sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Wacken, Saksa

Viikatemiehen viimeiset viillot?

Wacken:Open:Air - since 1990.. eli tänä vuonna 25v juhlat!

Tuhansia muistoja. Satoja keikkoja. Kymmeniä festareita. Useita vammoja. Paljon uusia ystäviä. Unohtumattomia hetkiä. Valtavat määrät olutta, tupakkaa ja hämäriä muistikuvia. Nahkapää, siilitukka, pitkä hevitukka, rastat.. lähes kaikki oli jo koettu. Niin myös Wacken vuonna 2012, jota pidin eräänlaisena festivaalielämäni kulmakivenä. Lähes neljä päivää vesisadetta ja puoleen sääreen ulottuva mutapuuro, satojen metrien päässä esiintyvät artistit, uusi sukupolvi, tuskaisen pitkä paluumatka Suomeen. Olin varma että en enää lähtisi Wackeniin. Ikinä.





Ja lavalla esiintymässä.. hmm.. ?

No, kuinka ollakaan aika kultaa muistot jne ja syksyllä 2013 sain taas kutsun hevifestarien mekkaan, Saksassa järjestettävään Wacken Open Air -festivaaleille. Tällä kertaa porukassa olisi uusia jäseniä ja vuoden 2014 Wacken olisi myös festivaalien 25-v juhlavuosi. No, kerta vielä kiellon päälle ja oitis lähettämään Helsingin Elävän Musiikin Yhdistykselle sähköpostia aiheella "Osallistuminen WOA2014-bussimatkalle". Eli tämän pienen prologin kautta siirryn nyt siis suoraan syksystä 2013 kuluvan vuoden heinäkuiseen maanantai-iltaan Helsingin Hietalahdessa, tarkemmin sanottuna ravintola Nosturin etupihalle.


Haaveilin hetken bussin vievän Weekend-festivaaleille

Muu festivaaliseurueeni (Tiuca, Make, Koo, Korkki ja Sakke) odottivat jo paikalla bussien lastauspaikalla minun saapuessa tapani mukaan hieman myöhässä. Paikalla oli myös parin vuoden takaisia tuttuja ja oli itseasiassa varsin mielenkiintoista jatkaa juttua ihmisten kanssa joita ei ollut nähnyt likimain tasan kahteen vuoteen. Aika menee eteenpäin, ihmiset muuttuvat, jutut eivät. Ainakaan kaikilla. 


Astuessani sisään festaribussiin, koin välittömästi tuttuja hajumuistoja edelliseltä reissulta. Väljähtyneen kaljan, oksennuksen, festivaalihien ja muiden ihmiseritteiden hajukarnevaalia ei näet ihan ”hevillä” unohda. Ja jo ihan yleisellä tasolla ELMU:n WOA-matkoja ei voi kuvata pelkällä kertomuksella festivaaleista. Meno- ja myös paluumatka ovat jo usein itsessään unohtumattomia elämyksiä. Vuonna 2012 seurasin vierestä mitä yksin nautittu absinth-pullo tekee ihmiselle kaikkine nousuhumalan siivittämine sosialisoitumisineen ja laskuhumalan kirouksineen aina oksennusta seuraavaan viimeiseen vaiheeseen, joiden lopputulemana on syysmyrskyssä heiluvaa haavanlehteä etäisesti muistuttavaan muoto, krapulainen ihminen.


Lepotauko

Tänä vuonna ensimmäiset matkatoverit antoivat ylen jo menomatkalla Turkuun, olihan puhevettä nautittu jo useamman baari-illan edestä kellon käydessä kohti Pikku Kakkosen alkamishetkeä. Turun satamassa tuttujen kuvioiden päätteeksi pääsimme sisään laivaan ja sieltä myös laivan buffettiin, josta jokainen pieni sekä suuri metallisoturi saattoi ahtaa itsensä täyteen toinen toistaan herkullisemmilla suupaloilla. Toki sama lopputulos tulisi varmasti lihapiirakalla kera parin nakin ja isolla tuopilla väljähtynyttä olutta. Mutta mikä onkaan miehekkäämpää kuin iso puoliviikinki juomassa valkoviiniä salaatinlehti suupielessä pikkurilli miehekkäästi pystyssä?


Yksi monista kalja-, tupakka- ja pisutauoista

Matkan kenties haastavin osuus on toinen päivä, Tukholma-Wacken -etappi. Ensimmäisenä iltana se miekan suurin kärki usein kumotaan useamman tuopin voimalla alas, eikä seuraavana päivänä välttämättä edes pelkkä sanan säilä ole kaikilla matkustajilla enää terässä. Ammattilaiset erottaakin tässä vaiheessa amatööreistä. Eli siinä missä ensikertalaiset hoipertelevat bussiin krapulaisin askelin, marssivat kokeneet matkalaiset sisään suorastaan rinta rottingilla. Oli se sitten aamulla nautitun kansalaisluottamuksen tai edeltävänä iltana juomatta jätettyjen oluiden ansiota, mutta pääsin myös itse matkaamaan mieli kirkkaana pitkin Via Dolorosaa kohti nahkahousujen maata. 


Rytmiryhmä tankkaamssa Köpiksen lentokentällä

Vinkki: älä nukahda bussiin

Muilla on hauskaa

Päivä itsessään meni nopeasti useiden nestemäisten tölkkiaterioiden ja sanaleikkien siivittämänä. Matkan parasta antia oli kenties seurata uusien tuttavuuksien, Team Mikkelin, edesottamuksia matkan varrella. Ja kuin salamaniskusta, saavuimme Wackenin festivaalialueelle joskus tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Suoritimme nopean siirtymisen leirialueelle, pystytimme teltat ja jonotimme rannekkeiden vaihtoa. Oli itseasiassa varsin taianomainen tunnelma seistä keskiviikkoaamuna noin klo 4.30 saksalaisella pellolla muiden metalliörkkien kanssa odottamassa festivaaliranneketta paksun sumun velloessa ympäriinsä.


Öinen unelma

Seuraava aamu alkoi nopeilla liikkeillä parin tunnin kauneusunien päätteeksi, kun saimme paikalliselta führerilta ohjeeksi siirtää leiriämme noin 50m sivuun. Muuten leirielämä yleisesti WOA:ssa oli varsin yksinkertaista pääpiirteissään. Heräsimme aamulla yleensä noin tasan kello 7.42 kun aurinko lämmitti teltan sisäilman sinne +40C paremmalle puolelle. Tästä siirryimme telttakatokseen spekuloimaan kanssaihmisten taistelumielialaa ja muita saavutuksia. Rohkeimmat soturit kävivät jo tässä vaiheessa aamiaisella toisten vielä maistellessa edellisyön antimia suussaan paluuvirran merkeissä. Koska festivaaliohjelma oli ilmoitettu jo etukäteen (tosin kaikilta se tuntui aina olevan kateissa), parasta oli tässä vaiheessa yleensä riipaista pari neuvoa antavaa päiväsuunnitelman rakentamiseksi. Rakensimme myös leiriimme pienen maajääkaapin mallaspirtelöiden jäähdyttämiseksi (tämä tosin kiellettiin vartijalauman toimesta liian vaarallisena rakenteena, koska arviomme perusteella maahan ei saanut kaivaa kuoppia). Leirialuehan on muun osan vuodesta lehmien laidunmaata, joten valtavat koko festivaalialuetta ympäröivät "No Glass! (Ei lasia!)" -banderollit oli helppo ymmärtää. Kukapa nyt haluaisi Arlan satuttavan jalkansa tyhmän festivaaliurpån jättämään lasinsiruun?


Yhteistyöllä ELMUn teltta pystyyn

Oma leirimme, Camp Mennen

Aamupalaveri

Kaikki leirintäalueella myytävä neste on pakattu muovipulloihin lehmien hyvinvoinnin vuoksi

Metal 4 Nature. Kaunista

Kohti maauimalaa, lämpötila +32 C

Lisäkilpi lienee tarpeellinen

Teltanomistajan suuret haaveet

Miley kessulla

Tiucan tupakointiyksiö

Hevosmiehet kävivät kuvaamassa dokumenttielokuvaa Wackenista

Vermoon vinkkejä ja muuta hauskaa. Taustalla Korkki kertoo vitsiä, sekin yhtä hauskaa

Siinä missä kaksi vuotta sitten taisteltiin vesisateiden ja mutavellien seassa, oli tämän vuoden ehdottomin haaste selviytyä tuskaisen porottavasta helteestä. Alueelta ei löytynyt käytännössä minkäänlaista varjoa, joten parasta olikin tuoda oma telttakatos mukanansa lähtöpisteestä. Auringon paahtaessa kuumalta taivaalta, vietimme lukemattomia tunteja kotimaisen katoksemme alla pohtien muun muassa Nasan Marsin valloitusta sekä MH370:n kohtaloa. Alueelta lähti myös tasaisin väliajoin busseja mm. ulkoilmauimalaan ja yhtenä päivänä tehty päätös lähteä sinne hieman viilentymään osoittautui erinomaiseksi. Pari kylmää ohramallasta kevyen uintiräpiköinnin päätteeksi virkisti jokaisen taistelijan mielen niin kirkkaaksi, ettemme juuri havainneet päivän taittumista yöksi.


Kevyet uintisessiot takana ja mieli virkeänä

Wackenin koko kylä suhtautuu todella positiviisesti WOA-festivaaleihin, useat asukkaat muuttavatkin omat kotipihansa anniskelualueiksi ja kahviloiksi


Wackenin kylän tunnusmerkki: WOA-väreihin ja logoihin maalattu torni


Raikkaat boolit maittoivat helteessä

Tässä vaiheessa Suomessa järjestyspartiot olisivat jo siivonneet tämän hyvinkäyttäytyneen herrasmiehen pois alueelta, kun taas WOA:ssa pienet nokkaunet ovat täysin OK


25v juhlavuoden WOA oli valaistu todella taidokkaasti

Alueen ainut esiintymisteltta. Sadepäivinä (2012) tänne oli jopa tunkua, nyt hellevuonna teltassa sai olla varsin rauhassa

Päälavojen laservalot valaisivat lähelle ja kauas

WOA-pallo


Musiikkia, valoja, ihmisiä, ruokaa, alkoholia... festivaalit

Mielestäni WOA:n keikkoja täytyy pitää omassa kategoriassaan. Missään muualla PA:t eivät ole kuullostaneet yhtä hyvältä kuin Wackenissa ja toisaalta myös missään muualla esiintyvä artisti ei ole niin kaukana kuin Wackenissa. Toki eturiviin voi mennä kokeilemaan saako esim Bodomin J. Raatikainen tykitettyä tuplabasarillansa sydämen kokonaan uuteen tahtiin? Itse päätin antaa jo kokeneena rock-poliisina nuorempien ja innokkaampien tukkajumalien viedä eturivin paikat – sekä myös kaikki muut paikat eturivin ja takarivin väliltä.


Esiintymisteltta


WOA on sikäli mielenkiintoinen festivaali, että asikkaiden keski-ikä on varmaankin lähempänä 35v kuin 25v.. ellei jopa ylikin


United Metal Warriors


WOA2014 t-paitoja oli lähes kaikilla


Metalfingers up in the sky!


Sivistyneesti appelsiinimehua


Make, Tiuca ja minä.. boolilasit kädessä - kuinkas muutenkaan?

Vastaus kysymykseen: "Miltä keikat WOA:ssa näyttävät?"

Paikalla oli myös puhalluspartio, tilanne oli tosin se että tällä kertaa puhalluttaja oli paljon vahvemmassa tinassa kuin itse puhaltaja

Randomgeneraattori arpoi tällaiset lukemat, osa porukasta puhalsi nollat. Uskomatonta, mutta totta

Yö on tullut

Wackenissa näkyy saksalainen tehokkuus. Käytännössä mitään eikä mihinkään joudu jonottomaan jos käyttää hieman järkeä ajankäyttönsä suhteen. Aamulla nyt on varmasti jono suihkuun ja aamukahville, mutta jos näistä elämän peruspilareista pystyy hieman joustamaan, ovat kaikki festivaalialueen palvelut käytännössä täysin jonottamatta saavutettavissa. Lisäksi huomionarvoista on se, että koko festivaalialue (ei leirintäalue siis) on yhtä anniskelualuetta, eli joltain tiskiltä ostamasi juoman kanssa voit rauhassa kävellä koko festivaalialueella pitkin ja poikin. Tämä varmasti tasaa myös suurimpia tilauspiikkejä hanoilla mutta antaa myös mukavan rennon ilmapiirin juhlille. Ensimmäistäkään häiriökäyttäytyjää en tänäkään vuonna Wackenissa nähnyt. Näitä "pieniä" asioita ei vaan malta olla vertailematta koti-Suomen "älä tee sitä, älä tee tätä, jonota tässä, jonota tuonne" -festivaaleihin.


Ravintoa löytyy jokaiseen makuun

Malja vapaammalle anniskelupolitiikalle

Ruokaa on saatavilla lähes kellon ympäri

Siinä missä WOA-festivaalit kestävät keskiviikosta lauantaihin, kestää Elmun bussimatka maanantaista maanantaihin. Eli kun olimme rymynneet festivaaleilla neljä tuskaisen helteistä päivää, oli aika suunnata kohti kotia. Su-aamuna pakkasimme leirin kasaan, hyvästelimme alueelle jäävät ystävämme ja siirryimme "boarding-alueelle" odottamaan uskollisen festivaaliratsumme paluumarssia. Paluumatka itsessään on eräänlainen negatiivinen menomatka. Ja käytännössähän se siis onkin menomatkan vastamatka eli erotus lähtöpisteeseen palautuu nollaksi. Todellisuudessa tämä näkyy usein (nyt jo kahden vuoden kokemuksella) niin, että menomatkalla rankasti juhlineet metallihipit lepäävät paluumatkan pitkän rilluttelun päätteeksi. Vastakohtana tottakai ovat sitten nämä herrat ja rouvat, jotka ovat maistelleet viinaksia jo viikon verran saadakseen äänijänteensä lämpimiksi. Ja voi veljet, sitä puhetta muuten riittää sitten siinä vaiheessa, kun muu bussi nukahtelee toinen toistaan oudoimpiin asentoihin. Tänä vuonna paluumatkan kenties suurin hitti oli taivutella suomenkielestä uusia multifunktionaalisia yhdyssanoja tyyliin ”hernepussikeitto” ja ”väkisinmakuupussi”.


Viimeisiä vetoja

Kaiken kokeneet festivaalijalat, tällä kertaa koko festivaalit menivät flip-flopeissa

Kotia kohti!

Alueelle jää paljon roskaa, keski-eurooppalaisten tapa tuntuu olevan kertakäyttöisten festivaalivarusteiden käyttö. Näky on kuitenkin paljon hillitympi kuin pari vuotta aikaisemmin, kun lähes kaikki mutaantuneet varusteet hylättiin pellolle. Siinä ei ympäristöihmisen silmä lepää

Wackenista kotiutuessa osaa taas arvostaa omaa rauhaa, vessaa, suihkua, juoksevaa vettä - ja kotia nyt ylipäätään. Viikon festivaalimatka irrottaa paatuneimmankin työmyyrän varmasti irti Babylonian sähköpostien kirouksista. Suosittelen kaikille ainakin kokeilemaan. En tosin ota vastuuta jos WOA-virus iskee ja jäät ikiajoiksi saksalaisen rock-festivaalin lumoihin. Wackenista nimittäin löytyy ihmisiä, joille WOA on kuin uskonto. Mutta kuten uskonnoissakin, niin myös WOA:ssa kohtuus on kauneutta. Niin, ja ensi vuoden WOA myytiin jo loppuun noin 12 tunnissa.


Loppubriiffaus laivalla. Kaikki elossa - ei vaurioita. Kiitos jätkät!

Festivaaliterveisin,

Simo. (osa kuvista (c) Koo P.)




Wacken on:

- kymmeniä bändejä, satoja esityksiä
- iso pelto, jonka vierellä pienen pieni kylä
- paljon olutta
- tuotteistanut itsensä kaikkeen (mm. kärpäslätkiä ja wc-harjoja löytyy WOA-logoilla)
- toisille kuin uskonto


- osaltani nähty

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti