keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Havanna, Kuuba

Kaupunkielämää salsarytmissä

 

Vanhankaupungin kyytipalvelu

Leppoisan maaseutuloman jälkeen hyppäsimme taas taksin kyytiin, joka kärryytti meidät legendaariseen Havannaan. 1920-luvulla kieltolain aikaan Havannasta tuli suosittu yhdysvaltalaisturistien kohde ja se toimikin amerikkalaisten uhkapeli ja viinanvetopaikkana aina Castron valtaannousuun saakka. Suurin osa yökerhoista ja kasinoista suljettiin Kuuban vallankumouksen ja kauppasaarron jälkeen vuonna 1959, jonka jälkeen hienot rakennukset alkoivat rapistua rikkauksien valahdettua ulos maasta. Odotuksemme olivat korkealla ja mielikuvamme amerikanraudoista ja karamellinvärisistä taloista kiiluivat verkkokalvoilla.


Vanhemmat, loistonaikansa kauan sitten nähneet, rakennukset...

...Ja vähän uudempaa neuvostohenkistä rakennuskantaa Maleconin noin 5 km:n pituisella rantakadulla

Lippuähky toivotti tervetulleeksi

Heti Havannaan saapuessamme henkitorveen pöllähti aikamoiset pakokaasunkatkut, sillä kaupungin liikennettä dominoivissa vanhoissa autoissa ei katalysaattoreita paljon tunneta. Hotellimme osoittautui kohtalaisen perinteiseksi perusmurjuksi, jonka siivooja oli suihkuttanut ilmanraikastimella ennen saapumistamme hengityskelvottomaksi. Pienen tuulettelun jälkeen saimme kuitenkin onnekkaasti vaihdettua parfyymiödöörit pakokaasun katkuun. Asuinluukkumme sijaitsi nelikaistaisen bulevardin varrella ensimmäisessä kerroksessa, missä liikenteen desibelit nousivat kohtalaisen korkeiksi kuulovempaimillemme. Meteliä ei helpottanut vanhojen museoautojen vimmainen kaasuttelu ja kiihdyttely alla olevalla pitkällä suoralla. Huomasimme kuitenkin tulevana yönä, että vanhat ystävämme, vessapaperitollot (siis korvissa), tuudittivat hellästi satunnaisseikkailijat untenmaille ja metakka vaihtuikin lopulta vain tasaiseksi taustahyrinäksi. Vähemmän yllättäen myös vessanpönttö laukesi heti ensimmäisissä istunnoissa, eikä tee-se-itse insinöörimmekään kikat suihkusta rakennettuine pumppuineen saaneet sitä enää toimimaan. Siinä mielessä voitaneen todeta, että Kuubassa hinta-laatu-suhde asumisen suhteen on ehkä maailman huonoin. Tästäkin hotellihuoneesta sai nimittäin pulittaa 40 dollaria yöltä.


Tämä sininen rakennus tässä keskellä oli hotellimme

Siivoojan romanttinen näkemys pyyhkeiden sisimmästä olemuksesta

Pienen totuttelun jälkeen Havanna osoittautuikin todella mielenkiintoiseksi paikaksi. Kävelimme pitkin vanhan kaupungin katuja ja panimme merkille, että ihmiset viettävät suurimman osan päivästä kadulla seurustellen toistensa kanssa. Asunnot ikään kuin levittyivät kaduille asti. Ovet olivat sepposen selällään ja usein olohuoneisiin oli suorat näkymät. Kaduilla pelattiin baseballia, jalkapalloa ja shakkia ja näimme myös lasten ratsastelevan ponilla iltahämärän aikaan keskellä katua. Koska kaikesta on pulaa, eikä esimerkiksi kahviloita ja kuppiloita ole pääasiassa kuin turistialueella, on ihmisten keksittävä muita viihtymisen muotoja.


Saa nipistää

Siirtomaatyylinen kävelykatu suojaa paahteelta

Shakin peluuta

Pyykit kuivumassa raikkaassa kaupunki-ilmassa

Kävelykatu hotellimme edessä myi taidetta

Värejä

Havannan vanhakaupunki on itseoikeutetusti valittu suojelukohteeksi ja alue edustaa periaatteessa juuri sitä mielikuvaa, mikä useilla vierailijoilla on Havannasta. Vanhoja autoja saa ihastella mukulakivikaduilla espanjalaistyylisten talojen taustoittaessa täydellistä valokuvanäkymää. Habana Viejassa on myös hienoja aukioita, joiden laitamien kahvilat ja ravintolat ovat kuitenkin aikamoisen tyyriitä.


Plaza Viejan rakennukset olivat alunperin rikkaiden yksityiskoteja

Vallankumouksellinen pyrkii yli esteiden

Kaulassa olevassa lapussa luki nimi ja ammatti: Camelita ja museo-opas

Yksi legendaarisimmista aukioista on Plaza de la Revolucion eli vallankumouksen aukio, jonka reunalla sijaitsee sisäministeriön rakennus. Talo itsessään on vaatimattoman näköinen, aivan kuten muutkin sosialistiset rakennelmat, mutta sen seinään on ikuistettu itse Che Guevaran naamavärkki. Aukiokaan ei ole hääppöinen ilmestys. Kyseessä on lähinnä vain valtavan suuri tyhjä alue, jonne mahdollisimman moni mahtuisi silloin, kun paraateja tai joukkokokoontumisisa järjestetään.


Satunnaisseikkailijat vallankumousaukiolla

Kookostakseille oli oma parkkipaikkansa

Musiikilta ei Havannassa voi välttyä, kulki sitten missä tahansa päin kaupunkia. Rumban ja salsan rytmit kiirivät kaduille autoista, asunnoista ja baareista. Livemusiikki oli läsnä joka ravintolassa, minne pysähdyimme. Musisoinnin jälkeen soittajat kiersivät ja keräsivät almuja esityksestään, josta annoimme lantteja kiitokseksi. Muusikot todella osasivat hommansa ja voisikin todeta, että he erosivat helsinkiläisestä romanikatumuusikosta kuin yö päivästä. Valitettavasti lapsiperheenä jouduimme jättämään Havannan yöelämän väliin. Voimme vain kuvitella, kuinka hyvä meininki auringon laskettua alkaa.


Kiertävät ravintolamuusikot

Leevi sai oman kattauksen Plaza Viejan liian kalliissa ravintolassa

Saimme toisena Havanna-päivänä seuraksemme Maken ja Sannan, jotka saapuivat Varaderosta taksilla oppaan kera. Vaikka oppaan englanninkielentaito oli varmistettu useita kertoja varauksen yhteydessä, osoittautui se suurinpiirtein samantasoiseksi, kuin meidän espanjankielen taitomme. Kiertelimme muutamissa nähtävyyksissä ja kävimme syömässä gringojen kansoittamassa ravintolassa. Vaikka hintataso oli korkea ja sama kuin Suomessa, saimme silti matkan parhaat sapuskat syötäväksemme (eli hyvät pitsat). Kuuba kun ei oikeastaan ole kulinaristin top 10 maissa. Jos all-inclusiven hotellin ruokatarjontaa ei lasketa, söimme pääasiassa joka puolella Kuubaa munakkaita ja riisiä mustapavuilla. Joskus sipseiksi friteeratut keittobanaanit täydensivät makuelämystämme.


Kävimme moikkaamassa myös kukkulan päällä hengailevaa Kristus-patsasta, jolle oli  iskenyt jano keskipäivän kuumuudessa. "Dos pina coladas, por favor."

Patsaalta oli näköalat vanhaan kaupunkiin

Sokeriruo'on tiristyskone

Lisko

Vierailimme sikarikaupassa, jossa ukkeli esitteli sikarin valmistuksen vaiheita

Kääryleet valmistuvat

Havanna on reilun kahden miljoonan asukkaan kaupunki, joka todella hurmaa kävijänsä viehättävästi rapistuneilla rakennuksilla ja menneen ajan tunnelmalla. Mukulakivikaduilla köröttelevät vanhat autot, vallankumousaiheinen katutaide, rommidrinkit ja sikaria tupruttelevat paikalliset ovat klassinen kuva Havannasta. Tosin feikkejä sikarinpolttelijoita vasta riittääkin. He ovat sonnustautuneet vanhantyylisiin vaatteisiin ja antavat kuvata itseään yhdestä turistipesosta.


Matkamuistoja

Epäaidon sikarintupruttelijan tunnistaa mm. tekosikarista, joka pysyy huulien välissä puutikun avulla

Aidon tupruttelijan tunnistaa yllä leijuvatsa savupilvestä. Kuvassa vartija Partagasin vanhalla sikaritehtaalla

Kävimme myös vanhalla hautausmaalla nimeltään Cementerio Cristóbal Colón. Vuonna 1876 perustetulla hautausmaalla on lähes miljoona hautaa.


Elävien ja kuolleiden baana
Enkeli

Matkalla kaupungin halki:


Vähän pinnalta rapistuneet

Katu ja täti
 
Capitolio on rakennettu Washingtonin vastaavaa kopioiden

Lisää vanhankaupungin tunnelmia:


Kirkko

Toinen kirkko

Nojailua

Kapellimestari johti kakofonista orkesteria

Antikvariaattikojuja

Elävä pronssipatsas pysähtyi poseeraamaan ohi kävellessään

Kissaa haukotuttaa

Koira sammui jo

Riksa

Parvekkeet

Taksijono

Mummot istuskelemassa

Halojaa

Kitaransoittaja

Kampaamopalvelu

Vanhan kaupungin kaduilla istui ennustajia

Vanhat tekstit seinässä

Pirssi

Hedelmäfillari

Katusoittaja, johon koko "bändi" oli kytketty

Jädenaamari

Autot liikennevaloissa

Turistimarkkinat

Tosihyviä munkkipötkylöitä

Juomatauko

Malecon illalla

Auringonlaskun aikaan
Espanjalaista siirtomaa-arkkitehtuuria iltavalaistuksessa

Valoja yössä


Laura, Simo ja Papu






Havanna plussat ja miinukset

+ katumuusikot
+ vanhat autot
+ kauniit rakennukset
+ ei häiritsevää kaupustelua

- liikenne ja pakokaasut
- kallis









Maailmanpyörä, joka viuhtoi ympäri hirveää vauhtia

Vielä yksi hieno vanha auto