lauantai 15. maaliskuuta 2014

Boca de Guama, Kuuba

Ötököiden ja intiaanien vanhoilla asuinmailla

Taino-intiaanien arkkitehtuuria

Havannan jälkeen olikin sitten vuorossa kuubaretken toinen luonto-osuus. Pakkasimme rinkkamme ja lähdimme taksikyydillä kohti Cianaga de Zapatan niemimaata kohteenamme Boca de Guama. Havannasta ulos päästyämme alkoi moottoritie. Emme ole koskaan nähneet niin pitkää ja suoraa tietä, joka jatkui kuin viivoittimella vedettynä, koko kaksituntisen matkan. Muuta liikennettä ei nelikaistaisella moottoritiellä juurikaan ollut. Jos autossa olisi ollut vakionopeuden säädin, kuski olisi oikeastaan voinut vääntää istuimensa ala-asentoon ja ottaa ajon aikana päivätirsat, niin monotonista matkanteko oli. Kuski totesikin, että tie on todella vaarallinen varsinkin öisin, koska nukahtamisriski tällä tiellä on järjettömän suuri.


Saimme kyydin Boga de Guaman krokotiilifarmille asti. Farmille saapuu Varaderosta päivittäin bussilasteittain turisteja päiväretkille, joten paikka on pieni häivähdys länsimaista kulttuuria köyhän Kuuban keskellä. Onnellisena pienestä kaupasta, laura hamstrasi pillimehua ja ylihintaisia springlesejä tulevia päiviä varten, sillä olimme varanneet bungalowin kahdeksi yöksi viidakon keskeltä suoalueelta.


Rekkari

Olimme pysähtyneet matkalla turisti-infoon ja varanneet muutaman tunnin suoretken samalle päivälle läheiseen kansallispuistoon flamingoja bongaamaan. Söimme lounaan, joka sisälsi mm. ylikäynyttä mangomehua ja jäimme odottelemaan oppaan saapumista vatsa pulputtaen. Lopulta opas, kuski ja amerikanrauta saapuivat. Koska suunnitelmissamme oli majoittua hotellibungaloweihin vasta illalla (hotelli sijaitsi kaukana venematkan päässä), meillä oli matkatavarat mukanamme. Oppaan mielestä oli turvallisempaa ottaa laukut mukaan, kuin jättää ne ravintolaan, joten ahtauduimme laukkujen kanssa autoon ja lähdimme kohti puistoa.


Matkalaukkujen luontoretki

Kylänraittia

Playa Largalla oli tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä

Kyltti kansallispuiston portilla

Kuski taluttaa pientä kaveria

Flamingot kahluulla

Itsenäinen lampsuttelija

Cienaga de Zapatassa on Kuuban monimuotoisin ekosysteemi. Ajoimme läpi metsän kohti suolaista suo-aluetta, joka on lintubongaajien paratiisipaikka. Erityisesti flamingot vetävät bongareita paikalle. Alueella asustaa myös kaksi krokotiililajia, joista toisen ovat oppaan mukaan amerikkalaiset tuoneet alueelle. Näimme paljon flamingoja mutta krokotiilit jäivät huomaamatta.


Lentävät vaaleanpunaiset ohjukset

Safariautomme

Lefa ja opas

Mangroven ilmajuuria suolavedessä

Sudenkorento

Iloinen matkustaja

Suoreissun jälkeen saimme venekyydin hotellillemme, jossa itse Fidelin sanottiin viihtyneen lomillansa. Ajoimme läpi muutaman kilometrin pituisen kanaalin ja päädyimme suurehkolle järvelle. Kiisimme tyynen veden halki aina järven toiseen päähän asti, jossa bungalowimme odottikin kauniina horisontissa ilta-auringon valossa. Paikalla oli joskus ennen muinoin ollut Taino-intiaanien kylä ja hotellin esitteessä sanottiinkin, että alue on ”restauroitu” samanlaiseksi, kuin alkuperäinen intiaanikylä oli ollut. Restauroinnista tuskin kuitenkaan oli kyse, sillä espanjalaiset olivat kukistaneet intiaanit jo 1500-luvun alkupuolella. Lähemmäksi saapuessamme alkoi totuuskin hotellin todellisesta tilasta myös paljastua. Vähemmän yllättäen nettisivujen ja esitteiden antama kuva hotellista oli hieman liiankin siloiteltu.  Itse asiassa tarkemmin katsottuna esitteen valokuvatkin olivat jo 80-luvulta hiustyylistä ja muodista päätellen. ”Hääseurueille sopiva hotelli” paljastui lähinnä lahosienen ajat sitten syömäksi rähjäiseksi kompleksiksi. Saimme selville, että bungalowit olivat rakennettu jo 60-luvulla, jonka jälkeen alueella oli ollut tulipalo ja muutama myrsky, joten bisnekset olivat hieman ajan saatossa kärsineet. Joka tapauksessa koko mesta oli romahtamispisteessä ja lähes autio. Laudoitettujen kävelyteiden lankuista osa puuttui ja osa oli irtonaisia. Meitä kehotettiin jopa kävelemään keskellä tietä, jotta henkilövahingoilta vältyttäisiin.


Edessä häämöttävät bungalowit "Laguna del Tesoro" eli aarrejärvellä

Kaula mutkalla

Siipien kuivattelija bungalowin katolla

Ilta-auringossa

Olkkari edusti minimalismia

Löysimme oman bungalowimme lopulta sokkeloituamme aikamme kuudesta saaresta koostuvalla alueella (opaskyltit olivat lahonneet ajat sitten). Päätimme olla purkamatta laukkujamme, sillä ainoa puhdas paikka, mihin olisimme voineet vaatteemme asettaa, oli tyhjä jääkaappi. Lähdimme sen sijaan illalliselle, missä kohtasimme muutaman muun hotelliin eksyneen seurueen. Viini näytti maistuvan. Ehkä he juhlivat läheisestä kosketuksestaan luontoon, jossa sielu lepää hektisen maailman pyörteiden keskellä tai sitten he joivat humaltuakseen, jotta selviäisivät ilman hermoromahdusta tulevasta yöstä. Pois ei nimittäin päässyt kuin vasta aamulla. Söimme sapuskat ja lampsimme takaisin kämpille.


Illan sapuskat

Auringon laskeutuessa saapuivat myös hyttyskomppaniat. Onneksi olimme osanneet odottaa valloitusta, joten reilut sumutteet ihollamme säästyimme jälleen pahemmilta henkilövahingoilta.


Heijastumia

Kuunsirppi

Kävimme nukkumaan mutta nopeasti huomasimme huoneen lämpötilassa pieniä ongelmia: ilmastointi puhalsi ainoastaan arktista talvi-ilmastoa, eikä säädintä ollut missään. Laite oli pakko pitää päällä, koska kuuman kostea ja hiostava suoilma oli aivan liian tukala nukkumiseen. Ainoa tapa säätää laitetta oli siis heilua töpselin kanssa. Ensimmänen puolikas yöstä menikin sitten Lauralla töpseliä sisään ja ulos työnnellen, kun hän yritti ylläpitää sopivaa subtrooppista ilmanalaa. ”Painajainen bungalowissa”-show alkoi kuitenkin vasta aamuyöstä, kun Simo kuuli jotain epämääräisen tasaista rapsutusta, pomppasi ylös ja alkoi tutkia valokeilalla Leevin sängyn aluetta. Sängyn reunasta paljastui lopulta pitkään kestäneen jahdin jälkeen suurehko torakka, joka yritti sinnikkäästi kiivetä yhä uudelleen sängyn sisälle pahaa aavistamattoman seikkailijataaperon seuraksi. Koska torakka jatkoi itsepintaisesti valloitusyrityksiään aina valon siirtyessä pois ja löytyi lopulta jo taaperon vierestä, ei meidän auttanut kuin evakuoida Leevi isoon sänkyyn. Yö loppui kuitenkin lyhyeen, sillä hetken päästä jokin iso ja musta elikko tipahti katosta lattialle kuuluvasti mätkähtäen. Olipa kyse sitten siitä samasta stuntman-torakasta tai jostain ennentuntematomasta elämänmuodosta, oli kuitenkin tullut aika alkaa suunnitella lopullista evakuointia. Aamupalan jälkeen silmäystäkään nukkumattomina, uudelleenpakkasimme kapsäkkimme tavara kerrallaan ehkäistäksemme epämääräisten salamatkustajien läsnäolon, koska lääkepussukassa oli viimeisten havaintojen valossa nähty heiluvat antennit. Lopulta seisoimme venelaiturilla odottaen moottoriveneen ääntä ja pelastajien saapumista. Emme olleet ainoita. Seurue majoitukseen pettyneitä ranskalaisiakin oli päättänyt poistua paikalta nopeasti. Heidän suurin huolenaiheensa oli jo ennen aikataulua lähtenyt venevuoro. Ilmeisesti lähtijöitä oli ollut enemmänkin ja aamun vene oli täyttynyt samantien matkustajista. Saimme kuitenkin lisävuoron ajamaan meidät takaisin rantaan.


Sammakon territoriolla

Aamuauringossa

Aamujoikut marakassien säestyksellä

Rauha

Piccolo haki laukut veneellä

Pelastusalusta odotellessa

Järvi aamun tyyneydessä

Veneessä

Pääsimme viimein sujuvasti veneellä rantaan asti, missä edellisen päivän nuori herrasmieskuski oli jo odottamassa meitä. Saimme sovittua kyydin hinnan takaisin Varaderoon, missä ajoimme takaisin tuttuun ja turvalliseen hotelliimme.


Risteyksessä

Kantohommia

Isolla kirkolla

Leevi huilasi matkan aikana

Sisäänkirjautumisen jälkeen huomasimme kuitenkin yhden matkalaukun puuttuvan. Olimme unohtaneet sen venesataman ravintolaan. Koko valoisa aika menikin sitten laukun takaisin metsästykseen ja henkisten jäähyväisten jättämiseen laukun sisällölle. Yritimme hankkia ravintolan puhelinnumeroa ja soittelimme jollekin krokotiilinmetsästäjälle, joka sattui vain asumaan niillä seuduilla. Lopulta hotelliaulan retkimyyjä onnistui löytämään puhelinnumeron ja sai yhteyden ravintolaan, missä laukku oli otettu talteen. Punainen matkalaukku saapuikin sitten yksityisellä taksikyydillä alkuillasta. Voitaneen todellakin todeta, että kuubalaisten rehellisyys todella yllätti, koska sisällön arvo oli reilusti suurempi, kuin laukun saaman taksimatkan hinta.


Leevin viimeisen päivän loppufiilistelyt rannalla

Uusi vuosi osui viimeiselle illalle

Hedelmätarjoiluja

Laardineito

Poikien viimeiset sihautukset

Kuuban loman oli aika lopulta päättyä. Kuin kirsikkana kakun päällä, saimme kyydin avoautolla lentokentälle.


Kyyditys

Taxi