maanantai 15. tammikuuta 2018

Montenegro (osa 2)

Oliivilehdon kätköistä kulkusrannalle

Majamme keskipäivän auringossa

Heinäkuiset helteet sen kuin kiristyivät ja paukkuivat, kun suuntasimme etelämpään Montenegroon ja Barin kaupunkiin. Bar on tunnettu satamakaupunkina ja sen pitkät rannat ovat huomattavasti rauhallisempia paikkoja pulahtaa Adrianmereen, kuin Budvan alueen ruuhkasesonkiset biitsit. Matkamme määränpäänä oli ekomajoitus keskellä oliivilehtoja vuoren rinteellä. Saavuttuamme perille kävikin ilmi, että omistaja oli tehnyt majaamme tuplabuukkauksen ja tarjoutui hoitamaan meille ilmaisen majoitusyön laadukkaassa huoneessa Barin vanhassa kaupungissa, minkä olemassaolosta emme edes tienneet. Vanha kaupunki nimittäin sijaitsee muutaman kilometrin päässä merenrannasta korkean kukkulan kielekkeen reunalla.Olimmekin hieman arvioneet Barin rantakadun ja kaupungin yleishabitusta ja viihtyisyyttä tullessamme, sillä kommunistiaikainen uudempi kaupunki isoine satamineen ei kovin paljoa hivellyt esteettisestä  silmäämme vaan näytti kovin harmaalta ja ankealta.


Satoja vuosia vanha oliivipuutarha

Olimme iloisia uudesta tilaisuudesta ja matkan käänteestä sillä heinäkuinen oliiviviljelmä ja camping-alue oikein kärisi keskipäivän paahtavassa auringossa. Vanha kaupunki osoittautui todella idylliseksi satoja vuosia vanhoine kivitaloineen ja linnakkeineen. Vaeltelimme pimeän tuloon asti muurien sisällä ja kävimme syömässä hyvässä ravintolassa.


Mehubaari ottaa rennosti vanhassa kaupungissa

Barin ravintolohinnnat olivat selvästi huokeammat kuin Budvan alueella ja ruoka oli lisäksi laadukkaampaa

Pääsky

Valonlähde

Kaupungin siluetti auringonlaskun aikaan

Tyylikästä arkkitehtuuria

Seuraavana päivänä palasimme oliivipuiden katveeseen ja majoituimme omistajan itse nikkaroimaan Tarzan-henkiseen majaamme. 


Heinäsirkat olivat jättimäisiä

Chillisti kuistilla

Saimme myös omistajalta vinkin luonnon lammesta, joka sijaitsi aivan leirintäalueen läheisyydessä. Nappasimme simmarit ja suunnistimme jyrkän rinteen alas joelle, missä vanhan padon kupeesta löytyi aivan mielettömän ihana paratiisimainen uimakeidas.


Miss Lehmä 2017

Vanhan padon kiviseinä reunusti lampea

Autenttiseen tunnelmaan pääsi heti. Siniset perhoset ja sudenkorennot lentelivät ristiin rastiin ja sammakot pomppivat rantakivillä. Sadat nuijapäät parveilivat veden rajassa sokkoina minne sattuu. Kun itsensä asetteli mukavasti istuskelemaan lammen reunaan ja laski jalat veteen, oli tunnelma ja puitteet todella ainutlaatuiset. Harmonisen kulissin rikkoi kuitenkin nopeasti suora kiljunta, sillä parvi napsijakaloja kiirehti aterian pariin ja kävi kinttuihin ahnaasti kiinni. Kun ajatukseen luonnon omasta jalkaraspista oli tottunut, kalojen ateriointi lähinnä huvitti ja kutitti.


Terve

Lampi oli kohtalaisen syvä ja sinne pystyi hyppäämään uimaan. Pientä puistatusta aiheutti kaupunkilaisporvaristolle lammessa asustelleet käärmeet. Ne eivät kuitenkaan huhupuheiden mukaan olleet kovin myrkyllisiä eivätkä agressiivisia, joten pulatelimme sekaan ja toivoimme, että ne pelkäävät meitä enemmän ja pysyvät uidessamme pohjalla ja reunoilla.


Heidå

Minisammakko

Kaiken kaikkiaan lampi tunnelmaltaan ja luonnon asukkaineen oli mieletön elämys, mitä emme olleet koskaan aiemmin kokeneet. Kauempaa rauhalliselta vaikuttanut paratiisi kuhisikin elämää valtavasti ja virkisti kuumana hellepäivänä.


Aatamikin on siirtynyt 2000-luvulle ja vaihtanut viikunanlehden uimashortseihin

Korento

Leirintäalueelta pääsi myös vanhaan kaupunkiin pitkin ikivanhoja reittejä oliivipuiden katveessa. Taitoimme toisena iltana matkaa toista tuntia ja ihailimme auringonlaskun aikaan näkemäämme, joka oli kuin sadusta. 


Ollipuu

Poluntallaajat

Vihreää

Siivekkäitä ja muita öttiäisiä riitti

Hämis runsaan ateriatarjonnan keskellä

Tötteröpää

Valonkajo

Ikiaikainen antiikkipuu

Marjainen kasvis

Barin alueella on harjoitettu oliivinviljelyä jo useammankin sukupolven verran. Siellä sanotaankin olevan maailman vanhin oliivipuu, jonka iäksi on määritelty yli 2000 vuotta. Kävimme katsomassa tätä elämää nähnyttä ihmepuuta etäältä odottaen näkevämme raihnaisen vanhuksen mutta törmäsimmekin virkeään ja pullukkaan puuvanhukseen, joka eläkepäivinään väsymättömästi seurusteli katkeamattoman turistivirran kanssa ja kääri tapaamisesta ja kuvaamisestaan hyvät rahnat. Kuvaa emme kuitenkaan vaivautuneet ottamaan juurikaan tästä syystä, sillä puisevalla mallilla oli aimo työ poseerata kymmenille halukkaille selfieissä.


Ulcinj

Barissa vietetyn kahden yön jälkeen jatkoimme matkaamme aivan Etelä-Montenegroon, Ulcinjiin. Matkamme oli opettanut meitä, että veden läheisyys oli iso plussa eräälle matkaseurueen jäsenelle, joten varasimme hotellin uima-altaalla loppuloman ajaksi keskustasta. Ulcinjin kaupungilla ei kuitenkaan ollut tarjota mitään yllättävää eksotiikkaa. Siellä on pieni hiekkaranta laakson välissä, majataloja rinteiden molemmin puolin ja pieni osittain kunnostettu vanha kaupunki ylempänä rinteessä. Paikkaa voisi kutsua jopa tylsähköksi. Hieman etäämmällä olevat hienohiekkaiset rannat, jotka ulottuvat Albanian rajalle asti, olivat tosin pikkukivirantoihin tottuneelle Montenegron kävijälle mukava yllätys. Mitään luxusta ei alueella kuitenkaan ole vaativammalle matkailijalle tarjolla. Majoitusmuodot rannan tuntumassa ja muutamat ravintolat siellä täällä ovat vaatimattomia maaseutumaisessa ympäristössä ja laidunalueiden kupeessa. Uljinin lähialueella on voimissaan Itä-Eurooppalaisten huokeamman matkailun meininki, missä reissuun lähdetään omalla autolla, sapuskat väännetään itse ja majapaikka etsitään paikan päältä.


Mies altaassa

Pisin hiekkaranta on noin 14 km pitkä

Käpykuva. Rantoja reunusti havupuiden vana

Lähdimme yhtenä päivänä retkelle kohti Skutarinjärveä, joka on Balkanin suurin järvi. Montenegron puoleinen osa on nykyään kansallispuistona ja tunnettu runsaasta linnustostaan. Vuokrasimme pariksi tunniksi veneen kuskeineen, mikä osoittautuikin aika kookkaaksi kapineeksi. Maisema oli ihan mukiinmenevä ja näimme myös joitakin siivekkäitä tulkkuja sun muita naakkoja, jotka eivät olleet vielä tuupertuneet tai kärähtäneet hengiltä helteissä. Lämpötila nimittäin oli nelisenkymmentä astetta. Veneen liikkuessa ilma kuitenkin vaihtui ja olo oli miellyttävä ja rento.


Maisemaa järven selällä

Tintit tanassa

Pysähdyimme pulahtamaan veteen, joka oli naurettavan lämmintä

Kapteeni ohjaa laivaa

Mittarilukema ehti juuri lipsahtaa asteen alemmas kun kaivoin kameraa

Matkoillahan on mukava kokea ja tehdä kaikenlaista uutta ja kutkuttavaa. Levottomiin turistintäyteisiin rantoihin kyllästyneenä lähdimme hakemaan ranta- ja mielenrauhaa aivan montenegron viimeisimmästä kolkasta ennen Albanian rajaa, Ada Bojanan saaresta, joka on joenhaaran reunustama ja täten erillinen delta-alue ennen kuin meri alkaa. Paikka on tunnettu kolmen kilometrin hiekkarannan lisäksi aidosta nakuilusta. Kurvattuamme paikan päälle huomasimme päätyvämme nudistien leirintäalueelle. Emme kuitenkaan antaneet paljaan pinnan ja viuhahtelijoiden hämmentää meitä alkuunkaan vaan marssimme päättäväisesti rannalle, jossa tilaa ja aurinkotuoleja riitti. Rohkeasti riisuimme itsemme aataminaikaiseen asuun, otimme patsasteluasennon ja hymyn huulille sekä antauduimme tuuleteltavaksi. Ja jos oikein tarkkaan kuunteli, saattoi kuulla pohjoisten kulkusten vienon kilinän lämpimässä kesätuulessa.

Palasimme vielä tälle vapautumisen rannalle seuraavanakin päivänä. Rantalomamme oli saanut arvoisensa päätöksen ja vihdoin olimme löytäneet täydellisen rannan, jossa saimme olla rennosti ja rauhassa ihan omina itsenämme ilman kiristäviä Versacen bikineitä. Bonuksena vältyimme rusketusrajoilta.


Kaikki pois

Tirkistelijä tolpan nokassa

Bojana-joki, joka rajaa kahta puolin Ada Bojanan saaren  

Hyvin kelluu

Meditaatiotuokio altaan pohjalla

Hotellin rakastavaiset

Ulcinjin vanhan kaupungin ruukkuasetelma

Kunnostettua vanhaa kivitaloa

Viimeiset auringonlaskut Montenegrossa

Näkymä hotellin parvekkeelta

Loppupommit


Laura, Simo ja Papu




Montenegron plussat ja miinukset

+ Jylhät maisemat
+ Kirkas merivesi
+ Kompakti koko
+ Oliivilehdot
+ Huokea majoitus
+ Vanhat kaupungit

- Turistialuiden ankeus, laaduttomuus ja korkeat hinnat







Uppoilua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti