lauantai 12. lokakuuta 2013

Hiidenmaa, Viro

Muumipapan majakkaretki Hiidenmaalle

Ristnan majakka

Yhden päivän retki Saarenmaan pohjoispuolella sijaitsevalle Hiidenmaalle tarjosi yllättäen naapurisaartaan enemmän katseltavaa nälkäisille nähtävyyksien metsästäjille. Ehdimme kiertää kolme näkemisen arvoista majakkaa yhden päivän aikana. Ja mikä parasta, kaikkiin pääsi myös kiipeämään ylös maisemia ihastelemaan. Onneksi Virossa ei sentään olla menty niin pitkälle, kuin Suomessa, jossa majakoihin kiipeäminen on monesti kielletty turvallisuusriskien vuoksi. Tämä on ikävää sillä matkailijoiden tuoma pieni pääsymaksu auttaisi kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden majakoiden ylläpitoa sekä estäisi näin niiden rappeutumista.


Kyltti osoitti tulitornille

Ajoimme ensimmäiseksi Ristnan majakalle saaren luoteispuolelle. Perillä näimme tulipunaisen 30 metrisen tornin, joka seisoi pienessä pihapiirissä sireenipensaiden ja omenapuiden vieressä. Ylpeä majakka kertoi olevansa Eiffel-tornin sukulainen. Hetken päästä selvisi, että majakka on tilattu vuonna 1873 ja valmistettu itse herra Eiffelin tehtaalla. Valuraudasta valmistetun majakan rungon pitsimäisen koristeelliset yksityiskohdat kieltämättä mustuttivatkin jonkin verran Eiffelin tunnetumpaa tornituotosta Pariisissa.


Vuonna 1902 Ristnan majakassa syttyi sähkövalo

Kiviset ja kapeat kierreportaat johdattivat huipulle

Näkymät majakkatornista

Koko jengi

Majakan juurella lehahteli kauniin värisiä perhosia

Seuraavaksi suuntasimme Kõpun majakalle noin kymmenen kilometrin päähän Ristnasta.Tämä 36 metrinen tulitorni on Itämeren ensimmäinen sekä maailman kolmanneksi vanhin vielä jatkuvasti toimiva majakka. Historia kertoo, että laivojen uppoillessa yhtenään Hiidenmaan matalikolla, vaati Tallinnan raati vuonna 1480 varoittavan valomerkin rakentamista. No yksi ihmisikä sinne tänne ja koska hissun kissun hyvää tulee, saatiin majakka vihdoin ja viimein vuonna 1531 valmiiksi. Sitäpaitsi entisaikojen hiidenmaalaiset hyötyivät haaksirikoista. He hankkivat tuloja pelastamalla miehiä ja lasteja veden varasta. Alkuajat tornin huipussa polteltiin roviota, jossa useiden vuosisatojen aikana ehti palaa klapi jos toinenkin. Lopulta tuli korvattiin öljyllä-, petrolilla-, kaasulla- ja viimein sähkövaloin.


Merirosvot sytyttelivät kokkoja, jotka ohjasivat laivoja tarkoituksellisesti karikoille, jolloin ryöstely kävi lasten leikistä

Portaikko oli jyrkkä, ahdas ja hämärä, ja askelmat on tehty jättiläisille. Lisäksi luolamaisessa käytävässä haisi ummehtuneelta kellarilta. Majakka alkoi rappeutua, kun se 1980-luvulla maalattiin öljymaalilla. Ulkopinta ei enää hengittänyt, eikä kosteus päässyt haihtumaan. Lopulta se korjattiin perusteellisesti teräsbetonilla

Majakkaseikkailumme jatkui vielä Hiidenmaan pohjoisosaan Tahkunan majakalle. Valurautainen majakka valmistui vuonna 1875. Tämäkin rakennelma ostettiin Pariisin maailmannäyttelystä. 


Sievän majakan korkeus on 39,6 metriä

Miltähän on mahtanut entisajan majakanvartijasta tuntua? Nämä erakoituneet sankarit kiipesivät ylhäiseen yksinäisyyteen yö toisensa jälkeen ja valvoivat urhoollisesti silmäpussit silmien alla, etteivät laivat vaan haaksirikkoutuisi matalikolla. Ainakin heitä auttoi pirtu, jota oli jatkuvasti tarjolla, sillä laitteita, linssejä ja ikkunoita ei putsattu linnunkakasta Ajaxilla eikä kiilloteltu pelkällä vedellä.


Vanha lyhtykupoli

Rikkonaista rantaa

Portaikko oli valurautainen

Majakan huippua asuttivat pääskyt

Niemenkärkeen oli pystytetty m/s Estonian muistomerkki. Ainoastaan silloin, kun tuuli on yhtä voimakas ja puhaltaa juuri samasta suunnasta kuin turmayönä, voi kuulla kellon soivan


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti