maanantai 16. syyskuuta 2013

Saarenmaa, Viro

Saarenmaan saariretki

Säären majakka

Tämän kesän heinäkuiseksi retkikohteeksi satunnaisseikkailijat valitsivat lyhyen kenoarvonnan jälkeen rakkaan naapurimme Viron saarineen sekä siitä eteläänpäin johdattavan valtiomaan Latvian. Vaikkakin nämä lähimaat ovat seikkailijoille jo jokseenkin tuttuja menneiltä vuosilta, päättivät he hutongien tallaajina ja netseellisten sademetsien tarzaneina laajentaa perspektiiviään Tallinnan ja Riian vanhankaupungin kaljaterasseilta tällä kertaa hiukan laajemmalti. Liikkeelle lähdettiin omalla elämää helpottavalla volkkarilla, koska villi ja vallaton pikkuseikkailija olisi tulevan myös mukaan Baltian turnehelle. 


Kuressaaren katumiljöötä

Laivamatka varhaisina aamutunteina sujui hienosti, kiitos vahvan kahvin ja pallomeren ja muutaman tunnin päästä olimmekin jo Tallinnan satamassa. Siitä jatkoimme parin tunnin ajomatkan Virtsun satamaan, jossa pääsimme livahtamaan juuri sopivasti lähdössä olevalle lautalle. Lyhyehkön laivamatkan päätteeksi saavuimme Muhun saarelle, josta kaasuttelimme Saarenmaalle Laimjalan kunnassa sijaitsevalle majatalollemme. Perille päästyämme olimme todella iloisia sillä luonnonmukaisesti ja vanhoja perinteitä vaalien rakennettu majatalomme osoittautui aivan ihanaksi, tunnelmalliseksi paikaksi. Upean rehevä ja hoidettu puutarha, hyötyviljelmät sekä ruokokattoiset rakennukset afrikkalaistyyppisillä koristemaalauksilla loivat boheemiudella maustetun luonnon ja menneen ajan yhdistelmän. Pihapiirissä oli päätalo, pari aittaa sekä puusauna, joka lämpeni asiakkaiden toiveesta lähes venäläisen banjan astelukemiin. Lisäksi suomenkielinen palvelu oli äärimmäisen ystävällistä, tunsimme olomme tervetulleiksi ja talon emännästä sai lisäksi mukavaa juttuseuraa. Vietimme saarenmaalla yhteensä viisi yötä.


Majatalossa vallitsi leppoisa tunnelma
 
Aittarakennus

Puutarhahansikkaat siistissä rivissä

Yrtit, vihannekset, juurekset ja hedelmät saatiin omasta puutarhasta.

Tilliä

Herrasväki sai kylpeä puutarhassa marjapensaiden katveessa. ”Palvelija hoi!  Lisää saippuaa sekä laventeliöljyä!”

Omenat odottivat kypsymistään.

Vartaat kuumenemassa

Huti meni

Perinteisesti tehty ruokokatto

Kalaverkot kuivumassa

Marjoja sai poimia suuhunsa suoraan pensaasta

Äiti puhaltaa saippuakuplia



Pieni mies ihailee pallukoita
 
Saarenmaa on toiminut vuosisatojen aikana milloin saksalaisten ritarien, tanskalaisten partasuitten, ruotsalaisten kaarlekustaiden kuin venäläisten tsaarien ja neuvostoliittolaisten kommarienkin kumiankankatkuisena kylpypaikkana. Vaiherikkaiden vuosisatojensa jälkeen päätyi se vihdoin vuonna 1991 itsenäisen viron hellään huomaan. Läpi aikojen on Saarenmaan väestön peruselinkeinoina ovat olleet maanviljelys, kalastus ja merenkulku.


Tuulimylly

Yllätyimme siitä, että Saarenmaa on niin harvaan asuttu ja etäisyydet paikasta toiseen ovat pitkiä. Saarta hallitsevat pelto- ja metsämaisemat sekä siellä täällä tönöttävät maalaistalot. Tienpientareita koristavat kauniit niittykukat huomattavasti runsaammissa määrin, kuin Suomessa. Muutenkin luonnonkukkia, perhosia ja pieniä niitty- ja peltolaikkuja on enemmän, kuin suomenmaassa. Monin paikoin tuntui siltä, että aika olisi voinut olla pysähdyksissä ainakin sata vuotta.


Perhonen

Saari on lättänä kuin pannukakku eikä maiseman vaihtelevuutta juurikaan esiinny (tosin myöhemmin huomasimme lähes koko Viron olevan samanlainen lituska). Elämänmeno tuntui verkkaiselta ja turistilaumat loistivat poissaolollaan. Satunnaisiin matkailijoin törmäsi lähinnä Kuressaaressa, Saarenmaan pääkaupungissa, jonne majataloltamme matkusti puolisen tuntia. Kureessaaren vanha kaupunki on suojeltu ja muutamat nupulakivikadut ja vanhat rakennukset tekevät keskustasta idyllisen ja viihtyisän.


Kuressaaren ravintolakuja

Vanha aikarauta

Rennosti sivullensa nojaava puutalo

Kurressaarta hallitsee kaupungin 1200-luvulla rakennettu piispanlinna, jota ympäröi puolivilliintynyt romanttisesti repsottava puistikko. Linna seisoo omalla tekosaarellaan, jota ympäröi vallihauta.


Jyhkeää kiveä

Vallihauta, joka lienee menneinä vuosisatoina kuhissut talvisin ainakin jäätyneitä krokotiilejä

Tarina kertoo, että linnan vangit syötettiin nälkäisille jellonille

Saksalais-ranskalais-itävalta-unkaris-aatelis-ylhäisneito kirmailee kotinsa edessä sijainneella apilaniityllä eräänä kauniina kesäpäivänä vuonna 1278

Kävimme yhtenä iltapäivänä Saarenmaan korkeimmalla kohdalla Pangan ”jyrkänteellä”, jonka  korkeus on merenpinnasta päätähuimaavat 31.3 metriä. Tällä pyhällä paikalla uhrattiin entisaikaan merten jumalille kukkia, vodkaa sekä kaljaa (kieltämättä outo yhdistelmä). Vaikka tätä uhraamista tapahtuu ilmeisesti vielä nykyäänkin, emme löytäneet yhtäkään jumalallista viinapulloa.


Aallot tekivät jännän kaaren ennen osumistaan seinämään

Simo ja Leffenmauer

Varo sortuvaa rotkonreunaa

Hortonomi floristisen inspiraationsa vallassa..

..Ja hänen henkevän astraali taidetuotoksensa

Tuulen runtelemat männyt
 
Saarenmaalla sijaitsee myös muutama majakka. Luoteessa sijaitsevalle Kiipsaaren majakalle yritimme ajaa, mutta tie ei ole tavalliselle autolle ajokelpoinen, joten luovutimme parin kilometrin jälkeen ja käännyimme takaisin. Majakka jäi siis näkemättä. Säären majakalle eteläiselle niemimaalle sen sijaan vie kunnon ajotie. Valitettavasti majakka oli suljettu, eikä sinne päässyt kiipeämään. Majakan takana oli vanhoja neuvostoliiton armeijan raunioita; niemimaalla käytiikin toisessa maailmansodassa veristä kamppailua saksalaisten ja virolais-venäläisten joukkojen kesken.


Majakka
 
Sotabetonia vedessä

Taistelun jäljet rannalla

Taivasta kohden

Vanha ruuhi

Sileät keot

Veden läike

Ajellessamme majakkavisiitin jälkeen saaren länsiosassa pysähdyimme syömään pienen Lümandan kylän punaiseen puutaloon: söögimajaan eli kievariin, missä kokataan Saarenmaan länsiosien perinneruokia. Emme poistuneet tästä ravintolasta nälkäisinä, sillä annokset olivat valtavia. Yritimme tilata kokista, jota ei tietenkään valikoimasta löytynyt, koska ruuat valmistetaan paikallisilta tuottajilta hankituista raaka-aineista, eikä ravintolassa käytetä lainkaan kaupasta ostettuja tuotteita.


Tämä valkoinen kala-annos olikin yllätyksellisesti valmistettu kypsentämättömästi

Jälkiruuaksi tilasimme perinteisen köyhän miehen annoksen: leipäkuutioita piimän ja sokerin kera

Kylän kirkko

Nämä tappajakärpästen näköiset ja kokoiset ohjukset ahdistelivat herkkiä turisteja

Pistäydyimme myös Mihklin ulkoilmamuseossa, joka koostui vain parista vanhasta talosta.


Vanhaa tönöä

Leevi tutkii isoa sahaa

Vanha löylysali

Saarenmaalla ei ole juurikaan henkeäsalpaavia nähtävyyksiä. Vaikka kiersimme saarta ristiin rastiin, ei nähtävyyksien vaikuttavuus lopulta yltänyt pisteissä kovinkaan korkealle. Ajokilometrejä sen sijaan kertyi todella rutkasti.  Saaren viehättävyys piileekin ennemmin sen rauhassa, maalaismaisemassa, mukavissa majataloissa sekä historian läsnäolossa. 




Plussat ja miinukset

+ Rauhallinen
+ Helposti saavutettavissa

- Yllätyksetön














Heip