lauantai 9. kesäkuuta 2012

Piran, Slovenia

Rantabulevardin valosta luolan pimeyteen

Rappuset Ahdin valtakuntaan

Slovenialla on rantaviivaa vain 47 kilometriä ja rantakaupunkejakin vain kourallinen. Hienoin niistä on kuitenkin Piran, johon saavuimme suoraan pohjoisen vuoristoteiltä. Kaupunki on yksi parhaiten säilyneistä historiallisista kaupungeista Adrianmeren rannalla ja siksi suojeltu kohde. Se on venetsialaistyylinen ja erittäin viehättävä. Sen ikivanhat talot ja ahtaat mukulakivikadut muistuttavat ajasta, jolloin moottoriajoneuvoista ei ollut tietoakaan.


Sopivan leveä rommituiterissa vaappuvalle merimiehelle, ei 2000-luvun VW-konsernin tuotteelle

Pieni Tomtom GPS-laitteemme, joka oli palvellut meitä kiitettävästi jo useamman päivän, ei ilmeisesti kuitenkaan ollut tietoinen siitä, että elämää oli ollut ennen sitä ja sen moottoriajoneuvokavereitaan, koska se yritti reippaasti ohjata meidät hostellimme ovelle asti. Tästä seurasi tietenkin se, että olimme jäädä pahasti jumijuntturaan ahtaaseen kadunpätkään, koska emme voineet ajaa edessä kääntyvälle kadulle sillä se oli vain noin metrin levyinen. Ainoa ulospääsytie oli peruuttaa pitkin kapeita mukulakivikatuja takaisin väljemmille vesille. Lopulta jätimme auton hätävilkut päällä pikkutorille, otimme kamat kainaloon ja kävelimme loppumatkan hostellille


Tarjolla maukasta kesämarjaa

Olikohan alkuperäinen taiteilija suunnitellut patsaansa hyötykäyttöön? Jos oli, keksijälle on pakko antaa pisteet. Patsaaseen yhdistetty vesirännin pidike kääntää takuulla katseet

Kiva bulevardi Adrianmeren rannalla

Vesseli

Huoneemme löytyi noin 300 vuotta vanhasta kivitalosta puisen vintage-portaikon yläpäästä. Tunnelmallista, voisi joku ajatella tähän väliin, mutta valitettavasti näin ei ollut. Huone oli aikamoinen murju hintaansa nähden ja nähnyt parhaat päivänsä ilmeisesti jo venetsian vallan aikaan. Edes tuuletus ei pystynyt estämään satojen vuosien vanhan homekasvuston vienoa tuoksua kosteissa kiviseinissä ja matkaoppaan hostelliesittelyssä mainittu jääkaappikin osoittautui vain jääkaapiksi naamioiduksi vanerikaapiksi. Emme antaneet tämä kuitenkaan masentaa, kuten emme senkään, että auto piti viedä parin kilometrin päähän parkkiin, josta sai pulittaa 15 €/yö. No ainakin automme sai hyvän unipaikan upouudessa parkkihallissa.


Vain F1-ajot puuttuvat

Piranin keskusaukio

Museo satama-altaassa

Illan hämärtyessä kaduilta katoaa aika

Seuraavana aamuna kirkonkellojen kilkutellessa meidät hereille, lähdimme ajelemaan Slovenian viinialueelle Goriska Brdaan. Alue ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, mitä nyt ehkä vesi herahti kielelle lopputuotoksia ajatellessa.


Mutsin remmissa maailma on kiva paikka

Viinin linna

Piranista käsin kävimme myös katsastamassa Skocjanin karstiluolat, jotka ovat Unescon maailmanperintökohde. Luolat ovat parhaimmillaan 250 metrin syvyydessä ja ne ovat muodostuneet vuosisatojen aikana Reka-joen kaivertaessa ne maanalaisella virtauksellaan. Luolista on löytynyt jälkiä myös esi-ihmisen asutuksesta. Luoliin pääsi tutustumaan ainoastaan oppaan johdolla ja reittiä kuljettiin kolmisen kilometriä, ensin alas maan syvyyksiin ja sitten takaisin ylös kohti valoa. Valokuvaaminen oli kielletty mutta emme saaneet Simon tottelematonta kameraa millään kuriin, vaikka kuinka yritimme sitä komentaa.


Mystisesti valuvat mineraalivedet kiteytyvät tippukiviksi

Alhaalla pauhannut koski loi paikkaan sopivan tunnelman. Oli helppo kuvitella pienet kääpiö hakkuineen kultaa etsimässä..

Silta 45m korkeudessa

Parin tunnin luolamarssin jälkeen tunnelin päässä kajasti aivan oikeasti valoa

Leevi suosittelee luolastoa, kuulemma hyvä mesta vetää pienet tirsat

Laura ja Simo, enteriä näpytti Leevi


Rapu tuli morjestamaan



Plussat ja miinukset Piranin alueesta

++ Skocjanin alue (kivialan ihmisille)

+ Fiilis, kuin pienoiskoon Monacossa
+ historiallinen
+ autoton

+/- matkailijoiden keski-ikä n 60v

- homeinen hostelli
- törkyhintanen parkkipaikka








Vaikka Slovenia on pieni maa, löytyy sieltä vähän kaikkea jokaiseen makuun ja näppärään taskukokoon pakattuna aina vuoristoista järvialueisiin ja rantakaupunkeihin. Sloveniassa ei käy lähellekkään niin paljon matkailijoita, kuin naapurimaassa Kroatiassa, joten kaikilla on tilaa hengittää eikä massaturismifiilistä synny. Kaiken kaikkiaan Sloveniasta maana jäi erittäin hyvä mieli.


Retkikuntalaiset

Etsi kuvasta satunnaisseikkailija

3 kommenttia:

  1. Näyttää ja kuullostaa kivalta, mutta eihän tota kummipoikaa meinannut tuolta kauheen sotkun keskeltä löytää :D <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos hienosta blogista. Piran mahdollisesti meillä kohteena ensi kesän reissulla. Mainitsit, että parkkimaksu oli törkeän kallis - minkä verran jouduitte pulittamaan siitä?

    VastaaPoista
  3. Moro!

    Parkkimaksu oli muistaakseni 20€/päivä.. suhteellisen hintavaa siis. Sukkulabussi toi ja vei tosin ilmaiseksi sinne Piranin keskustaan.

    VastaaPoista