla pyykkipoikia?

Etsi kuvasta mahdollisimman monta satunnaisseikkailijaa

Elloksen muotikuvaukset käynnissä

Kuvassa kivihedelmiä eli luumarjoja


Laura ja Simo


Rannalla




Plussat ja miinukset Istrian alueesta

+ historiallinen Rovinj

- ei muuten mitään erikoista
- Pula kaikkinensa
- liikaa turisteja












Antennit pystyssä

Lyhyt matka aamu-uinnille

Kivat kalat

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Piran, Slovenia

Rantabulevardin valosta luolan pimeyteen

Rappuset Ahdin valtakuntaan

Slovenialla on rantaviivaa vain 47 kilometriä ja rantakaupunkejakin vain kourallinen. Hienoin niistä on kuitenkin Piran, johon saavuimme suoraan pohjoisen vuoristoteiltä. Kaupunki on yksi parhaiten säilyneistä historiallisista kaupungeista Adrianmeren rannalla ja siksi suojeltu kohde. Se on venetsialaistyylinen ja erittäin viehättävä. Sen ikivanhat talot ja ahtaat mukulakivikadut muistuttavat ajasta, jolloin moottoriajoneuvoista ei ollut tietoakaan.


Sopivan leveä rommituiterissa vaappuvalle merimiehelle, ei 2000-luvun VW-konsernin tuotteelle

Pieni Tomtom GPS-laitteemme, joka oli palvellut meitä kiitettävästi jo useamman päivän, ei ilmeisesti kuitenkaan ollut tietoinen siitä, että elämää oli ollut ennen sitä ja sen moottoriajoneuvokavereitaan, koska se yritti reippaasti ohjata meidät hostellimme ovelle asti. Tästä seurasi tietenkin se, että olimme jäädä pahasti jumijuntturaan ahtaaseen kadunpätkään, koska emme voineet ajaa edessä kääntyvälle kadulle sillä se oli vain noin metrin levyinen. Ainoa ulospääsytie oli peruuttaa pitkin kapeita mukulakivikatuja takaisin väljemmille vesille. Lopulta jätimme auton hätävilkut päällä pikkutorille, otimme kamat kainaloon ja kävelimme loppumatkan hostellille


Tarjolla maukasta kesämarjaa

Olikohan alkuperäinen taiteilija suunnitellut patsaansa hyötykäyttöön? Jos oli, keksijälle on pakko antaa pisteet. Patsaaseen yhdistetty vesirännin pidike kääntää takuulla katseet

Kiva bulevardi Adrianmeren rannalla

Vesseli

Huoneemme löytyi noin 300 vuotta vanhasta kivitalosta puisen vintage-portaikon yläpäästä. Tunnelmallista, voisi joku ajatella tähän väliin, mutta valitettavasti näin ei ollut. Huone oli aikamoinen murju hintaansa nähden ja nähnyt parhaat päivänsä ilmeisesti jo venetsian vallan aikaan. Edes tuuletus ei pystynyt estämään satojen vuosien vanhan homekasvuston vienoa tuoksua kosteissa kiviseinissä ja matkaoppaan hostelliesittelyssä mainittu jääkaappikin osoittautui vain jääkaapiksi naamioiduksi vanerikaapiksi. Emme antaneet tämä kuitenkaan masentaa, kuten emme senkään, että auto piti viedä parin kilometrin päähän parkkiin, josta sai pulittaa 15 €/yö. No ainakin automme sai hyvän unipaikan upouudessa parkkihallissa.


Vain F1-ajot puuttuvat

Piranin keskusaukio

Museo satama-altaassa

Illan hämärtyessä kaduilta katoaa aika

Seuraavana aamuna kirkonkellojen kilkutellessa meidät hereille, lähdimme ajelemaan Slovenian viinialueelle Goriska Brdaan. Alue ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, mitä nyt ehkä vesi herahti kielelle lopputuotoksia ajatellessa.


Mutsin remmissa maailma on kiva paikka

Viinin linna

Piranista käsin kävimme myös katsastamassa Skocjanin karstiluolat, jotka ovat Unescon maailmanperintökohde. Luolat ovat parhaimmillaan 250 metrin syvyydessä ja ne ovat muodostuneet vuosisatojen aikana Reka-joen kaivertaessa ne maanalaisella virtauksellaan. Luolista on löytynyt jälkiä myös esi-ihmisen asutuksesta. Luoliin pääsi tutustumaan ainoastaan oppaan johdolla ja reittiä kuljettiin kolmisen kilometriä, ensin alas maan syvyyksiin ja sitten takaisin ylös kohti valoa. Valokuvaaminen oli kielletty mutta emme saaneet Simon tottelematonta kameraa millään kuriin, vaikka kuinka yritimme sitä komentaa.


Mystisesti valuvat mineraalivedet kiteytyvät tippukiviksi

Alhaalla pauhannut koski loi paikkaan sopivan tunnelman. Oli helppo kuvitella pienet kääpiö hakkuineen kultaa etsimässä..

Silta 45m korkeudessa

Parin tunnin luolamarssin jälkeen tunnelin päässä kajasti aivan oikeasti valoa

Leevi suosittelee luolastoa, kuulemma hyvä mesta vetää pienet tirsat

Laura ja Simo, enteriä näpytti Leevi


Rapu tuli morjestamaan



Plussat ja miinukset Piranin alueesta

++ Skocjanin alue (kivialan ihmisille)

+ Fiilis, kuin pienoiskoon Monacossa
+ historiallinen
+ autoton

+/- matkailijoiden keski-ikä n 60v

- homeinen hostelli
- törkyhintanen parkkipaikka








Vaikka Slovenia on pieni maa, löytyy sieltä vähän kaikkea jokaiseen makuun ja näppärään taskukokoon pakattuna aina vuoristoista järvialueisiin ja rantakaupunkeihin. Sloveniassa ei käy lähellekkään niin paljon matkailijoita, kuin naapurimaassa Kroatiassa, joten kaikilla on tilaa hengittää eikä massaturismifiilistä synny. Kaiken kaikkiaan Sloveniasta maana jäi erittäin hyvä mieli.


Retkikuntalaiset

Etsi kuvasta satunnaisseikkailija

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ljubljana, Slovenia

Taas tien päällä

Ljubljanan vanhaa kaupunkia

Esipuhe

Vuoden hiljaiselon jälkeen alkaa paatuneinkin satunnaisseikkailija odottaa jo uutta matkaa malttamattomana. Kaukaiselta tuntuvat ne ajat, kuin vuoristobusseissa sai pelätä henkensä edestä rotkon reunalla keikkuessa, riisi ja nuudeli muodostivat ravinnon perustan ja auringon porotus sekä laineiden liplatus bungalowin edustalla tuntuivat jokapäiväiseltä elämältä. Vihdoin on kuitenkin tullut taas aika pukeutua intopiukeisiin retkihousuihin ja lähteä reissuun.

Saanemme nyt esitellä uuden urhoollisen satunnaisseikkailijamme Leevin, jonka toimme tuliaisena Nepalista edelliseltä matkaltamme. Leevi matkusti rohkeasti passitta läpi Kathmandun ja Dubain tiukkojen rajatarkastusten aina Kätilöopiston synnytyssairaalaan saakka piilossa äidin vatsassa.


Leevi täynnä tarmoa ja valmiina seikkailuun

Tällä kertaa kolme suurta seikkailijaa suunnistivat entisen Jugoslavian alueelle Sloveniaan ja Kroatiaan. Matkajärjestelyissä emme tällä kertaa tinkineet, jotta pienen seikkailijan ensimmäinen suuri retki sujuisi vaivattomasti ja mukavasti. Vuokrasimme auton koko kolmen viikon ajaksi ja majoituksetkin varasimme etukäteen. Matkaoppaat koluttiin tarkasti läpi, joten täsmäiskut vierailukohteisiin oli suunniteltu ehkäistäksemme meille viime reissulle tunnusomaista haahuilua, jota tuuliajoksikin kutsutaan. Tämä tuuliajo -tyyppinen retkeilymuoto on erityisen rentouttavaa mutta erittäin suuri aikasyöppö, joten koska matka-aikamme oli tällä kertaa rajoittunut ainoastaan kolmeen viikkoon, ehtisi hyvän suunnittelun ansiosta nähdä enemmän lyhyemmässä ajassa.

Parempi pyy pivossa*

Pieni suuri satunnaisseikkailijamme näytti kyntensä jo ensimmäisenä matkapäivänä. Lentokoneen noustessa Seutulan kentältä 27.5 veteli Leevi jo rennosti sikeitä. Lentomatka sujui hienosti ja vuokraamamme volkkariautokin odotteli kiiltävän vahattuna Ljubljanan lentokentällä. Kun vielä uusi GPS johdatteli suoraan perille upouusia moottoriteitä pitkin aivan hostellin pihalle, voisi matkustamista kuvailla jo naurettavan helpoksi. Matkasta väsyneenä Leevi uuvahti uuteen pop-up matkasänkyynsä. Muilta seikkailijoilta yö sujui hartiat ilmassa slovenialaisen liian korkean tyynyn päällä kiikkuessa. Tämä vaikeutti jo pehmeisiin Finlaysoneihin tottuneiden kermapeppujen unensaantia.


Naapurisopua

Mummot vahdissa

Hobittiovi. Pieni ovi voi pitää sisällään suuria salaisuuksia

Aamulla, kun nahkavekkarimme pirahti seitsemän pintaan tavalliseen tapaansa, pakkasimme laukut ja suuntasimme Ljubljanan vanhaan kaupunkiin, joka koostuu pääasiassa barokin aikaisista koreista taloista. Siellä lampsuttelimme muutaman pikku krääsä- ja vihannestorin läpi kohti kaupungin suurinta nähtävyyttä, uhkeaa Ljubljana-linnaa. Säästääksemme itseämme liialta rasitukselta, otimme hissin ylös kukkulan laelle, missä nimenomainen linna on tönöttänyt viimeiset 500 vuotta enemmän tai vähemmän futuristisena. Tällä hetkellä autenttisuutta sai hakea suurennuslasin kanssa, niin suuren reformin on tämä vielä 1900-luvullakin vankilana toiminut paikka kokenut. Lasilla ja metallilla pimpattu modernisaatiolinnake ei saanut maailman turuilla kovaksi keitettyjen satunnaisseikkailijoiden tunteita herkistymään historian havinalle mutta vanha kaupunki sitä vastoin osoittautui sangen viehättäväksi vanhoine taloineen ja kävelykatuineen. Mikäs sen mukavampaa, kuin käyskennellä pitkin joen vartta ja pysähtyä sumpille tunnelmallisiin kahviloihin. Loppujen lopuksi yksi päivä riitti vallan mainiosti kompaktin kokoiseen pääkaupunkiin tutustumisessa.


Oopperajuhlat hukassa?



Alkuperäistä sisustusta: lohikäärme meisselillä varustettuna

Näkymästä tuli mieleen pikemminkin Blade Runner kuin satoja vuosia vanha linna

Metalliset rappuset johdattivat kaikkein pyhimpään eli vessaan

Huomasimme jo ensimmäisenä päivänä, että jos haluamme välttää vararikon, on meidän syötävä omia eväitä ja kokkailtava hostelleissa ja apartementoksissa. Ulkona syöminen pari kertaa päivässä ei nimittäin ole Sloveniassa mitään halpaa lystiä. Myös sisäänpääsymaksut erinäisiin nähtävyyksiin ovat hinnoissaan, joten vierailukohteet kannattanee harkita tarkkaan.


Parsakausi parhaimmillaan

Torilta edukasta evästä kotiin

Ljubljanan katujen varsilla näkyi paljon töherryksiä, joista moni ylsi jopa katutaiteen tasolle

Roskismörkö

Hui hai!

Tiistaina lähdimme ajamaan kohti pohjoista päämääränämme järvet Bled ja Bohinj, jotka saavat kristallinkirkkaat vetensä ympäröiviltä vuorilta ja niiden jäisiltä huipuilta. Bled on yksi suosituimmista turistikohteista koko Sloveniassa, eikä turhaan. Järven takana korkealla kalliolla sijaitsee keskiaikainen linna ja smaragdinvihreän järven keskellä on saari kirkolla varustettuna. Maisemat ovat siis upeat. Tosin useat resortit ja muu asutus ovat tulleet luonnonmaiseman jatkoksi musertaen armottomasti mielikuvat ajoista, jolloin ritarit ratsastelivat järven rannalla haarniskoissaan lähtiessään sotimaan linnanneitojen jäädessä nyyhkyttämään nenäliinoihinsa heidän jälkeensä lehmuspuiden varjoon. Arvostus järvialuetta ja sen ainutlaatuista kauneutta kohtaan ei kuitenkaan ole ollut aina huipussaan sillä 1800-luvulla joku linnan ökyomistajista päätti pisnespöhinöissään kuivattaa järven ja alkaa valmistaa sieltä saatavasta savesta tiiltä. Hanke saatiin estettyä viimehetkillä, kun paikan arvo matkailukohteena oivallettiin.


Järveä kiersi osittain puinen kävelysilta, jolta pääsi ihastelemaan uskomattoman kirkasta vettä ja siellä uiskentelivia kaloja

Saarella sijaitseva kirkko on noin 800-luvulta peräisin mutta jo sata vuotta aikaisemmin paikalla oli ollut pakanatemppeli

Hotelli järven rannalla

Ajoimme autolla huikeiden maisemien toivossa ylös linnan pihaan ja vältimme härskit sisäänpääsymaksut seuraamalla pikku polkua, jonka muut varattomat hampparit lienevät vuosien varrella sinne tampanneet.  Polku vietti rotkon reunalla korkeanpaikankammoa uhmaten mutta saimme kuitenkin näpättyä perinteiset maisekuvat järven yli.


Kolahtiko postiluukustasi tällainen lomakortti puoli vuosisataa sitten?




Maisema linnan kupeesta

Vastoin, kuin Bled oli Bohinj järvi oikea rauhan tyyssija. Vihreiden rinteiden alla sijaitseva järvi on maan suurin. Neljän kilometrin pituudella se ei kuitenkaan kamppaile samassa kategoriassa kotomaamme järvien kanssa. Olisimme halunneet kiertää järven ympäri mutta 12 km:n reitti tuntui hiukan liian pitkältä, koska halusimme nähdä Slovenian maaseutua vielä saman päivän aikana.


Slovenialaisilla tuntuu olevan tapana pinota siistejä halkokasoja ulko-oven vierustalle

Kropan kylässä taottiin ennen wanhaan merkittävät määrät rautaa

Sepän paja

Jumalan terve!

Maaseudulla näkyi paljon kukkaniittyjä

Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme suuntaavamme vuorille, mikä olikin mestarillinen päätös. Slovenian oma osa Alpeista löytyy maan pohjoisosasta. Sadan mutkan ja tuhannen kurvin jälkeen löysimme perille määränpäähämme, Logarska Dolinaan, joka on yli 7 km pitkä vihreä laakso vuorten välissä. Sen suurimpaan nähtävyyteen kuuluu Rinka vesiputous, joka ei lopulta osoittautunut vesihana-ruikkaa suuremmaksi. Putouksen vedet katoavat maan uumeniin, joten siitä lähtevä jokikin osoittautui vain pieneksi noroksi, joka kasvaa ainoastaan rankkasateiden aikaan. Laakso itsessään oli kuitenkin vaikuttavan kaunis ilmestys ja käymisen arvoinen paikka. Saimme myös tyydytettyä kiipeämishimojamme, kun kapusimme vesiputouksen yläjuoksulle.


Luru

Yläjuoksulla

Juliaaniset Alpit

Paikka vilisi pieniä jyrsijöitä

"Hilleri-Hiiren tavatessaan, ahaa-ahaa..."

Illaksi ajoimme Piraniin, Slovenian rannikkokaupunkiin, jossa majoituimme miinus viiden tähden majapaikkaan.


Laura ja Simo sekä sokerina pohjalla... Leevi


Logarska Dolinan laakso





Plussat ja miinukset Ljubljanasta:

+ viehättävän pieni kaupunki
+ yleisfiilis


Plussat ja miinukset Slovenian maaseudusta:

+ upeita maisemia
+ loistavia ulkoilumahdollisuuksia
+ hyviä teitä mutkateistä pitävälle

- paljon mutkaisia teitä helposti huonostivoivalle ihmiselle







Kuka veti Jesusta nenästä?

* (pivo = olut)