maanantai 28. heinäkuuta 2014

Albena, Bulgaria (osa 3)

Guru Kumar ja muita repsahduksia

Varjoilua

Jo ensimmäisellä lomaviikolla Laura lähti etsimään sisäistä valoaan joogatunnilta. Olimme bonganneet Kumarin (kukas muukaan) ilmoitusjulisteen hotellivieraille ilmaiseksi pidettävistä joogatunneista. Tapaamisen piti olla respassa puoli kuusi mutta kun saavuimme paikalle, näimme vain vilauksen Kumarista, joka katosi  kuin pieru saharaan. Koska halusimme Lauran pääsevän kuitenkin pikaisesti lähemmäs nirvanaa, lähdimme juoksujalkaa kohti rantaa, jossa jooga oli määrä pitää.


Juliste kutsui mukaan kosmisen virran vietäväksi

Tunti oli jo alkanut, mutta urheasti Laura liittyä kahdesta henkilöstä koostuvaan mielen valaistumista tavoittelevaan suureen joukkioon. Aluksi Kumar osallistui liikkeisiin, mutta jo viiden minuutin kuluttua lopetti ja alkoi antaa vain epämääräisiä ohjeita intialaisaksentillaan. Näytti siltä, että Kumaria vaivasi ehkä darran pirulainen, liekö edellispäivän iltamat venyneet pikkutunneille asti vai kuvitteliko Laura vain. Kumar käveli hermostuneesti edestakaisin, ja näytti siltä, että kohta Kumarilta lentää laatta. Asian ajattelua ei helpottanut se, että hän toisteli "sulkekaa silmät" hikikarpalot kalvakalla otsallaan. Yksi pää polviin-venytys (joka oli enää ainoa liike, mihin hän osallistui) venyi ajallisesti niin pitkäksi, että vaikutti jo siltä, että Kumar nukahti. Loppujooga meni sujuvasti Kumarin osalta niin, että hän istui hiekalla jalat ristissä ja kuvaili, mitä pitää tehdä suurin piirtein seuraavanlaisesti: "Maatkaa ja ottakaa kiinni nilkoista". Sanojensa vakuudeksi hän taputteli kyseisiä ruumiinosia. Siinä jäi joogaajan tehtäväksi kokeilla erilaisia asentoja, kunnes Kumar nyökäytti hyväksyvästi päätään.


Kumar ja hänen seuraajansa

Laurasta tuli kuitenkin viikon mittaan Guru-Kumarin uskollinen seuraaja ja hän osallistui kaikkiin kolmeen joogatuntiin, jotka hotelli tarjosi. Hän ei antanut uskonsa horjua edes silloin, kun näki Kumarin naapurihotellin limudiskossa hytkymässä. Toisena ja kolmantena kertana hän aloitti tunnin Kumarin kanssa rohkeasti kahden. Vetonaulana ja Kumarin ensimmäisenä opetuslapsena he yhdessä keräsivät tunnin aikana aina yhdestä kolmeen muuta valonkantajaa mukaansa. Kumar ei ollut muuttanut opetusmetodejaan mutta Laura oli alkanut ymmärtää hänen paikallisella pirtuliekillään palavaa sisäistä valoaan ja tiesi, mitä Guru tarkoitti sanoessaan "kobra" taikka "kulho".


Tärkeä välitiedoite: Nasan pilotti on juuri laskeutunut Tellukselle voitokkaan avaruuden valloituksen jälkeen

Toisella viikolla Laura vihdoin ymmärsi Guru-Kumarin sanattoman ja ajattoman viestin. Tuon viestin kohti suurta salaisuutta ja tien valaistumiseen. Viestin, joka on yhdistänyt sotaisat kansat ja saattanut yksinäiset ja onnettomat kohti ykseyttä ja suurta syleilyä toistensa ja maailmankaikkeuden universumin kanssa. Viestin, joka sisälsi vain yhden suuren merkittäävän sanan: "iltapäivätissuttelu". Siihen loppui joogat mutta sisäinen rauha löytyi erivärisiä viinitippoja lasiin tiputellen ja kylmää huurtehista huulille nostellen. Lisäksi kävi myös niinkuin niin monelle sielulle vuosituhansien aikana; hurmoksen vapautuminen löysi uuden ilmentymiskanavan, vesijumpan. Näin ympyrä sulkeutui ja jo antiikin Atlantiksessa harrastettu trendilaji saavutti jumalalisen kosketuksensa Bulgarian auringon alla tuhansia vuosia myöhemmin diskojumputuksen siivittämänä.


Ensimmäisen viikon lopussa saapunut oppaan lämminhenkinen tervehdys. Mitähän tästä nyt ajattelisi.. Olimme huoneessa, kun oven alta alkoi kuulua pientä rapinaa vaivihkaan, ettei kukaan vain kuulisi... Ja sieltähän se tuikitärkeä viesti sitten saapuikin. Näin syksyn palautekeskusteluissa pomon kanssa voidaan olla yhtä mieltä siitä, että asiakkailta on kysytty heidän lomansa sujumisesta?

Rantabulevardi kultahietikolla

Saadaksemme vaihtelua Albenan maaperään, nappasimme taksin keskiviikkona Bulgarian kuuluisalle Kultahietikolle. Paikka ei jättänyt suuria ennakkoluuloja varjoonsa vaan täytti ja ylittikin odotukset. Jättisuuret hotellit ryhmittivät napakasti toisiinsa linttautuen rantaviivaa, jota jatkui pitkän matkaa. Hietikko oli katkeamaton, vaikkakin ohuehko viiva meren ja infrastruktuurin välissä täplitettynä tuhansin vuokrattavin rantatuolein. Rantabulevardi oli pitkä ja sitä reunustivat kaupat ja ravintolat perinteiseen eteläeurooppalaiseen malliin. Baarialue oli houkutteleva ja ainakin uima-allaspileitä olisi ollut tarjolla. Tiedä sitten kuinka mukavaa on uida altaassa, johon joku on todennäköisesti a) virtsannut, b) oksentanut tai c) hukkunut. Rannalla oli rennon oloisia rantabaareja ja musiikin jytke tarttui jopa pienen miehen ytimiin. Miinuspuolena on sanottava, että alueelle matkaavan on paras omaksua ja hallita aivotoiminnan täydellinen eliminointi ja vähintäänkin deliriumin alkeet.


Tequila-kärry

Juomatauko

Käväisimme pyörimässäkin

Nappikauppa

Totuus evoluutiosta

Rikkinäisiä farmareita
 
Kertakäyttö T-paitoja

Pertti ei hätää. Ruokaa saa suomeksi

Maalari

Mies nauttii baaritiskillä diskojytästä tikkari suussa kauniiden naisten vilkutellessa hänelle

Kurkistus altaalle

Kukkia

Kalastajia

Torstaina vuokrasimme polkuauton tunniksi ja huristelimme katselemaan Albenan kylää hieman ulkopuolelta. Rantaa pitkin edennyt tie ei vienyt kovinkaan pitkälle vaan maanvyörymät estivät matkan teon jo alle kilometrin jälkeen.


Ajelulla
Bisnestä ajatellen baarilla on ollut hieman huono sijainti

Eikä tarjoilijakaan ollut enää paikalla

Rapukin taisi olla jo auringossa hengiltä kärähtänyt

Tähän loppui "rantabulevardi"

Ruostunutta laituria

Ilta laskeutuu rannalle

Jätskikiska odottaa illan viimeisiä asiakkaitaan

Neuvostomöhkö kimmeltää yövalaituksessaan

Ainoa vähän tasokkampi mesta rannalla

Pieni kosmonautti maalaa tuliaisia

Perjantaina teimme ekskursion toiseen ilmansuuntaan eli Balchikiin. Albenasta parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitseva tuppukylä ei kätkenyt salaisuuksia eikä tuonut yllätyksiä. Kuljeskelimme pitkin rantakatua edes ja takas, ja koska päivä oli todella kuuma ja hiostava, yritimme ehkäistä tavalla tai toisella lämpöhalvauksen saamista. Illemmalla painostavan ilman syykin selvisi: megaukkonen ja rankkasade valloitti osan mustanmeren länsiosasta. Siitä tietenkin seurasi se, että hotellin aulan katto romahti.


Antiikkituoli ja jojo-pallo

Venesataman ravintola

F1-kuski Hämä-hämä-häkkinen

Puoti

Balchikin katuja

Jahas ja hups heijakkaa


Laura, Simo ja Papu



Pääskysten pesä










Plussat ja miinukset Albenasta

+ Mukava ilmasto heinäkuussa
+ Helppous

- Tylsä
- Persoonaton
- Liikaa turisteja
- Ahdas
- Ei nähtävyyksiä eikä nähtävää
- Ei oikeita elämyksiä
- Jokseenkin ylihinnoiteltu



Albena, Bulgaria (osa 2)

Valmismatkaajan 10 kultaista sääntöä

Rantafiilistelyä

Olimme totta tosiaan ostaneet kesäloman kunniaksi muutaman ässäarvan lähiärrältä toiveenamme pääpalkinto ja uusi kesälomakohde. Ja kuinkas ollakkaan, raaputeltuamme harmaata töhnää, saimme kuin saimmekin voittoruudut esille. Niin kun introsta jos selvisikin, tällä kertaa arpaonnemme tarjosi meille loistokkaan mahdollisuuden matkustaa Bulgarian Albenaan. Bulgaria sijaitsee Balkanilla Mustanmeren rannalla ja tarjoaa matkailijoille pääasiassa ranta- ja yöelämään keskittynyttä jäätelön- tai vaihtoehtoisesti kaljanhuuruista lomailua. Maa tunnettaneen parhaiten Suomessa suuren suosion saaneesta matkaoppaat-ohjelmasta, jossa reippaat matkalaiset käyskentelevät vyölaukut tanassa kuuman auringon alla.

Lentomme lähti aikaisin aamulla ja jo lentokentällä huomasimme olevamme oikeassa paikassa. Odotusaulassa vilahteli kompressiosukkia, joita suomen kansalaiset olivat vetäneet jalkaansa minimoidakseen vajaan kolmen tunnin lentomatkan haitat. Emme olleet muistaneet valmismatkaajien kultaista sääntöä Nro. 1: "Pakkaa hyvä ihminen kompressiosukat mukaasi." Lentomatka sujui kuitenkin ihan hyvin tennissukissakin ja pääsimme perille ilman fataaleja tukoksia.


Bulgarian peltoja lintuperspektiivistä

Lämmintä odotettavissa
   
Bussimatka hotellille sujui tuttuun tapaan oppaan selostuksen johdolla. Huolehtiva ääni kertoi meille, että hanavettä ei saanut juoda. Saimme myös kuulla hellät varoituksen sanat siitä, kuinka rakiaa eli paikallista pontikkaa ei kannattanut juoda liikaa, koska se saattaisi nousta äkkiarvaamatta huppuun. Hälytyskellomme kuitenkin kilahtivat ja sääntökirjaa hetken selailtuamme löysimme kultaisen säännön nro 2: "Juo paikallisia juomia, koska halpaa on." Pikainen silmäys selvitti myös sääntö nro 3:n, joka liittyy edelliseen sääntöseen: "Sammu, mieluiten jo tervetuliaistilaisuudessa" (jos, näin ei ole vielä käynyt, palaa pikaisesti lähtöruutuun Tangeriin ja sääntöön nro 2). 
 
Hotellille päästyämme otimme rauhassa emmekä kiirehtineet jonoon sisäänkirjautuaksemme. Ikäväksi onneksemme emme kuitenkaan muistaneet valmismatkalaisen kultaista sääntöä nro 4: "Rynni ja etuile", ja saimmekin tuta tämän mokan heti nahoissamme. Meille ja parille muulle porukalle ei ollut jäänyt enää vapaita huoneita ja saimme käyskennellä farmarit jalassa aamupäivän ja osan iltapäivääkin pitkin aurinkoista Albenaa. Lopulta meille annettiin huone, joka oli pitkien käytävien päätteenä talon taaimmaisessa nurkassa. Kuin pisteenä i:n päällä, huoneen edessä kasvoi vielä suuri paikallinen havupuu, joka peitti parvekkeeltamme kaiken näkymän ja saapuvan valon. Hetken ihmeteltyämme totesimme positiiviseen ajatteluun turvautuen sijainnin ja maisema olevan kuitenkin ihan hyviä; harvoilla on onni saada alppimainen havumetsämaisema rantalomakohteessa.


Näkymä partsilta. Antakaa saha
   
Ensimmäisen viikon aikana päiväohjelmamme koostui perinteisistä rantaleikeistä, allashippaloista puhallettavan vesiskootterin ja haikalan kanssa (jotka lojuivat hylättynä useita päiviä käytävän päässä ja jotka lopulta hetkellisesti adoptoimme), Lauran joogasta ja Simon juoksulenkeistä, auringonotosta, päiväunista ja Leevin leikki-ja kiipeilysessioista. Koska aikaa auringonottoon oli paljon, eivät satunnaisseikkailijat noudattaneet tällä kertaa valmismatkalaisen kultaista sääntöä nro 5: "Polta ja käräytä kunnolla nahkasi, näin takaat kunnon rusketuksen kotipuoleen saavuttuasi", vaan ruskistelimme ihoa hiljalleen päivä kerrallaan ilman palokuntaa.


Simpukkasoppaa a la Hans Välimäkinen

Valmismatkalaisen sääntö nro 6: "Törsää vanhempiesi rahat"
Hotellimme osoittautui silmämääräisesti arvoituna kylän parhaimmistoon kuuluvaksi. Tietysti meidän majapaikkamme sijaitsi hotellin vanhassa osassa eli sikapossusiivessä, mutta sekin osa oli remontoitu vastikään (tosin remontointitaidoista voi olla montaa mieltä, kun toisella viikolla ukkoskuuron yllätettyä aulan katto romahti ja vedet tulivat sisään). Koska piha- ja uima-allasalueen koko ei kuitenkaan ihan vastannut asiakaskapasiteettia, mikä suuressa hotellissa tuntui matkamme aikana olevan maksimissaan, olisi altaalla  vapaata aurinkotuolia etsiessä pitänyt olla vainukoira mukana. Valmismatkalaisen kultainen sääntö nro 7 kuuluukin: "Pakkaa vihikoira mukaan." Kultaisesta noutajasta on muutenkin hyötyä kuumalla kesärannalla kultaisen nesteen noutamisessa.


Paljon on porukkaa

Hotellilla oli myös useita kieltolappusia aurinkotuolien varaamisen estämiseksi. Kuitenkin jo ennen kun ehdimme edes aamupalalle oli parhaat tuolit jo varattu. Ensimmäisen päivän hyväuskoisuuden jälkeen liityimmekin rosvojoukkoon häpeilemättä. Nopeat syö hitaat-asenne toimii viidakon lisäksi ainakin uima-altailla. Kultainen sääntö nro 8 kuuluukin:"Älä piittaa tarpeettomista säännöistä niin nekään eivät piittaa sinusta."


Iltasella allasalue näytti huomattavasti houkuttelevammalta

Allasbaari taustalla

Pieni ufo laskeutui hotellin puutarhaan
 
Plussaa hotelli sai hyvästä leikkihuoneesta, joka ei tosin ollut joka päivä auki ja muutenkin aukioloajat olivat rajoitetut. Iloa lapsille ja miksei aikuisillekin toivat Lollo-kirahvi ja Bernie-nalle, jotka pyörivät hotellialueella silloin tällöin. Lapset oli huomioitu muutenkin hyvin ja heille oli järjestetty ohjattua toimintaa esim. vesijumppaa, minidiskoa ja laulutuokioita. Huoneen hintaan kuului hyvä aamiaisbuffetti ja olimme sen lisäksi ostaneet illallisbuffettipaketin, joka oli hyvä ratkaisu runsaan ja hyvän tarjontansa ansiosta (tosin kahden viikon jälkeen kaikki pöperö alkoi maistua samalta). Kun päivällä soi perinteisissä rantaravintoloissa tavallista reissuruokaa eli pizzaa, salaattia, munakasta sun muuta, oli mukavaa syödä illalla paremmin ilman, että ruokaa tarvitsi odottaa.


Perinteistä salaattia

Opas taiteili auton poskeen

Lollo, Bernie ja Papu halailivat paljon toisiansa
 
Kävimme esimmäisellä viikolla kahtena päivänä Varnassa. Ensimmäisellä kerralla menimme ostoksille uuteen kauppakeskukseen ja toisella kerralla pyörimme vanhassa kaupungissa, shoppailimme ja kävimme katsomassa delfiinishowta. Tällaisten delfiinikonseptien kannattaminenhan on kyllä ihan hölmöä; delfiinit erotetaan poikasina laumastaan ja vangitaan pieneen altaaseen, jossa koulutus alkaa. Voi vain kuvitella niin älykkäiden eläinten erosta ja vapauden menetyksestä aiheutuvaa surua. Jotkut ovat jopa kuolleet silkasta masennuksesta, lakanneet vain hengittämästä. Ei ole kovin valveutunutta toimintaa kannattaa tällaisia konsepteja. Sääntökirja avaakin taitavasti tätä pohdintaa kultaisella säännöllä nro 9:" Kotimaan moraalisäännöt eivät päde oman maan rajojen ulkopuolella". Parhaiten tämä urpoilukulttuuri kiteytynee suomalaisten matkustaessa ruotsinlaivoilla ja Tallinnan Viru-hotellissa.


Delfiinishowta katsomassa

Kuvia Varnan keskustasta:

Bulgarian lippu

Kengänkiillottaja hankkii lisätienestejä myymällä myös simpukoita

Opasteet

Torikauppaa

Kirsikkaa persikkaa

Tienestien tarkkailua. Bisneksenä painonpunnitus

Taidetta vai töhryä?

Toimivat reliikit

Keskusaukio

Käppäilykadulla

Haitarinsoittelija

Pallonmyyjä

Graffitia tunnelin seinässä

Valmismatkalaisen kultaisessa sääntökirjassa viimeisenä superextrasääntönä, sinä kaikkein kultaisimpana, on vielä sääntö nro 10:

"Poista Kalajoen lomahotellista 80-luvulta hankkimasi kiristävä hikipanta ja löysennä Torremolinoksen markkinoilta hankkimasi vyölaukun nyörejä. Heitä Turkista löytämäsi Abidas-merkkinen T-paitasi hiekalle ja anna merituulen lepatella speedoillasi. Aseta uimalasit silmillesi ja nosta kauhtunut, Las Palmasilta Pattijoelle asti kiertänyt, niin monen turistirannan hiekanjyväsen koskettanut, rakas ja nostalginen rantapyyhkeesi ilmaan ja anna tuulen tarttua siihen. Juokse ja kirmaile pitkin hiekkarantaa välittämättä ahdasmielisten reppureissaajien ja paikallisten asukkaiden pitkistä katseista. Olet valmismatkalainen ja oman elämäsi supersankari."


Laura, Leevi ja Simeon


__________________________________________________________________________


HUOMIO, OBS, ATTENTION!
Tarjolla huippumannekiineja esittelemään ensi talven lomakohteita katalogeihin. Mallit omaavat kaikki tarvittavat taidot. Työnantaja hoitakoon matkakulut ja muut kustannukset.


Nainen kokoa  M




Mies kokoa L

Taapero kokoa XS