tiistai 24. kesäkuuta 2014

Amsterdam, Hollanti

Kaupunkipyrähdys Amsterdamiin

Sateenkaaren väreissä

Pitkän ja tuskallisen lumettoman talven näivettämänä lähdin rakkaiden sukulaisnaikkosten Arjan (kummitätönen) ja Riinan (serkkutytöntylleröinen) kanssa vapaamieliselle Amsterdamin minilomalle. Matka rajoittui kolmeen päivään ja sijoittui toukokuun puolenvälin hujakoille.


Hollanti on märkä ja lättänä

Aamu alkoi mukavasti silmäpussien viimeistellessä huolitellun matkaulkoasun sillä lähtö lentokentälle ajoittui aamuviiden pintaan. Lentoasemalla minut vastaanotti pirteä naiskaksikko, jotka olivat saapuneet kentälle jo reilua tuntia aiemmin, varmuuden vuoksi hyvissä ajoin, muutaman vartin nukkuneina. Pakkauduimme Riinan duuniareenalle Aspire Loungeen ja söimme hyvät aamupalat. Koska lähtöportti sijaitsi aivan loungen edessä, ei kiirettä tuntunut olevan. Vetkuttelun ja ei-tässä-hoppua-illuusion rikkoikin vasta se, kun kuulimme muilta henkilöiltä viimeisen kuulutuksen lennollemme jo tulleen. Ehdimme kuitenkin onneksi koneeseen pikkuspurtin jälkeen.


Keskustan sisäpihoilla

Tulppaaneja kukkatorilla

Leppoisan ja lyhyehkön lentomatkan päätteeksi saavuimme tuuliseen Hollantiin. Emme nähneet emmekä kuulleet puukenkien kalinaa mutta tulppaanin sipuleita myytiin jo heti kättelyssä asemalla, joten puolet maahan liitetystä mielikuvasta tuli samantien täytetyksi. Löysimme juna-aseman ja olimmekin kymmenen minuutin junamatkan jälkeen kätevästi kävelymatkan päässä hotellistamme. Lampsimme kongressihotellia muistuttavaan majapaikkaan muutamassa minuutissa ja saimme heti huoneen, vaikka aamupäivä oli vasta aluillaan. Majoituspaikka osoittautui varsin passeliksi. Keskustaan oli vain vartin ratikkamatka ja aamupalabuffettikin aiheutti tulevina päivinä navan pinkeyttä. Heitettyämme kapsäkit huoneeseen suuntasimme ensimmäisenä Albert Cuypstraatin ostoskadulle. Tarjontaa riitti ja muutamat pikkuostoksetkin päätyivät kassiin.


Emalia

Juustoa

Saksia

Torin ja pienen epämääräisen tapaspaikan jälkeen kuulimmekin jo lempeän pasaatituulen mukana punaisten lyhtyjen kutsun, joten meidän ei auttanut muu, kuin ottaa kutsu vastaan ja suunnata seuraavaksi kohti rakkauden temmellyskenttää.


Kortteliromantiikkaa

Punainen valo ikkunan päällä tarkoittaa, että lemmenlähettiläs on paikalla jakamassa aikaansa rahaa vastaan

Salakuvia
  
Amsterdam on maailmankuulu suvaitsevaisuudestaan, minkä perinteet ulottuvat jo 1600-luvun siirtomaa-aikoihin, jolloin Euroopan johtavassa kauppasatamassa kuhisi eri kansallisuuksia. Punaisten lyhtyjen aluekin on syntynyt jo 1200-luvulla vanhan keskustan ja sataman äärelle laivaelämäänsä tympääntyneiden merimiesten ja miksei muidenkin hiippareiden ratoksi. Vuonna 1850 Amsterdamissa oli jo yli 200 bordellia, joka on aika reilusti sen aikaiseen 200 000 asukkaaseen nähden. Se tarkoittaisi tänä päivänä suurin piirtein sitä, että pelkästään Helsingissä olisi nyt yli 600 bordellia suhteutettuna tämän hetkiseen väkimäärään.


Oude Kerkin eli vanhan kirkon ympäristöä
  
Kapeiden kujien labyrintti punaisten lyhtyjen alueella onkin oikea synninpesä: naikkosia ja muikkeleita on näyteikkunoissa kymmenittäin vinkkailemassa silmää ja heiluttamassa kankkua ohi kulkeville. Kameraansa hivelevät turistit sen sijaan saavat lähes turpaansa, tai ainakin vihaista huutoa ja näyteikkunan ryskytystä peräänsä. Kuvaaminen alueella on erittäin kiellettyä.


Kirkon heijastuma
 
Alue on kuitenkin todellinen turistinähtävyys. Pitkät oppaiden vetämät letkat vaeltavat varta vasten pällistelemään prostituoituja päivisin. Alueella vaeltaa kaiken ikäisiä ihan mummeleista nuoriin pariskuntiin, joten siellä hengaillessa ei tuntenut itseään edes ulkopuoliseksi tai millään tavalla ylimääräiseksi.


Turret vauhdissa

Innokkaat käyskentelijät kapeilla kujilla
 
Punaisten lyhtyjen kaksoissiskot ovat maailmankuuluja. Martine ja Louise Fokkens työskentelivät ilotyttöinä Amsterdamissa viitisenkymmentä vuotta ja ovat jääneet vasta lähiaikoina eläkkeelle.


Siskoksista on tehty dokumentteja ja heidän seikkailujaan voi myös lukea kirjasta ”Punaisten lyhtyjen kaksoset"

Juomatauko vanhassa perinteisessä hollantilaisessa Ruskeassa Kahvilassa

Ruskessa Kahvilassa sisustus on tupakan kellastamaa tapettia ja puuta ja valaistus hämärä
 
Jatkoimme vanhoilla kaduilla vielä vaeltelua. Illan tullen punaiset valot alkoivat heijastua kanavan veteen, missä joutsenet ja muut pullasorsat lipuvat pitkin pornokadun vartta sämpyläpalan toivossa.


Kumit kuivumassa

 Yksi punaisten lyhtyjen lemmenpesistä

Suvaitsevaisuus teki Amsterdamista myös 1960-luvulla hippikulttuurin luvatun maan sekä huumeiden käytön ja kaupan keskuksen. Pössyttely kannabiskahviloissa onkin kaupungissa niin arkipäiväistä, että on vaikea uskoa, että loppu Eurooppaa laahaa jointin vapauttamisessa valovuosien päässä. Huumeiden viljely, käyttö ja myynti on periaatteessa kielletty, mutta mietoihin huumeisiin suhtaudutaan suopeasti ja valmisteiden myyminen coffeeshopeissa on luvallista toimintaa.


Lennokasta kahvia tarjolla

Sitten possunaamaria, sisäkköä, mitä vain..

Peepshowta..

Ja lopuksi pumpernikkeliä huuleen

Seuraavana aamuna herätessämme totesimme auringon hylänneen koko kaupungin. Vettä satoi aamusta alkaen melkein koko päivän ja sadetta säesti vielä navakka tuuli.  Ainoa tauko koiranilmalta ja pilkahdus aurinkoa nähtiin tietysti juuri silloin, kun olimme asettuneet mukavasti pubiin ja saaneet siiderit eteemme. Päivä menikin ostoskadulla kirmaillessa ja ruskeissa kahviloissa tunnelmoidessa.


Koira nauttii koiranilmasta

Myrskyn riepottelemat fillarit

Elämäni ensimmäinen peili-selfie teki autuaaksi

Siideripissikset pubin lämmössä

Ukkoskuurolta suojassa

Koska säihin ei ollut tullut muutosta vielä sunnuntaihinkaan mennessä ja vettä tuli taivaalta tasaisen varmasti, päätimme voitokkaalla 2-1 äänestyksellä nuorison eduksi piipahtaa vanhassa bordellissa, jonka esite oli iloksemme tarttunut käteeni hotellin aulasta. Paikan löydettyämme varmistimme lipunmyyjältä vielä keski-ikäisen matkaseuralaisemme mielenterveyttä suojellen, ettei kyseessä varmasti ole minkäänsortin liveaktiesitys eikä paljasta peppua olisi enää tarjolla. Sopivan vastauksen saatuamme ostimme liput ja kiipesimme perinteiselle amsterdamilaiselle sisäänkäynnille, jonka ovi oli kuitenkin lukossa. Hetken päästä oven avasi kuudenkympin ylittänyt herrasmies, joka toivotti meidät tervetulleeksi. Pian paljastui, että kyseinen gentlemanni oli pyörittänyt samaista bordellia 30 vuotta. Yab Yum- niminen ilotalo olikin suljettu vasta kuusi vuotta sitten viranomaisten toimesta, jonka jälkeen paikka oli pysynyt ennallaan, kunnes ovet olivat muutama kuukausi sitten taas avautuneet, tällä kertaa ”museon” muodossa. Kyseinen paikka oli ollut Amsterdamin hienoin, kallein ja överein bordelli 70-luvulta lähtien. Asiakaskuntaan olivat kuuluneet julkkikset, poliitikot, mafia ja muut rikkaat häntäheikit. Poliitikoille oli jopa oma sisäänkäynti kaviaari-huoneeseen takaovesta, jotteivät he olisi jääneet kiinni rysänpäältä pyrkiessään sisään.


Sisäänkäynti. Yab Yumilla oli motto: ”kaikki, mitä bordellin seinien sisäpuolella tapahtuu, jää myös sinne”
 
Sisäänpääsy oli maksanut herroilta 70 € mutta sen jälkeen heidän oli pitänyt ostaa tytöille shampanjaa, jonka hintahaarukka liikkui 200-1100€/pullo välillä. Baarissa oli aina paikalla  20 tyttöjä, jotka osasivat puhua sivistyneesti päivän polttavista aiheista ja maailman tapahtumista. Kun mieluinen kumppani löytyi, sai herrasväki siirtyä 350 € tuntibudjetilla yläkerran huoneeseen etukäteismaksua vastaan. Tarina kertoi, että eräs miekkonen oli viihtynyt huoneessaan viisi päivää 20 naisen seurassa. Loppulasku lystistä oli ollut ruokineen ja juomineen noin 400 000 € luokkaa.


Baari, missä miehet tutustuivat tyttöihin

Lemmenpedit suosivat aina trendikästä leopardikuosia

Bordellin pölyisistä valokuva-arkistoista löytyi muutama vanha otos kultaisilta vuosilta

Pimp ja hänen ahkerat työmyyränsä. Kuva kaukaiselta 70-luvulta

Kaikkein parasta vierailussa oli tämän ylläolevan herran läsnäolo ja tarinat, joiden ansiosta paikka heräsi eloon aivan erityisellä tavalla. 


..Ja aiheesta kukkaruukkuun: taas sipuleita silmin pimein

Lepuuttaaksemme kummitädin silmäparia, päätimme lähteä bordellin jälkeen katsastamaan Van Goghin museon, sillä sateelle ei ollut tullut vieläkään loppua. Vincent alkoi maalaamaan vasta 27 vuotiaana ja ehti sutimaan vain kymmenisen vuotta ennen kuin mieli murtui. Hän leikkasi itseltään korvasta palan, joutui mielisairaalaan ja lopulta ampui itsensä alle nelikymppisenä. Hänen maalaukset ovat jääneet kuitenkin elämään ja nykyisin niiden arvo hipoo taivaallisia summia. Taulut näyttivät ihan kivoilta ja värikkäiltä maalautaiteeseen perehtymättömänkin silmissä. Kuvaaminen tosin oli kiellettyä, mutta mauton, lähes taiteellista ääripäätä muutoin hipova välikevennyskuva löytyi kuitenkin tähän väliin sijoitettavaksi:


Terve

Illallinen indonesialaisessa ravintolassa tarjoili jakkihedelmää, joka muistutti erehdyttävästi koostumukseltaan ja ulkonäöltään karjalanpaistia


Kaupunkitunnelmia:


Litistynyt pikkutalo

Kisuli

Kanaalit on kaivettu käsikopelolla 1600-luvulla
Ilta laskeutuu keskustan aukiolle

Laura



Rennot ranet

Amsterdam plussat ja miinukset

+ Avoin
+ Iloinen
+ Rento
+ Erilainen
+ Vähäautoinen
+ Pyöräilijän paratiisi

- Monotoninen arkkitehtuuri