lauantai 12. lokakuuta 2013

Hiidenmaa, Viro

Muumipapan majakkaretki Hiidenmaalle

Ristnan majakka

Yhden päivän retki Saarenmaan pohjoispuolella sijaitsevalle Hiidenmaalle tarjosi yllättäen naapurisaartaan enemmän katseltavaa nälkäisille nähtävyyksien metsästäjille. Ehdimme kiertää kolme näkemisen arvoista majakkaa yhden päivän aikana. Ja mikä parasta, kaikkiin pääsi myös kiipeämään ylös maisemia ihastelemaan. Onneksi Virossa ei sentään olla menty niin pitkälle, kuin Suomessa, jossa majakoihin kiipeäminen on monesti kielletty turvallisuusriskien vuoksi. Tämä on ikävää sillä matkailijoiden tuoma pieni pääsymaksu auttaisi kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden majakoiden ylläpitoa sekä estäisi näin niiden rappeutumista.


Kyltti osoitti tulitornille

Ajoimme ensimmäiseksi Ristnan majakalle saaren luoteispuolelle. Perillä näimme tulipunaisen 30 metrisen tornin, joka seisoi pienessä pihapiirissä sireenipensaiden ja omenapuiden vieressä. Ylpeä majakka kertoi olevansa Eiffel-tornin sukulainen. Hetken päästä selvisi, että majakka on tilattu vuonna 1873 ja valmistettu itse herra Eiffelin tehtaalla. Valuraudasta valmistetun majakan rungon pitsimäisen koristeelliset yksityiskohdat kieltämättä mustuttivatkin jonkin verran Eiffelin tunnetumpaa tornituotosta Pariisissa.


Vuonna 1902 Ristnan majakassa syttyi sähkövalo

Kiviset ja kapeat kierreportaat johdattivat huipulle

Näkymät majakkatornista

Koko jengi

Majakan juurella lehahteli kauniin värisiä perhosia

Seuraavaksi suuntasimme Kõpun majakalle noin kymmenen kilometrin päähän Ristnasta.Tämä 36 metrinen tulitorni on Itämeren ensimmäinen sekä maailman kolmanneksi vanhin vielä jatkuvasti toimiva majakka. Historia kertoo, että laivojen uppoillessa yhtenään Hiidenmaan matalikolla, vaati Tallinnan raati vuonna 1480 varoittavan valomerkin rakentamista. No yksi ihmisikä sinne tänne ja koska hissun kissun hyvää tulee, saatiin majakka vihdoin ja viimein vuonna 1531 valmiiksi. Sitäpaitsi entisaikojen hiidenmaalaiset hyötyivät haaksirikoista. He hankkivat tuloja pelastamalla miehiä ja lasteja veden varasta. Alkuajat tornin huipussa polteltiin roviota, jossa useiden vuosisatojen aikana ehti palaa klapi jos toinenkin. Lopulta tuli korvattiin öljyllä-, petrolilla-, kaasulla- ja viimein sähkövaloin.


Merirosvot sytyttelivät kokkoja, jotka ohjasivat laivoja tarkoituksellisesti karikoille, jolloin ryöstely kävi lasten leikistä

Portaikko oli jyrkkä, ahdas ja hämärä, ja askelmat on tehty jättiläisille. Lisäksi luolamaisessa käytävässä haisi ummehtuneelta kellarilta. Majakka alkoi rappeutua, kun se 1980-luvulla maalattiin öljymaalilla. Ulkopinta ei enää hengittänyt, eikä kosteus päässyt haihtumaan. Lopulta se korjattiin perusteellisesti teräsbetonilla

Majakkaseikkailumme jatkui vielä Hiidenmaan pohjoisosaan Tahkunan majakalle. Valurautainen majakka valmistui vuonna 1875. Tämäkin rakennelma ostettiin Pariisin maailmannäyttelystä. 


Sievän majakan korkeus on 39,6 metriä

Miltähän on mahtanut entisajan majakanvartijasta tuntua? Nämä erakoituneet sankarit kiipesivät ylhäiseen yksinäisyyteen yö toisensa jälkeen ja valvoivat urhoollisesti silmäpussit silmien alla, etteivät laivat vaan haaksirikkoutuisi matalikolla. Ainakin heitä auttoi pirtu, jota oli jatkuvasti tarjolla, sillä laitteita, linssejä ja ikkunoita ei putsattu linnunkakasta Ajaxilla eikä kiilloteltu pelkällä vedellä.


Vanha lyhtykupoli

Rikkonaista rantaa

Portaikko oli valurautainen

Majakan huippua asuttivat pääskyt

Niemenkärkeen oli pystytetty m/s Estonian muistomerkki. Ainoastaan silloin, kun tuuli on yhtä voimakas ja puhaltaa juuri samasta suunnasta kuin turmayönä, voi kuulla kellon soivan


maanantai 16. syyskuuta 2013

Saarenmaa, Viro

Saarenmaan saariretki

Säären majakka

Tämän kesän heinäkuiseksi retkikohteeksi satunnaisseikkailijat valitsivat lyhyen kenoarvonnan jälkeen rakkaan naapurimme Viron saarineen sekä siitä eteläänpäin johdattavan valtiomaan Latvian. Vaikkakin nämä lähimaat ovat seikkailijoille jo jokseenkin tuttuja menneiltä vuosilta, päättivät he hutongien tallaajina ja netseellisten sademetsien tarzaneina laajentaa perspektiiviään Tallinnan ja Riian vanhankaupungin kaljaterasseilta tällä kertaa hiukan laajemmalti. Liikkeelle lähdettiin omalla elämää helpottavalla volkkarilla, koska villi ja vallaton pikkuseikkailija olisi tulevan myös mukaan Baltian turnehelle. 


Kuressaaren katumiljöötä

Laivamatka varhaisina aamutunteina sujui hienosti, kiitos vahvan kahvin ja pallomeren ja muutaman tunnin päästä olimmekin jo Tallinnan satamassa. Siitä jatkoimme parin tunnin ajomatkan Virtsun satamaan, jossa pääsimme livahtamaan juuri sopivasti lähdössä olevalle lautalle. Lyhyehkön laivamatkan päätteeksi saavuimme Muhun saarelle, josta kaasuttelimme Saarenmaalle Laimjalan kunnassa sijaitsevalle majatalollemme. Perille päästyämme olimme todella iloisia sillä luonnonmukaisesti ja vanhoja perinteitä vaalien rakennettu majatalomme osoittautui aivan ihanaksi, tunnelmalliseksi paikaksi. Upean rehevä ja hoidettu puutarha, hyötyviljelmät sekä ruokokattoiset rakennukset afrikkalaistyyppisillä koristemaalauksilla loivat boheemiudella maustetun luonnon ja menneen ajan yhdistelmän. Pihapiirissä oli päätalo, pari aittaa sekä puusauna, joka lämpeni asiakkaiden toiveesta lähes venäläisen banjan astelukemiin. Lisäksi suomenkielinen palvelu oli äärimmäisen ystävällistä, tunsimme olomme tervetulleiksi ja talon emännästä sai lisäksi mukavaa juttuseuraa. Vietimme saarenmaalla yhteensä viisi yötä.


Majatalossa vallitsi leppoisa tunnelma
 
Aittarakennus

Puutarhahansikkaat siistissä rivissä

Yrtit, vihannekset, juurekset ja hedelmät saatiin omasta puutarhasta.

Tilliä

Herrasväki sai kylpeä puutarhassa marjapensaiden katveessa. ”Palvelija hoi!  Lisää saippuaa sekä laventeliöljyä!”

Omenat odottivat kypsymistään.

Vartaat kuumenemassa

Huti meni

Perinteisesti tehty ruokokatto

Kalaverkot kuivumassa

Marjoja sai poimia suuhunsa suoraan pensaasta

Äiti puhaltaa saippuakuplia



Pieni mies ihailee pallukoita
 
Saarenmaa on toiminut vuosisatojen aikana milloin saksalaisten ritarien, tanskalaisten partasuitten, ruotsalaisten kaarlekustaiden kuin venäläisten tsaarien ja neuvostoliittolaisten kommarienkin kumiankankatkuisena kylpypaikkana. Vaiherikkaiden vuosisatojensa jälkeen päätyi se vihdoin vuonna 1991 itsenäisen viron hellään huomaan. Läpi aikojen on Saarenmaan väestön peruselinkeinoina ovat olleet maanviljelys, kalastus ja merenkulku.


Tuulimylly

Yllätyimme siitä, että Saarenmaa on niin harvaan asuttu ja etäisyydet paikasta toiseen ovat pitkiä. Saarta hallitsevat pelto- ja metsämaisemat sekä siellä täällä tönöttävät maalaistalot. Tienpientareita koristavat kauniit niittykukat huomattavasti runsaammissa määrin, kuin Suomessa. Muutenkin luonnonkukkia, perhosia ja pieniä niitty- ja peltolaikkuja on enemmän, kuin suomenmaassa. Monin paikoin tuntui siltä, että aika olisi voinut olla pysähdyksissä ainakin sata vuotta.


Perhonen

Saari on lättänä kuin pannukakku eikä maiseman vaihtelevuutta juurikaan esiinny (tosin myöhemmin huomasimme lähes koko Viron olevan samanlainen lituska). Elämänmeno tuntui verkkaiselta ja turistilaumat loistivat poissaolollaan. Satunnaisiin matkailijoin törmäsi lähinnä Kuressaaressa, Saarenmaan pääkaupungissa, jonne majataloltamme matkusti puolisen tuntia. Kureessaaren vanha kaupunki on suojeltu ja muutamat nupulakivikadut ja vanhat rakennukset tekevät keskustasta idyllisen ja viihtyisän.


Kuressaaren ravintolakuja

Vanha aikarauta

Rennosti sivullensa nojaava puutalo

Kurressaarta hallitsee kaupungin 1200-luvulla rakennettu piispanlinna, jota ympäröi puolivilliintynyt romanttisesti repsottava puistikko. Linna seisoo omalla tekosaarellaan, jota ympäröi vallihauta.


Jyhkeää kiveä

Vallihauta, joka lienee menneinä vuosisatoina kuhissut talvisin ainakin jäätyneitä krokotiilejä

Tarina kertoo, että linnan vangit syötettiin nälkäisille jellonille

Saksalais-ranskalais-itävalta-unkaris-aatelis-ylhäisneito kirmailee kotinsa edessä sijainneella apilaniityllä eräänä kauniina kesäpäivänä vuonna 1278

Kävimme yhtenä iltapäivänä Saarenmaan korkeimmalla kohdalla Pangan ”jyrkänteellä”, jonka  korkeus on merenpinnasta päätähuimaavat 31.3 metriä. Tällä pyhällä paikalla uhrattiin entisaikaan merten jumalille kukkia, vodkaa sekä kaljaa (kieltämättä outo yhdistelmä). Vaikka tätä uhraamista tapahtuu ilmeisesti vielä nykyäänkin, emme löytäneet yhtäkään jumalallista viinapulloa.


Aallot tekivät jännän kaaren ennen osumistaan seinämään

Simo ja Leffenmauer

Varo sortuvaa rotkonreunaa

Hortonomi floristisen inspiraationsa vallassa..

..Ja hänen henkevän astraali taidetuotoksensa

Tuulen runtelemat männyt
 
Saarenmaalla sijaitsee myös muutama majakka. Luoteessa sijaitsevalle Kiipsaaren majakalle yritimme ajaa, mutta tie ei ole tavalliselle autolle ajokelpoinen, joten luovutimme parin kilometrin jälkeen ja käännyimme takaisin. Majakka jäi siis näkemättä. Säären majakalle eteläiselle niemimaalle sen sijaan vie kunnon ajotie. Valitettavasti majakka oli suljettu, eikä sinne päässyt kiipeämään. Majakan takana oli vanhoja neuvostoliiton armeijan raunioita; niemimaalla käytiikin toisessa maailmansodassa veristä kamppailua saksalaisten ja virolais-venäläisten joukkojen kesken.


Majakka
 
Sotabetonia vedessä

Taistelun jäljet rannalla

Taivasta kohden

Vanha ruuhi

Sileät keot

Veden läike

Ajellessamme majakkavisiitin jälkeen saaren länsiosassa pysähdyimme syömään pienen Lümandan kylän punaiseen puutaloon: söögimajaan eli kievariin, missä kokataan Saarenmaan länsiosien perinneruokia. Emme poistuneet tästä ravintolasta nälkäisinä, sillä annokset olivat valtavia. Yritimme tilata kokista, jota ei tietenkään valikoimasta löytynyt, koska ruuat valmistetaan paikallisilta tuottajilta hankituista raaka-aineista, eikä ravintolassa käytetä lainkaan kaupasta ostettuja tuotteita.


Tämä valkoinen kala-annos olikin yllätyksellisesti valmistettu kypsentämättömästi

Jälkiruuaksi tilasimme perinteisen köyhän miehen annoksen: leipäkuutioita piimän ja sokerin kera

Kylän kirkko

Nämä tappajakärpästen näköiset ja kokoiset ohjukset ahdistelivat herkkiä turisteja

Pistäydyimme myös Mihklin ulkoilmamuseossa, joka koostui vain parista vanhasta talosta.


Vanhaa tönöä

Leevi tutkii isoa sahaa

Vanha löylysali

Saarenmaalla ei ole juurikaan henkeäsalpaavia nähtävyyksiä. Vaikka kiersimme saarta ristiin rastiin, ei nähtävyyksien vaikuttavuus lopulta yltänyt pisteissä kovinkaan korkealle. Ajokilometrejä sen sijaan kertyi todella rutkasti.  Saaren viehättävyys piileekin ennemmin sen rauhassa, maalaismaisemassa, mukavissa majataloissa sekä historian läsnäolossa. 




Plussat ja miinukset

+ Rauhallinen
+ Helposti saavutettavissa

- Yllätyksetön














Heip