sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Viipuri, Venäjä

"Päivä Viipurissa on kuin kymmenen muualla" 

Kauppahallin kellotorni Viipurissa

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna lähti Laura reippahin mielin jo perinteeksi muodostuneille sukukarkeloille. Nämä jo kulttimaineeseen nousseet jokavuotiset hurmosluonteiset hippalot pidettiin tänä vuonna meiltä suomalasilta aikanaan pöllityssä, nostalgisessa kaupungissa nimeltään Viipuri. Entinen Karjalan helmi, itäisen kaupan keskus ja silloisen Suomen toiseksi suurin kaupunki menetettiin itäiselle naapurille traagisesti toisessa maailmansodassa.


Vauhtia matkalle otettiin Lappeenrannasta

Sukutapaamisen ydin eli Rouhiaisten dynastia, johon Laurallakin on ilo ja kunnia kuulua, on lähtöisin Karjalasta. Joten mikäpä olisi sen kunnioittavampi tapa viettää sukutapaamista, kuin palata vanhalle suomenmaalle, jossa suvun kantahenkilöt, legendaariset Jussi ja Elsa, niin onnellisina käyskentelivät suuren lapsikatraansa kanssa vielä viime vuosisadalla. Onneksi venäläiset kuitenkin osaavat tehdä ainakin erinomaista, täydellisyyttä hipovaa, ihanaisen raikasta ja pirskahtelevan kuplivaa skumppaa, joka auttoi helpottamaan oloa ja käsittelemään tätä sodan aiheuttamaa traagista perhekohtaloa ja synnyinmaan menettämisen tuskaa. Niillä eväillä pääsimme pahimman trauman ja tunnekuohun yli ja saatoimme lipua Saimaan kanavaa pitkin kohti länttä ilman katkeruuden häivää ja sieluissamme anteeksiannon siemen.


Kohti Venäjää

Viipuri perustettiin Ruotsin marsalkka Torkkeli Knuutinpojan toimesta vuonna 1293, jolloin keskiaikaista Viipurin linnaa alettiin rakentamaan. Pitkän seitsemän vuosisataa kestäneen historiansa aikana kaupunki on kuulunut peräti viidelle eri valtiolle: Ruotsin kuningaskunnalle, Venäjän keisarikunnalle, itsenäiselle Suomen tasavallalle, Neuvostoliitolle ja lopulta Venäjälle.


Viipuri oli 1800-luvulla kansainvalinen kaupunki. Saksan-, ruotsin,- suomen-, ja venäjänkielet sekoittuivat linnan ympäristössä

Suomalaisten keskuudessa Viipuri on ollut jo pitkään suosittu viisumivapaiden risteilyjen myötä ja myös me matkustimme sinne yhden yön kestävälle minilomalle Saimaan kanavaa pitkin. Kanava vasta onkin oikea työnäyte. Sitä alettiin rakentaa vuonna 1845 ja se oli silloin suurin Suomessa toteutettu rakennustyömaa. Louhintatöissä käytettiin Suomessa ensimmäistä kertaa jopa ruutia ja kanava vihittiin käyttöönsä vuonna 1856. Sen pituus oli 58 kilometriä ja siinä oli sen maailman aikaan peräti 28 sulkua. Kanavaa laajennettiin myöhemmin laivojen suurentumisen takia ja uusi kanava vihittiin vuonna 1968. Vuonna 1963 Suomi vuokrasi Neuvostoliiton puoleisen osan ja sitä ympäröivän alueen 50 vuodeksi.


Saimaan kanava yhdistää Saimaan vesistöalueen Lappeenrannasta Viipurin kautta Suomenlahteen

Kokonaisputous Saimaalta Suomenlahdelle on keskimäärin 75,7 metriä ja se on porrastettu nykyään kahdeksalla sululla, joiden putouskorkeudet vaihtelevat 5,5 metristä 12,4 metriin

Saimaan kanavasta tuli heti suuri turistinähtävyys sen avauduttua 1856

Saimaan kanavan Suomen-puoleinen osa on kokonaisuudessaan Lappeenrannan kaupungin alueella ja sen pituus on 23,3 kilometriä. Venäjän-puoleisen osuuden pituus on 19,6 kilometriä. Mälkiä on esimmäinen sulku Suomen puolella ja sen korkeus on 12,4 m

Kanava on 50–60 metriä leveä ja enintään kuusi metriä syvä.  Kanavaa pitkin kuljetetaan pääasiassa metsä- ja kaivannaisteollisuuden raaka-aineita ja tuotteita, sekä sen lisäksi juopuneita turisteja, jotka ovat pääasiassa Suomen kansalaisia. Matka aika onkin sen verran pitkä (noin 5 tuntia), jotta suun kostuketta ja ajankulua pienessä paatissa tarvittiinkin. Laivalla tarjoiltiin myös oikein makoisaa buffettia.


Arja-tätönen laivan kannella

Hilkka ja minä

Tullimuodollisuudet veivät aikansa Viipurissa mutta pääsimme lopulta laivasta ulkotiloihin, missä bussi jo odottelikin meitä. Bussimatka osoittautui koomisesti vain kahden minuutin pituiseksi, sillä hotellimme olikin aivan sataman lähellä kauppatorin laidalla. Majoituimme kohtalaisen laadukkaaseen hotelliin, jossa lemahti vain lievästi ammoisten aikojen vodkaturistien vienohkosti jättämä tupakan aromi. Sen jälkeen lähdimmekin kauppahalliin maleksimaan ja piknikille Torkkelinpuistoon.


Kauppahallin käytävillä vastaan tulee pääasiassa suomalaisia turisteja

 Maatuskanukkeja

Lamppukauppa ja lihatiski tekevät kauppaa sulassa sovussa

Shokolaatia

Elintarvikekoju

Kuivattuja hedelmiä

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta talot ovat Viipurissa aika surkeassa kunnossa. Julkisivujen jugendkoristeet ovat rapistuneita ja sisäpihojen parvekkeet näyttävät hengenvaarallisilta. Viipurissa riittääkin rappioromantiikkaa positiivisesti ajateltuna. On rikkinäisiä ikkunoita ja maalipintansa menettäneitä koristeellisia, ennen niin ylväitä porvaristaloja. Kaupungissa on runsaasti nimekkäiden suomalaisarkkitehtien suunnittelemia vankkoja kivitaloja, jotka pysyvät edelleen pystyssä vuosikymmenten laiminlyöntienkin jälkeen. Edes iso paha susi, tässä tapauksessa Neuvostoliitto, ei ole saanut puhkuttua näitä suomalaisten pikkupossujen rakentamia kivitaloja maan tasalle. Kadulla kävellessään tuntuu, kuin katselisi aavemaista Helsinkiä pienoiskoossa. Toisaalta ei voi olla ajattelematta, kuinka sievä kaupunki olisi, jos se olisi pidetty kunnossa.


Kauppatorilta lähtevä katu on lievästi ottaen rempallaan

Sisäpihan mummeli

Uudempaa ja vanhempaa vierekkäin

Tuomiokirkon kellotapuli on 1600-luvulta

Mikael Agricolan muistomerkki Torkkelinpuistossa

Mitä tässä lukee?

Heidi puristaa tutunnäköisen hirven hauista. Jussi Mäntysen vuonna 1928 Viipurin Torkkelinpuistossa paljastettu taideteos onkin se alkuperäinen hirvipatsas. Helsingin luonnontieteellisen edessä jököttävä samannäköinen pikkuveli onkin vain kopio vuodelta 1972

Vuonna 1935 avattu Viipurin kaupunginkirjasto on merkittävä arkkitehtuurinen luomus ja pyhiinvaelluskohde kaikille funkkisfaneille.  Valkoinen palikkarakennus on  Alvar Aallon kynästä ja ainoa hänen suunnittelema pytinkinsä Venäjällä. Kirjasto sijaitsee Torkkelinpuistossa. Kirjaston pitkään jatkunut peruskorjaus valmistui 2013 ja alkuperäiseen loistoonsa kunnostettu kirjasto on vihdoin avattu taas yleisölle

Romanttinen hetki puistonpenkillä

Kesäduuni parhaimmillaan

Viiden pintaan saimme vajaan puolen tunnin opastetun bussikierroksen, missä kerrottiin pääasiassa Suomeen liittyvistä Viipurin historiallisista paikoista, rakennuksista  ja monumenteistä aivan keskustan tuntumassa.


Eliel Saarisen suunnittelema rautatieasema poltettiin sodassa  ja ainoa alkuperäinen pätkä, joka jäi jäljelle, näkyy kuvassa. Rautatieaseman tyyli muistuttaakin erehdyttävästi Helsingin juna-asemaa ja alunperin Viipurin asemaa koristivatkin kivimiesten vastinparit, naispuoliset morsiamet!

Uljas ja uhkea Lenin Punaisella torilla

Helsinkiin pääsee kyllä. Tuosta vaan ensin pusikon läpi, sitten rauta-aidan yli

Vanhan keskustan välittömästä läheisyydestä alkaa aito Neuvosto-Viipuri

Kekkosen ja Hruštšovin tekemien päätösten muistomerkkina on Viipurissa sijaitseva Druzhba, Ystävyys-hotelli. Sen viereen pysähtyivät ensimmäiset vodkaturistibussit

Kaupunkikierroksen jälkeen oli seuraavana ohjelmassa illallinen, joka olikin jo katettu minuutilleen hotellin kabinettiin.


Venäjällä kasvissyöjällä ei ole yleensä kovin luppoisat oltavat. Tällä ertaa alkupalaksi oli kurkkua, tomaattia ja paprikaa

Ilta laskeutuu Viipuriin

Vanhasta kaupungista pääsee sillan yli linnasaarelle katsomaan Viipurin linnaa, joka on Viipurin symboli ja kaupungin sydän. Aloitimmekin toisen päivän linnakierroksella. Satuimme paikalle juuri keskiaikaisten markkinoiden aikaan. Linnan pihoilla näimme ritareita varustuksissaan ja muita paikallisia keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita. Olipa paikalle eksynyt itse pyövelikin.


Rakkauslukkoja linnalle johtavan sillan kaiteessa

Evästä onkimassa

Viborg tarkoitti alkujaan ”pyhää linnaa”

Pulun päivätuokio

Linnan ikkuna

Mestari työssään

Tällä kertaa irti oli leikattu vain käsi

Hepan letitetty tukka

Toinen hepo nautti kesäpäivästä

Linnan tornista aukeaa hieno näkymä Viipurinlahdelle ja vanhan keskustan kattojen yli. Viipurin linna onkin muuten ainoa Venäjällä sijaitseva keskiaikainen linna.


Näkoalatasanne on  48.6 metriä korkealla

Portaikossa valoa toi vanha lamppu

Tornin ikkuna

Linna on hajonnut ja rakennettu uudestaan  useita kertoja

Korppikaveri

Vuohet ottivat tirsoja varjossa

Munkin syvät mietteet

Setämiehet

Otteita Viipurin päiväkirjasta:
Kesäkuun 20. päivä vuonna 1944 kello 09.00 kohtalon kellot alkoivat kumista Viipurille. Puna-armeija aloitti voimakkaan rynnistyksensä kohti Viipuria. Päivän aikaan käytiin monia kiivaita taisteluja kunnes Neuvostojoukot aloittivat läpimurtoon tähtäävän hyökkäyksen kello 13.00. Puna-armeija sai Viipurin haltuunsa hyvin helposti. Neuvostopanssarit tavoittivat Punaisenlähteentorin kello 16.30. Kello 16.45 laskeutui Suomen lippu Viipurin linnan tornista ja viisi minuuttia myöhemmin suomalaiset lennättivät Linnansillan ilmaan. Viipuri oli menetetty.





Paluu kotimaahan


Laura



Plussat ja miinukset Viipurista

+ Kompakti
+ Historiallinen
+ Viihtyisä
+ Kotoisa
+ Helposti saavutettavissa

- Rupsahtanut







"Päivä Viipurissa on kuin kymmenen muualla", Kaupunginjohtaja Arvo Tuurna 1941

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti