lauantai 4. tammikuuta 2014

Varadero, Kuuba

Rommin polttoa ja sikarin juontia

Varaderon altailla

Tämän talven matkakenoarvonnassa voittolipuke osui Kuuban kohdalle. Valintaa edisti maan erikoinen historia, kulttuuri, lapsiystävällisyys sekä yllättäen kohdallemme osuneet suorat lennot ja kahden viikon lomavapaat. Kolumbuksen vuonna 1492 ”löytämä” ja Fidelin velipojan tätänykyä johtama Karibian saarivaltio tunnettaneen parhaiten sikareista, rommista, Che Guevarasta, arkkitehtuurista sekä vanhoista amerikanraudoista.


Maleconin rantabulevardi Havannassa

Maan värikäs historia 1500-luvulta näihin päiviin on todellakin ainutlaatuinen maapallon mittakaavassa. Konkistadooreista ja siirtomaaheruusajoista on ollut vaiherikas matka vallankumoukseen ja sosialismiin. Kun espanjalaiset saapuivat 1500-luvulta alkaen Kuubaan, orjuuttivat he näännyttäville viljelyplantaaseilleen silloiset Kuubaa kansoittaneet tainointiaanit. Tästä seurasi, että kokonaiset intiaanikylät tekivät joukkoitsemurhia välttääkseen julman kohtalon. Lisäksi eurooppalaiset taudit koituivat useiden alkuperäisasukkaiden kohtaloksi. Muutamassa vuosikymmenessä intiaaniväestön määrä putosikin vain muutamaan tuhanteen. Kahvi- ja sokeriruokoplantaaseille tuotiin 1500-luvulla myös suuria määriä orjia Afrikasta. Tänä päivänä Kuuba onkin todellinen rotujen sekoitusastia.


Torvensoittaja Havannassa

Vallankumousvuotena 1959 Fidel Castro astui Kuuban valtionjohdon puikkoihin. Alkujaan Castron johtama sissiliike koostui liberaaleista ja maltillisista vasemmistolaisista, mutta myöhemmin hän julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistinen, keskitti vallan omiin käsiinsä, perui vapaat vaalit ja unohti lupauksensa vanhan  perustuslain kunnioittamisesta. 1960-luvulla Fidel Castro ja hänen läheinen kamraattinsa, Kuuban valtionpankin johtaja Ernesto "Che" Guevara yrittivät markkinoida castrolaista sosialismia muihin Latinalaisen Amerikan maihin, joihin lähetettiin runsaasti rahaa, aseita ja sissisodan asiantuntijoita. Yrityksistä huolimatta ideologia ei juuri saavuttanut näissä maissa vastakaikua eivätkä talonpojat innostuneet sosialismin mukaisesta tuotantovälineiden yhteisomistuksesta. Fideli ja Che ajautuivat eripuraan, jolloin Keke pakkasi kapsäkkinsä ja lähti Kuubasta vuonna 1965. Hän sai surmansa Boliviassa vuonna 1967 jatkaessaan ideologista kapinaansa.


Ikoniksi nousseen Che Guevaran seinäkuva Havannan kadulla

Fidel Castron luovuttua vallasta helmikuussa 2008 Kuuban kansantaloutta on hieman avattu

Rommia kurkun täydeltä

Matkaseuraksi saimme iloksemme urhoolliset vantaalaiset seikkailijaystävämme Maken ja Sannan. Matkamme alkoikin joukolla mukavasti Helsinki-Vantaan lentoaseman loungessa, jossa Riina-serkku työskentelee. Saimme tuntea itsemme melkein julkkiksiksi mutustellessamme ilmaista aamupalaa samassa tilassa stadioneita täyteen myyneen ”sokka irti”-tyypin kanssa. Lentomatka sujui todella hyvin, vaikka kahdentoistatunnin ja melkein kaksivuotiaan nassesedän yhdistelmä saattaa kuulostaakin aikamoiselta trilleriltä. Kuitenkin ainoa koko lentomatkan aikana kuultu protesti johtui siitä, että Leevi ei saanut heti itse kuvata ikkunasta näkyviä koralliriuttoja ja trooppisia hiekkasaaria, kun kamera otettiin esiin.


Karibian riuttoja

Leevi tutkii kameraa

Varaderon lentoasemalla tarkastukset sujuivat jokseenkin hitaasti. Jonottaessa silmiin pistivät naisten työasujen erittäin lyhyet hameenhelmat. Räiskäle ulottui juuri ja juuri vesirajan yli, oli kyse sitten siivoojan tai vartijan asusta. Kyseisen tyyppisiä pikkutuhmia univormuja on nähnyt aikaisemmin lähinnä naamiaiskaupoissa. Jäimme kaiken lisäksi kiinni salakuljetuksesta, kun banaanimme paljastui läpivalaisussa ja lensi roskikseen. Laukustamme löydettiin myös viinirypäleet ja mandariinit jotka kokivat saman julman kohtalon ja näin uhkamme maan hedelmätarhausbisnestä ja biodiversiteettiä kohtaan oli eliminoitu. Jaffakeksit jäivät paljastumatta ja saapuivat näin laittomasti maahan.


Varaderon sileähiekkainen ranta on 20 km pitkä

Ensimmäiseksi kohteeksemme Kuubassa olimme valinneet viideksi yöksi Varaderon turistintäytteiset hiekkarannat, koska halusimme rentoutua ja toeta -7 tunnin aikaerosta. Pääsimme hotellille sutjakkaasti taksilla ja tukolla turistipesoja, joita sai vaihdettua vasta Kuubassa. Varaderon alueelle päästäkseen on ohitettava rajatarkastus, koska tavallisilla kuubalaisilla ei ole alueelle ilmeisesti mitään asiaa ilman hyvää syytä. Jo taksin ikkunasta näimme, että Varaderossa ei ole oikein mitään nähtävää. Aluetta hallitsevat jättisuuret hotellit, jotka levittäytyvät rantaan asti. Useista rantalomakohteista tutut rantabulevardit ja niiden kuppilat puuttuvat tyystin. Halitsevana ideana varaderossa ovatkin all inclusive-kompleksit, jolloin hotelleista löytyvät omat ravintolat, rantabaarit ja kaikki, mitä homo sapiens löhölomaltaan tarvitsee.

 
Hotellin uima-allas

Hotellimme osoittautui oikein mukavaksi ja viihtyisäksi, joskin ensisilmäyksellä kuubalaisittain neljän tähden hotelliksi arvioituna lievästi rempsallaan olevaksi. Huoneemme sijaitsi uusimmassa siivessä, joten lähin allasalueemme (joita hotellissa oli kolmisen kappaletta) oli ehdottomasti kivoin. Lisäksi altaan lähellä oli pieni leikkipuisto ja iso puutarha. Huonekin oli ihan kotoisa huolimatta autotienäkymästä, vuotavista vessanpöntöstä ja katosta sekä muurahaisarmeijasta, jonka marssipolku kulki eteisemme läpi.


Hotellimme nasta rantabaari

Polku rannalle

Aaltoja

All inclusive-hotellit ovat ehdottomasti hyvä valinta mikäli haluaan rentoutua lomallaan. Hotellit ovat hyvin varusteltuja ja kaikkia ikäryhmiä on ajateltu vauvasta vaariin. Hotelleissa järjestetään kaikenlaista ohjelmaa ilmaiseksi aina salsatunneista veneajeluihin ja musiikista lavaesityksiin (tosin niin hyvässä kuin pahassakin). Hotellissamme esimerkiksi järjestettiin altaalla joka päivä kello viiden aikaan syvää myötähäpeää synnyttäviä "grazy games"-leikkejä, joiden sisältö muistutti lähinnä opiskelijabileitä eli lyhyesti ilmaistuna: "sexy dancing" ja kaljanjuonti. Lisäksi juontaja rikkoi pahaa aavistamattomien aurinkotuolien valtaajien tärykalvot korottamalla mikrofonin desibelit äärimmilleen.


Palmun latvuskerrasto

Saapuessamme hotellille ranteeseemme sinetöitiin sininen ranneke, joka osoitti kelpoisuutemme rajattomaan tarjoiluun. Sapuskaa sai kahdesta buffetravintolasta kolme kertaa päivässä mutta snaksejä ja juotavaa sai tilata rajattomasti pitkin päivää useasta baarista. Jos halusi yhteen neljästä a la carte ravintolasta (meksikolainen, kiinalainen, karibialainen ja italialainen) piti varaus tehdä hyvissä ajoin etukäteen.


Sikareita ja mohitoja

Koska aikaero Suomeen on seitsemän tuntia, osoittautui se hankalahkoksi kuroa umpeen. Leevi herätti joka aamu puoli kahden ja viiden välillä. Ja kun aamupalan tarjoilu alkoi vasta puoli kahdeksan, ehti nälkä jo melkoisesti yllättää.


Leevi ihastui pinacoladaan

Varaderon talvi-ilmasto tuntuu ihanteelliselta kaamoksen kiristämille nahoille. Ilmankosteus ei ole niin suuri, kuin lähempänä päiväntasaajaa sijaitsevissa maissa ja lämpötila on juuri sopiva. Lisäksi vilvoittava tuuli puhaltaa lähes koko ajan. Rantalomailuun Varadero onkin huippupaikka sillä harvemmin uima-altaalta on 30 metriä sileälle hiekkarannalle. Ranta ei ole maailman kaunein paratiisiranta mutta parasta on kuitenkin rauha, sillä sieltä puuttuu täysin monista muista lomakohteista tuttu jatkuva ja häiritsevä rantakaupustelu.


Temppu-Laura

Make aallon vietävänä

Pojat kävivät melomassa tyynenveden aikaan

Varaderossa on vain pieni keskusta, jossa on lähinnä muutamia tavallisia pikkuhotelleja, ravintoloita ja matkamuistokojuja. Päätimme suunnata katsastamaan paikan kolmantena päivänä. Pysähdyimme ensimmäiseksi ostoskeskuksessa, missä kauppasaarron vaikutukset näkyivät heti tarjonnasa. Niin vaate- kuin ruokakauppojenkin tarjonta oli kovin niukkaa ja kaupat puolityhjiä. Missään mailmassa emme ole nähneet niin suppeaa tavaramäärää. Ruokaupassakin tarjonta koostui pääosin kekseistä ja rommista. Esimerkiksi coca-colaa ei saanut kaupasta vaan ainoa myytävä kolajuoma oli paikallinen tucola, joka valitettavasti maistui hajuvedelle.


Toinen kahdesta Varaderon ostarista

Jatkoimme matkaa kopukkakyydillä Josone-puistoon. Siellä suurimmat nähtävyydet olivat puluhotelli sekä kanalaumat, joita johtivat kukkoilevat koiraat. Havaitsimme kuitenkin, että vaikka maa on selvästi köyhä, se ei ole ollenkaan likainen ja suttuinen kuten vaikkapa Intia. Puistoista ja kaduilta ei juurikaan löydy roskia ja muutenkin yleisilme on siisti. Talot ja autot ovat rempallaan mutta niistä pidetään kuitenkin huolta. Useat ikivanhat amerikaraudat ja ladat ovat vastamaalattuja.


Peruspuisto

Varjoja

Oikeutta puluille! Samanlainen puluhotelli Esplanadille

Polle Koninkauluksen kyydissä

Puiston jälkeen koni kärryytteli meidät vielä matkamuistomarkkinoille. Vaikka kojuja oli muutamia kymmeniä, voisi myyntiartikkelit jakaa noin kuuteen kategoriaan; rantamekot, puiset koriste-esineet, nahkasandaalit, korut ja kangaskassit sekä taulut.


Hyppy ilosta



Kippurahäntäisiä liskoja näkyi paljon

Hotellin palmujensiistijä hommissa

Vanha kaara

Laura, Leevi ja Simberton




Plussat ja miinukset Varaderon alueesta

+ hotellit aivan rannalla
+ ihana ilmasto
+ ei kaupustelua
+ all inclusiven helppous
+ lapsiystävällinen
+ rentouttava
+ siisti

- ei paikallista kulttuuria
- ei nähtävää
- ei shoppailtavaa
- kallis






Kokin nimmari?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti